Sitte tuliki sopiva tilaisuus päästä käsiks ihte ruuvikuljettimeen. Kysäsin täsä kerran isältä, että misäs se koko ruuvi mahtaa lymyillä kun enoo sitä aikoihin nähny. Vastauksena oli, että sielähä se klapiläjäsä köllöttää. No siinähän mulla heti kauhuskenaariot pyöri silimisä, että tähänkö se näppäränsukkela rojekti kaatuki. No eipä mitään. Hanskat kätehe ja kaivelehe klapikasaa. No eihän se oikiasti misää syvyyksisä ollu. Muutama puu vaan siinä päällä. Kannettiin se sitte pois klapikasasta. Nii mainittakoon kuitenki täsä välisä, että kasa on elosäiliön sisällä, joten ruuviki säilytetty sisällä kuivasa. Ensimmäisenä kokeiltiin totta kai ruuvia käytiin ja kuulosteltiin miltä kolina kuulostaa. Yllätys yllätys kolina kuulosti kolinalta. Heti tuli mieleen, että onko kierreruuvi kierosa. Sen verra tärisi ja kolisi. Samalla tsekkasin sen alakupätkä kierrelehen. Kyllä se kulunu oli. Yhestä kohtaa puuttu pieni pala ja yleisesti oli kulunu veihten terälle.
Kannettiin koko ruuvi pänttäämöön tutkittavatks. Tojettiin, että sielä mukavempi puhastella. Mikä on aivan totta.
Otin viimesen pätkän mukaan, että saan kunnolla rauhassa mitata harjan korkeuden ja kierteen nousun. Kuulin villin huhun, että näihin saisi vielä ihan varaosiakin jostakin. Pitää varmaan ensin kokeilla niiden osalta onnea. Jos ei löydy niin sitten koittaa löytää sopivaa putkea ja kierrelehteä.
Tuo metrin mittanen lehti on hitsattu putkeen neljästä kohtaa noin 4-5 sentin mittaisilla pätkillä. Lehteä ei lujemmin tarvitse eikä saakkaan hitsata. Vetelee vaan sisusputken mutkille. Tuskin tuollaisen tekeminen mikään ameriikan temppu on vaikka sille tielle joutusikin lähtemään. Mutta kokeillaan ensin varaosa etsintöjä.
Semmosta puuhastelua tällä kertaa. Ens kerralla jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti