Niimpä pääsi pitkän hilijaiselon ja loppukesän ratoks tämä rakvaattori vanahus työn alle. Sitä oliki talaven ja kevään aikana kerinny hommailehe uusia osia. Totesin aika pian, että lokasuojista ei saa iha helepolla kunnollisia. Noin niinkö kuvista kahtoe vois aatella, että iha hyväthä ne o, mutta vähäkää lähempää tutkittuna huomas rytätyt ja ruosteensyömät muojot. Mutta näihihä sai jo sillon käytännösä iha kaikki osat. Nii eipä kahesta lokasuojasta ees hirmusesti tarvinnu köyhtyä.
Mutta nuitten loksujen irrottamine ei ollukkaa mikää pikku juttu. Tai no kyllähä loksut ja kiinnikkeet irti lähti ku näytti niille vähä rällää, mutta sitte nuo ronkkihi kiinni jäänehet pultin pätkät oliki vähintään tiukasa. Joutu poraaha keskelle reiän ja sinne suhuttelin semmosta kylymäspräyttiä. Sitte tuurna reikähä ja hirviää pänttäämistä. Irtosha ne sitte ku tarpeeks mätti.
Sitte oliki purkutalakoot piettynä ja korijutut pitkälti korijailtu. Takimmaisesta akkutelinehestä aattelin tehä työkalulaatikon. Se o vaa vieläki aatoksen tasolla. Täsä vaiheesa pesin rasvanpoistoainehella koko kikottime.
Sitte koittiki kauan ootettu tapahtuma. Väriä niskaan. Ei kuitenkaa kirijaimellisesti. Onneks! Maaleiks tuli jonnimoine epoksi pohojamaali ja raskaankaluston maali pintaha. Mitä värikoodeja en mistää ruvennu sen kummemmi kyselehe tai kahtelehe. Kaupasa myyjän kans tsuumailtihi värikarttaa ja sieltä valihtin punasen ja jonku sävysen harmajan. Tuohon harmaan sävyhy miellyin siinä määrin, että muutama vuosi myöhemmi maalasin vielä rojeltiauton samalla värillä. Yhtäähä siihe ei vaikuttanu massikasta yli jääny maalipötti. Ei yhtää...
Osat mitä irti sain putsasin, korijasin ja maalasin. Loppu peleisä oli aika vähä korijattavaa.
Sitte oliki aika vaihtaa väri ruiskusa. Kerman värine pohoja epoksi sai riittää ja ensiks harmahie osie kimppuhu.
Sitte vuorosa oli runko. Nii ja pölyn lentelyä koitin vähentää kastelemalla lattiaa. Tiiä sitte oliko siitö hyötyä, mutta niimpä tuli tehtyä.
Harmaan jäläkee pänttäämön lattiasta ja seiniltä rupes löytyhy punasia laikkuja.
Sitte oliki kasaamisen vuoro. Tuosa on jo ihka uus kiekkamittariki paikoillaha.
Sitte rupeski massika näyttähä taas raktorilta. Värkkäsin sähköjohot uusiks, ettei sattuis mitää haavereita.
Pikku hilijaa ku valamistumine rupes lähenehe nii päivie pituuekki vaa piteni entisestähä.
Keulamerkistä oli ajankuluesa värit melekolailla häipyny. Rapsuttelin loputki pois ja maalasin mustalla ja valakosella miranoolilla uuet värit.
Kerkies isäki jo josai kohti mainita ettei taija massikka omin voimi liikahtaa pänttäämöstä. No kyllä se vaa liikahti. Sopivasti potunnosto päivänä vuonna 2008 ajoin massikan pänttäämöstä ulos ja vilijapellon reunaha. Oli mahtava tunne täräyttää se tulille ja lähtiä rompsottaha peltotietä kohti pottumaata.
Töitäki tällä o jonni verra tehty. Lähin kärryn siirtoja, klapikonehe pyöritystä yms. Pääsipä tämä juhulapaikalle omisa häisäki. Sai toimia kuskaus välineenä kirkolta juhulapaikalle.
Mutta semmone rojekti oli se. Jatkuu vielä varmaa josai välisä jahka löytyy innostusta ja sitä kuuluisaa aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti