Jälleen kerran tuli noustua enne kukonlaulua sängystä ylös. Takaraivosa kyllä siinsi, että mitenkähä täsä tällä kertaa oikeen käy. Saapiko sitä äkehe läjästettyä vai joutuuko taas pettyhy karvaasti.
No aamu lähti kuitenki iha mallikkaasti liikkehelle. Isä oli valamiiks pilikkonu kulumarautaa renkaan länkien jäykkäreiks ja mää silippusin vielä pikkasen pyöriää putkia lisävahvikkeeks. Sitten vaan armoton hitsaus taas päällensä.
Laitoin vetopalkin vielä aisan alapuolelle kiinni roikuttamalla tapista. Tällä tavoin saan kääntökulmaan suurennettua. Pääsee pellolla kääntymään ja peruttelemaan nätisti.
Sivusiipien varpajyrät laitoin nyt tässä vaiheessa niin sanotusti kiinteällä asetteeella. Tarkotus tehdä, sitten joskus kun ei ole kiire, koron säätö tuosta keskirungon varpajyrästä. Nousee ja laskee kaikki sitten samaa kampia pyörittämällä.
Pienesti ottaen jäi vaivaamaan tiellä kuljettaminen. Ettei käy niin, että runko niiaa jossain kuopassa liikaa. Jäi Kongskilden äkeestä tollaset renkaitten rungot vielä käyttämättä. Renkaat itsessään oli ihan loppu. Otin ne vielä irti ja laitoin nuo rungot paikoilleen. Löyty kätköistä yksi silppurin rengas, mutta toista kunnossa olevaa ei mistään käsiin löytynytkään. No onneksi kaupasta sai vielä renkaita ja sisäkumeja. Pitää vielä asentaa renkaat vanteille ja turauttaa pulttikoneella kiinni noihin runkoihin. Tarkoitus tällä ei ole ottaa koko rungon kuormaa vastaan vaan pikkusen vaan tasottaa kulkua.
Siinäpä ne on parivaljakko valmiina kevään koitoksiin. Paripyörät vielä pitää taakse laittaa niin voi lähtiä huruttelehe pellolle. Vielä pitää kyllä vähän malttaa. Ei ole pellot vielä siinä kunnossa, että voisi lähteä höyryämään. Mutta kyllä sinne tänäkin keväänä pääsee.
Äkeeseenhän käytettiin osia vanahoista koneista mitä on aikojen saatossa jäänyt pois käytöstä. Ajattelin laittaa vähän listaa mitkä kaikki koneet ovat olleet osien luovuttajina.
- Sampo 300 äes
- Kronos äes
- Kongskilde (olisko malli ollu triplex)
- Tume kl200
- Jf-sivupuimuri
- Welger niittokone
- Vektori -lannanpoistaja
- Velsakärryn vanhat rehulaidat
- Varmo -rehuleikkuri
- Kylänsepän tekemä kärry
- Sekalainen seurakunta erinäistä rautatavaraa
Se täytyy kyllä todeta, että syksyllä kun tätä alottelin niin homma tuntui suht simppeliltä ja nopiasti valmistuvalta. No toista se kyllä lopulta oli. Hitsata tätä on saanut ihan huolella. Kaasua on mennyt pari pullollista, lankaa noin 15 kiloa. Mutta lopputulos vaikuttaa nyt ihan hyvältä. Mielenkiinnolla odottaa, että pääsee pellolle kokeilemaan. Siellähän se sitten nähdään kestääkö vaiko eikö. Jos ei kestä niin sitten parsitaan kasaan ja tehdään entistä ehompi. Loppuun täytyy kyllä laittaa iso kiitos omalle isälle. Apu on ollu jälleen kerran korvaamatonta! Unohtamatta omaa pikku isäntääkään. Ajatusleikit ja keskustelut äkeen tiimoilta ollut hauskoja. Vähän kun vielä kasvaa niin siitä saa mukavan kaverin näihin rakenteluihin. On sitä kerta jo nytkin.
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa ja jäädä oottelemaan toukotöitten alkua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti