No nii nyt päästiin siihe tilanteeseen, että koitti kevään tärkeimmät tapahtumat eli toukotyöt. Ja ekaa kertaa lähettiin viemähä äjestä pellolle. Sitä enne laitettiin kannatin renkaat paikoillensa ja kokeiltiin pari vetoa pottumaalla. Mutta sillo ei ollu siivekkeet käytösä vielä olleskaa. Eli keskirungolla vaa vejettiin.
Sitte oliki aika lähtiä kokeilehe miltä meno tuntuu pellolla. Pikkase kyllä jänskätti mite tää kestää pellolla retuuttamista. Mutta töihinhä tämä on tehty eikä näyttelykappaleeks. Nokka kohti ensimmäistä peltolohkua ja ei ku kokeilehe.
Pellolla päästiin varmaan kymmenisen metriä etiäpäin nii ensimmäine takaisku tuli. Kongskilden vanha vanne anto periks. Kuvasta näkee, että meno oli sille liia rajua. Samalla otettiin yks piikki pois viimesestä piikkirivistä. Keräs kovasti multaa. Ajettiin kerra peltoympäri ja päätettiin lähtiä sitte takasi pänttäämölle. Tarkotuksena oli vaihtaa vanha silippurin vanne hajonneen tilalle. Pois lähtiesä huomattiin siipien takasaranoiden antavan kovasti periks.
Päänttäämön pihalla isä alotti vanteen vaihdon ja minä rupesin värkkäämään lisätukia saranoille. Laitoin putket saranoiden perästä rungon keskelle. Näin sain sidottua vedon tukevasti. Isä sai vaihdettua kumin toiselle vanteelle, mutta asentaessa huomattiin, että "uuden" vanteen akseli on erilainen ja vanhaa akselia ei sellaisenaan pysty laittamaan. No molemmat akselit poikki ja pätkät hitsillä yhteen. Ja taas kokeilemaan.
Takasin pellolle päästyä huomattiin, että uuden vanteen akseli oli pikkasen liika lyhyt ja ylös nostaesa rupeaa hinkkaamaan kiinnikkeiseen. No otettiin rengas pois ja kokeilemaan. Nyt joitain kymmeniä metrejä myöhemmin isä palas takasi ku oli toinenki kannatinpyörä antautunu. No seki irti ja päätettiin kokeilla sellaisenaan. Kierros kierrettiin ja otettiin vielä yksi piikki pois takarivistä. Se vielä tukki äestä.
Käytiin potkimasa muokkausjäläkiä ja vähä käsin kaivelemasaki. Ja olipa iso yllätys mitä äkeen lisäpaino ja yks piikkirivi tekee muokkaavuuelle. Multavan maan saa kerta ajolla siihen kuntoon, että pääsee kylyvökoneella pärtsäilehe.
Isä jäi vielä äjestään ja minä lähin laittamaan muita koneita valmiiksi koitoksiin. Tunteroisen päästä isä tuli takasi ja totes, että ompa hyvä että raktorisa on push/pull-pikaliittimet. Oli menny vetotappi poikki ja letkut totta kai irronnu. No täsähän on se onkelma, että aisasa on isompi reikä kuin vetopalkisa. Joten tein uuden tapin hitsaamalla. Ja takasi pellolle kokeileen.
Tappi meni vielä saman iltana uudelleen poikki. Sitte tehtiin tappi hiomalla toinen pää piennemmäksi. Pitää jossain vaiheessa talvella ottaa aisa ja vetopalkki irti ja hitsata isommat holkit ja laittaa kerralla sen kokonen tappi, että varmasti kestää repiä perässä.
Seuraavana päivänä oli vasen sivusiipi tarttunut jonnekkin ja runko mennyt siivestä poikki. Sehän piti hitsata kasaan. Päivää myöhemmin tarttui oikea siipi juurakoihin ja siiven molemmat reunat meni poikki. Eipä siinäkää muutakuin hitsata runko kasaan ja laittaa lisä vahvistuksia.
Ihme ja kumma, että runko oli pysynyt ylipäänsä mukana. Roikkui enää pelkän diagonaali tuen varassa.
Eipä päivää ilman korjauksia. Yhdeltä pellolta purettiin vanha talo pois ja talon paikan läheisyyteen oli tietenkin jäänyt maakivi. Ja totta kai äes siihen osui. Isä sanokin, että kuulu vaan kova kolahus. Hetken päästä oli käynyt kahtomassa mitä tapahtui. Oikean sivusiiven peräpää oli noussut ylös ja taaempi sarana palkki näytti olevan mutkalla. Sitäpä taas ihmeteltiin. Seuraavana aamuna aloin korjata vahinkoja. Jotenki aatteelin, että nyt ei taida enää päästä ihan millään pikkukorjauksilla. Sarana palkki näytti olevan taipunut pystysuunnassa pelkästään.
