Miksi blogi

Jaa miksikö kirjottaa blogia. No siinäpä oikiasti hyvä ja vaikia kysymys. Varsinki ihimiselle jolla kirijottamine EI oo verisä. Muutenkaa asioitte syvälline pohinta ei oo ominta alaa. Mutta tosiasia on se, että mua on pyyetty, kehotettu ja jopa rohkastu (muttei misää kohtaa pakotettu!) kirijaaha näistä omista tuotoksista jotai luettavaa ja kuvin nähtävää.

Pientä taustaa tälle touhuilulle. Harrastan maanviljelystä. Se on tarkemmin ottaen mulle sivutoimi ja tarkennuksena ihan oikeaa viljelyä eikä mitään näennäisviljelyä! Siihen ei luonne eikä kotua saatu esimerkki anna myöte. Käyn siis leipätyökseni muualla töissä. Joten maatalous ihtesään on hyvää vastapainua. Perusluonne meikäläisellä vissii jokseenki nuuka tai ainaki masinistimainen. Mitään ei taho raaskia ostaa valamiina. Voihan sen aina ihtekki tehä, tulee monesti sanottua. Vaikkakin meleko usiasti puuhastellesa tulee mielehe, että käymällä kaupasa ois päässy pikkasen helepommalla. Mutta toisaalta jollaki kieroutunehella tavalla sitä nauttii tämmesestä puuhastelusta. Se on osa tätä maatalousharrastusta. Voihan ihte tekemisen aina perustella ettei mieluista saanu kaupasta.

Mikään suurin kädentaitajakaan en oo. Sen voi jokainen työnjälijestäki päätellä, mutta monenlaista osaan ja pystyn tekehe. Detaljien hiplaamine ei oo mun juttu. Raakaa rautaa ja ronskisti vaa, nii hyvä tulee.
Tähän mennesä taitaa kaikki härvelit kuitenki lopulta ollu toimivia. Karkian näkösiähä ne on, mutta töihin tehty. Pienimuotosena mottona ollukki, että kyllä maatalousvehkeitte pitää sopivasa määrin väärinkäyttyäki kestää. Muutaki on tullu puuhasteltua, kun vain maatalousvehkeitä. Autorojekti löytyy, pari kitaraa, naulakko yms. Mutta tämän blogin oon ajatellu rajata vaan noihin maatalousvehkeisiin. Ne on kuitenki lähellä syjäntä.

Aika näyttää tykkääkö joku mahollisesti näistä meikäläisen jorinoista tai ehkä jopa samaistuu. Mutta jos ei, nii minkäpäs minä sillekkään mahan...