Sivut

perjantai 24. maaliskuuta 2023

Nauhahiomakone

Hetkonen taas päässy vierähtähän edellisestä päivityksestä. Jotaki kuitenki tullu tällä välin puuhailtuaki. Ehkäpä ne kerkiää tänne jossain välisä kirijailehenki.

Tämä homma lähti liikkeelle tarpeesta ja halusta parantaa. Tein pari vuotta takaperin sellasen pienen nauhahiomakoneen. Siinä hiomanauhana käytin lyhyttä nauhaa. Jokseenki se oli toimiva, mutta aika puutteellinen. Siks halusinki puuhata paremman.


Tällä kertaa alotin homman ihtelle epätavallisella tavalla. Lähin siitä, että valihtin käytettävän nauhan pituuen ja käytettävät laakerit. Sitte rupesin piirustelehe tietokoneella ja vähä silimäilehe miten se rupiais muotoutuhu.


Tällä kertaa pääsin jopa nii pitkälle, että piirsin kaikki osat valmiiksi ja tein niistä jopa piirustukset. Kyllä piirustuksista on vaan heleppo suorittaa osavalamistus.


Näin pääsin aika pitkälle jo kasaaha kokoonpano jollekki asteelle. Kuvasa huomaa, että vetorissa on kohtuu lipevän olone. Nappasin äkikseltään sylinterin varsimatskuun M14 jenkan toiseen päähän. Pääsin kokeilehe mite nauha istahtaa paikoilleen.


Teetin työkaverilla vetorissan ja hyvähän siitä tuli. Pullapussin voimaa ei piä aliarvioija!!!


Mietein, että rissa tarttee vähä enemmä kitkaa toimiakseen. Teippailin päälle itsevulkanoituvaa teippiä.


Viimeks sain vielä vasteet paikoilleen. Sitte oliki jännittävän ensi kokeilun aika. Ja sehä onneton toimi. Eniten ehkä yllätyin siitä, että kuinka hyvin nauha pysy paikoillaan. Tässähän ei ole mitään kulmasäätöä missään akselissa. Silti nauha pysyy nätisti paikoillaan.

Ainoa takapakki tuli, kun pikkasen enemmän hioin niin se vulkanoitunut teippi ei pysynyt paikoillaan. Se sylttäänty toiseen reunaan ja veti nauhanki sinne samalla. Otin sitte koko teipin pois. Tuumailin siinä ihtekseni hetken, että mitäs nyt. Mielesä kävi ison kutistesukan laittamine vetorissan päälle. No eipä nii isua sukkaa hyllystä löytyny. Mutta sieltä löyty jotai muuta. Nimittäin belt grip-spräyttiä. Ei muutako kone pyörimään ja samalla ruutasin vetorissalle sitä spräyttiä. Sehä rupes pitähä vallan mainiosti. Eipä tarvinnu sen kummempia sitte miettiäkkää. Rupes toimihi vallan mainiosti.

Summasummarum. Näin tuli tehtyä ihtelle ihan toimiva ja riittävän tehokas nauhahiomakone. Hommasin vielä karkiampia ja teollisuuskäyttöön käypäsiä nauhoja. Onnistunu värkkäys tällä kertaa!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti