Kylvöjen aikana pistin merkille, että niin lannoitepuolen vantaat kuin siemenpuolen vantaat rupiaa olemaan kuluneet. Sinänsähän se nyt ei ole mikään ihme. Minulla ollessa tällä on kylvetty noin satakunta hehtaaria. Entisellä omistajalla oli peltopinta-alaa huomattavasti enemmän. Muistaakseni reilusti toistasataa hehtaaria. Eli kaikenkaikkiaan tällä on jo hehtaari jos toinenkin takana. Kuitenkin kyseessä on vuosimallin -89 kone.
Kylvöjen päätyttyä irroitin kaikki vantaan pois koneesta. Vain se lannoitepuolen vannas jäi koneeseen minkä vaihdoin ennen kylvöjen alkua. Lannoite puolella tuossa kymmenen vannasta ja siemenpuolella vantaita taitaa olla lähemmäs kaksikymmentä.
Lannoite puolen vantaista osa oli tosi hapertuneita ja osa taas parempia. Ostin tuossa jo varmaan vuosi sitten pari käytettyä vannasta käyttöön ja tässä tapauksessa yksi ollut mallina kunnostuksessa. Kuvassa näkyy hieman piirrettyä viivaa mistä kohti vantaan katkaisin. Syy miksi tähän jumppaan rupesin oli se, että huomasin kiertokoetta tehdessä niistä vantaista, jotka oli huonoimmassa kunnossa pomppivan lannoite pallurat minne sattuu. Kun taas niistä mitkä oli jokseenkin kunnossa lannoite tuli suoraviivaisesta alas. Samate näihin huonoimpiin vantaisiin oli ruvennu sisälle kertymään maata jo melko paljon.
Korjauspalaksi leikkasin levystä molemmille puolille omat korjauspalansa ja vielä kapian soiron rintapalaks. Kaikki tirruutin sitte vielä puikolla yhteen. Isältä sain vanhaa puikkovarastua. 46 rutiili puikkoja. Tuli oikee vanhat ajat mieleen, kun niillä hitsas. Nokkaha tuprahtanu walliuspuikon haju toi heti mieleen ihanat niin kesäiset kuin talviset lannanpoistajan vetopyörän hitsaukset kuin loorirallien hitsaukset. Oi niitä aikoja...
Pari ensimmäistä ku sain valmiiksi niin pitihän sitä heti ottaa kuvat työn jäljestä. Kaukaa parempi kuvata kuin läheltä. Ei ihan kaikki virheet näy.
Tämä se ois pitäny hommata jo aikoja sitte. Sitä ei voi uskua kuinka palio tommosesta pienestäki ja ennen kaikkia halavasta ruuvipenkistä on hyötyä. Ihte mieluustä täsä kohtaa suosin tommosta halavempaa kapinetta. Sitte ei harmita hirmusesti jos jää jukeliin kun laittaa maattopuristimen kappaleen sijasta tuohon ihte puristimeen.
Sitte vuorostaan siemenvantaitte kimppuun. Näitä oliki huomattavasti enemmä. Parisen kymmentä kaikestaan. Ihan jokaista en kunnostanu. Oli vielä niin palio hyväsä kunnosa, etten tehenny mitään. Eli tuosa vantaan käresä on tommonen kulutuspala. Osasta se oli kulunu meleko vähiin.
Mulla on hyllysä tommosta 4-5 millin hardox 450 levyä. Siitä leikkelin n. 10 mm leveitä soiroja. Sitä sitten pätkä kerrallaan tirskautin kiinni. Rällällä viilto ja taivutus taas hepillä kiinni. Näin sain aikaiseksi tuo n jokseenkin pyöreän muodon. Sitten sopiva pieni hionta. Ajattelin, että maaperä tehköön tehtävänsä lopullisena hiojana ja muotoilijana.
Siinä sitte lopulta kaikki hitsattuna ja ootti vielä loppu hiontaa. Jäin kyllä miettimään sitäki, että uppoaako tommonen enää maahan. Vaan taitaa olla turha pelko. Eiköhän jousi voima ja vauhdin hurma hoida vantaan upottamisen.
Sinällänsä homma ei ollut mitenkään valtavatöinen. Aikaa sinänsä paloi monta iltaa, mutta mikäpäs siinä on harrastellessa. Varmasti jos tämä olis pääelinkeino niin nuo vantaat olis tullu hommattua Tumelta varaosina. Mutta näin tällä kerta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti