Sitte koittiki päivä ku pääsi ihtekki kotosalle ja kokeilehe ostosta. Se o mahtava tunne päästä kokeilehe kaikesa rauhasa uutta hankintaa. Käyä vähä ajelemasa sänkipellolla ja muutenki tutustua konehe ominaisuuksihi.
Ominaisuuksista puheenolle. Täähä on vuojen -60 standard malli. Eli kaksjapuoli litrasella kolomipyttysellä perkinsillä varustettu työjuhta. Yhtää ylimäärästä varustetta raktorista ei löyvy. Ei oo kaksoiskytkintä, ei kierroslukumittaria, pehemustetusta penkistä nyt puhumattakaa. Sähköt tähä on josaki vaiheesa entiset omistajat muuttanu kahelta akulta yhelle isommalle akulle.
Kaikin puolin muute kone tuntu nakuttava oikeenki hyvi. Kuluki etehe ja taaksepäin. Turhia vuotoja ei ollu havaittavisa. Välihi vaa jäi tartti jukelihi. Sen sai kuitenki yleensä vapautettua, kun vaihe päällä pyöräytti käsin takarengasta.
Tarttimoottorin, kun sain nykittyä irti niin selevis se syyki (tai no lopulta vain osa syy) jumittamiselle. Moottorin päästä puuttu kokonaa kuppi jonka päähä tuo bendix-rattaha akseli tukeutuu. Eipä ollu nurkisa vanahaa tarttimoottoria, josta ois kupin vaihtanu. No eiku varaosaputiikkihi lompsis ja kukkaro nurin...
Sitte vähä pientä huoltua venttiilin välysten muojosa. Eipä suuria säätöjä tarvinnu tehä, mutta pikkuse kuitenki. Eipä tarvinnu nuista tuumia enempiä. Kone tikkas vielä entistäki nätimmi säätöje jäläkee.
Sittepä oli ees siirto ulukosäilytyksestä, sillon uunituoreen, pänttämön suojihi. Nappasin keulan pellit irti. Alaosa oli melekosta perunapeltua ja konepellin päällä oli tommone melekee nyrkin kokone lommo.
Kuvasta ei mitää hirmusta tietenkää nää, mutta oli se kauhian näköne. En ruvennu tuota sen kummemmin naputtelehe suoraks. Rällällä nätisti vaa soiro pois ja heppailemalla uus tilalle. Onnistu lopulta aiva hyvi.
Mistää en löytöny lommosta kuva etukätehe, mutta jäläkikäteis kuva löyty. Eli tuosa hiotusa pinnasa oli kunno iskemä. Ensinnä koitin möykätä lommon muotohinsa kuulapää vasaralla ja hiekkasäkki toisella puolella. Tulos ei oikee ollu minkää näköne. Jostaki sitte kulukeutu kätösihi semmone pyöriä knulli. Ruuvasin ruuvipenkiihi kiinni ja sitte konepellin lommo kohan taas knullin päälle. Niin päin, että sain pauketella konepellin julukisivu puolta. Oikasurosessi oli enemmä muojon takasi houkuttelua, mitä pänttäämistä. Joku mulle tämän varmaa neuvo. Tuskimpa ihte moista keksiny. Mutta lopputulosha se ratkasee ja siihe olin nyt perin tyytyväine.
Siitäpä se puuhastelu lähtiki sitte liikkehelle. Nää jutut tuli puuhasteltua syksyllä heti ens tohinasa. Sitte meniki koko talavi, että kolomivitone sai levähtää pänttäämösä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti