Muutama vuosi takaperin tuli ostettua Tume hinattava kylyvökone. Se muutti sillo kyllä ihan täysin mielipitehe hinattavista vehkeistä. Aikasemmi aina aattelin, ettei ne oo milläälailla käteviä. Tai pitää olla elämää suuremmat peltolohkot, että on järkevä vetää semmosia "riippakiviä" peräsä. Ja vannoin aina nostolaitekonehie nimehe. Voi kuinka vääräsä olinkaa...
Mutta asiaan tai ainaki siihe lähietäisyyelle vierehe. Ensinnä pikkuse taustaa tälle tajunnan virralle. Eli kymmenisen vuotta sitte rupes tuntuhu, että tuolla kuvasa olevalla voimanpesällä vois vetää leviämpääki ku kolometristä Sampo äestä. Pihasta ku löyty sopivasti vanaha ylimääräseks jääny ehkä pari metrine Kronos. Nii rupes homma selekiytyhy. Silippusin Kronoksen ja tein siitä nuo kuvan siivet. Leveyeks tuli pikkasen vajaa viis metriä. Entisestä rehuleikkurista oli jäänny soppeli sylinteri jonka sitte hyöjynsin siipien nostoon.
Äjeshä onnistu periaatteesa iha hyvi. Varsinki ku ottaa huomioho sillo vielä oikee tienny mistää (siihe ei oo kyllä vuosie saatosa muutosta tullu). Tuolla on ajettu kaikestaa pari sataa hehtaaria kahteen kolomeen kertaan. Loppupeleisä hyvin pienillä korijauksillaki päästy tämä kymmene vuotta. Vetokarttu on toiselta puolelta kerra revenny, yhestä varpajyrästä särky laakeri ja ketjut, mitkät pitää äkehe suorasa nostettaesa katkes viime keväänä.
Mutta nyt onki mielesä ruvennu siintähä tämän muuttaminen hinattavaks. Tarkotus ois tehä teliakselit molemmin puolin ja tietenki hytikalla käyttö. Siivekkeitte saranointi järkevämmäks, että kuljetusasennosa leveys oikiasti kapenis. Sitte vielä asennon sääjölle oma sylykkynsä. Monta muttaa vielä matkasa, mutta ajatukset jo viiriää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti