Tumen modernisointi osa 2

Sittepä tuli seuraavan touhu hetken aika.

Näyttö ja kameratha tarttee sähkyä toimiakseen. Sarjan mukana tullehet johot ei pituuesa päätä huimaa. Eikä varmaan niitten oo tarkotuskaan. 

Tekasin sitte jatkon virta ja maajoholle. Saa näin iskiä kiinni akkuhu. Liittimet on sitte kameroille ja näytölle. Saa johotukset jäähä raktorihi kiintiästi.

Lattiasa sattu olehe valamiina pari reikää. Oisko lie joskus ollu etukuormaaja asennettuna ja nuista rei'istä menny vaijerit ulos venttiilille. Kolomesataa sarjan suunittelija on kyllä saanu älyväläyksen, kun on laittanu akut hytin alle. Ei oo oikein suojanen paikka ja akunkengät o hirviän hankalat irrottaa. Sai taas tuusata oikee urakalla, että sai näytön johot liitettyä akkuhu. Mutta kärsivällisyys palakittihi ja homma onnistu iha hyvi.

Johot laitoin hytin reunusta pitki nousehe ylös. Porailin sopivasti kiinnitysreiät ja nippusitehillä sijoin kiinni. Rupiaa tuo sisusta olehe meleko kauhtunu. No onha sillä kohta kolkyt vuotta ikääki. Ehkä pitäs joskus tehä tällekki asialle jotai.

Välihi ollu pienenä onkelmana, että vetävä ketju on hypänny pois pyörältä ja sitä ei oo heti huomannu. Tuosta pinta-alamittarin ketjupyörästä oon koittanu sitte aina pönttyä laskiesa kahtua, että lähtee pyörihi. Vaa eipä sitä aina taho nähä. Laitoin nyt sitte kameran, että näkee näytöltä suoraan. Keväällä sitte näkee oliko hyvä systeemi ja haittaako pöly kuinka palio kameran näkyväisyyttä. Tarkotus tehä vielä ketjulle oma mekaanine haittansa joka estäis rattahalta pois hyppäämise. Muttei vielä oikein auvennu kuinka sen oisin tehenny.

Sitte tuliki aika testata mite näkyy. Ja näkyhä se. 

Ja yllättävän hyvi näky säiliöitte sisällekki. Kuvanoton jäläkee kameraa kallistettihi pikkuse alaspäin nii näky pohojaluukut. Kyllä nyt kelepaa rällätä pellolla ja kylyvää.

Huomattu joka vuosi, että orahat tunkee raktorin renkaitte kohilta eri aikaa ku muuhalta. Ilimeisesti siemenpuolen laahavantaat ei painu riittävän syvälle. Oon koittanu painatusta lisätä, mutta siitä ei oo ollu apua. Yleensähä välipyöräpakkerilla hoijetaan kykyvöalustan tasaisuus. Mietin sitäki vaihtoehtua, mutta totesin ettei oo iha helepoimmasta päästä toteuttaa. Pitäs aisaa jatkaa jonni verra jatkaa ja ruveta siihe sitte pakkeria värkkäähä nii ei tuntunu mun jutulta. Päätin sitte lähtiä eri raiteille ja kokeilla josko kuohkeuttimista ois apu vaivaha.

Tuumasin, että laitan äkeheen s-piikit koneen keulille. Kolome kappaletta puolellensa. Tarkotuksenahan on möyhentää kylyvettävää maata sen verra, että siemenvantaat menee riittävän syvälle. Jos kerta vannas painatuksen muuttamine ei tuottanu toivottua tulosta, nii ois kylyvöalustan kuohkeittamine parempi ratkasu.

Kuvasta saa pikkasen osviittaa mitä ajatuksisa. Eli tuoho keulille tarkotus istuttaa kolome piikkiä per puoli.

Ei kait siinä sitte muutako intua puhkue ja rälläkkää laulattae kohti uusia taistoja. Vanahoja koneita siliputen ja varastosta sopivia paloja kaivellen. Siihenpä se kuohkeuttimie runko rupes muojostuhu.

Molemmille puolille laitoin nelikymppisestä rhs:sästä töröttimet joittenka nokkaha latat s-piikkie kiinnitystä varte. Sitte vinosivutuet ettei taivu piikit kylyvökonehe alle kylyväesä.

Sattu löyty punasta hammer maalia nii on mekekee sävysävyhy tumen kans.

Laitoin piikitki hollille. Täsä kohtaa ei vielä maalipensseli ollu sutinu. Oli sen verra kiire päästä vähä näkehe mite piikit tuoho asettuu.

S-piikkit möyhii muutaman sentin syvemmällä mitä vantaat. Aattelin että se vois olla hyvä. Jos käytäntö osoittautuu muuksi nii sitte pitää laittaa tuo kiinnitys latta toiselle puolen törötinputkia.

Keväällähän pitää sitte kahtua nuitte piikkien tarkemmat paikat. Mutta eipä ne varmaa hirviästi tuosta muutu. Mielenkiintosta nähä onko näistä toivottu apu. Oottavan aika on pitkä...