Otin ison rälläkän käteen ja ajattelin, että pistetäämpä ensinnä tuo saranapalkki poikki ja katsotaan miten jatketaan. Palkki meni poikki, siiven runko romahti alas ja laikka tarttu kiinni. Repäs kyllä kovasti käsivarsia. Meni laikka käyttökelevottomaks samantien. MUTTA. Runko putkos omalle paikallensa ja palkkikin oli silmin nähden asemassaan. Hetken piti kierrellä äestä ja tuumata, että mitäs tässä nyt oikein tapahtui. No kun kaikki näytti olevan kunnossa ja linjassa ei muuta kuin ensin hitsata palkki takasi yhdeksi puuksi.
Päälle laitoin vielä 30x30x3 rhs palkin. Ajattelin etteipä siitä haittaakaan ole ja mahtu vielä hyvin olemaan sylinterin alla. Kävi sekin mielessä, että kerran vääntynyt rauta ei ole enää entisensä. Hyvä laittaa vähä lisätukia. Olisi varmaan aiheellista vahvistaa toisenkin puolen taaempi saranapalkki.
Pellolla huomasi kyllä, että raktorikin joutui jo vähän töihin. Enää ei vejetty äestä miten päin vain. Mutta marssivauhti oli siellä 10 km/h tienoilla. Mikä on varsin sopiva. Lujempaakin olisi päässyt, mutta tuolla vauhdilla muokkaus oli kuitenkin tehokasta. Piikit toimi niinkuin piti ja ajaminen oli rentoa. Ja onhan se mahtava kuunnella kun turpokuutosta pikkasen vejätetään.
Se on jännä huomata mitä eroa on nostolaite koneella ja hinattavalla. Hinattavan äkeen kanssa pystyy oikeasti kääntymään pellolla eikä vastusta samallalailla kuin nostolaite kone. Muokkaavuus tosiaan oli itselle iso yllätys. En olisi ikimaailmassa uskonut kuinka paljon tehokkuus sillä saralla parani.
Aikasemmin kuuluttelinki nimen perään. Kaverin kanssa (jäljempänä Bobo, ei liity mitenkään yheksänkytluvun DJ Boboon) palloteltu kaikenlaisilla nimillä. Bobo ehotti joskus Möyhentäjää, Muussajaa, Mureuttajaa. Mun vastaehotukset oli vieraskielisiä esim. Fieldslayer, Groundslayer tai Fieldquaker. Jotenki sitte Bobon kans yhesä kehiteltiin Tuo kuvasa oleva Murtaja. Mietin sitte ihan tarrojen tilaamista, mutta se tuntu kuitenki loppuje lopuks vähä liia fiiniltä touhulta. Hyllyllä ollehia maalipurkkeja siinä hetken kahtoin ja nappasin mustan hammerite purkin kouraha ja jostaki laatikosta löyty pikkune pensseliki. Ei muute päästähä sisäine taiteilija irti.
Siinä se sitte on MURTAJA 540. Kertaalleen koestettu vehes. Lopputulokseen oon ihte ainaki tyytyväinen Nyt semmonen äes millä saa maat muokattua tehokkaasti ja saa 399 Mörkömassikan reserviäki käytettyä hyöjyks. Vaikka vähä piti kylyvöjen aikana tehä remonttiaki niin silti kerta korjauksiin ei varmaan palio tuntia kahta enempää mennyt kerralla. Varmasti syy siihen, että mitään isompaa haaveria ei sattunu löytyy kuskin penkiltä. Isä kun vuosikymmenien kokemuksella äesteli peltoja niin tulosta tuli ja äes säily ilman suurempia remontteja.
Jos jotain haluaa vielä parantaa niin aiemmin mainittu vetotappi pitää suurentaa ja sivusiipien varpajyrille säädöt. Niihinkin on jo omasta takaa vermeet hyllyssä. Pitää jossain vaiheessa laittaa paikoilleen niin on niiltäkin osin sitten valmis.
Isot kiitokset projektin aikana Isälle avusta neuvoista ja juttuseurasta! Kiitokset myös muille eri osa-alueilla osallistuinelle. Teitä on paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti