Tästähän blogin kirjoitus lähti vajaa viis vuotta sitte liikkeelle. Tarve oli saaha joku härveli millä ajaa ojanpientareita ja siitä kirjotin jonninmoista hengentuotetta muittenki luettavaks.
Hommahan periaatteesa toimi sillä ensimmäisellä versiollaki jotenkuten. Mutta kallistussylinteri oli liika heiveröinen ja muutenki se oli vähä koholon olone. Aikansa kuva ja tekijänsä näköne. Syksyllä aattelin ottaa sitte taas työn alle ja parannella kampetta vähän isommalla kädellä.
Netin syöverit ja juutuuppi oli jälleen kerran idealaarina ja monet illat tuliki tutkittua miten muut näitä silippureita muutellu.
Enshä piti totta kai kaivaa vanha vekotin esille. On muuten jännä kuinka äkkiä paju kasvaa. Nytki semmone sormenvahvune paju oli kerinny kasvaa tötterströmin läpi. 😁 Samalla tuli kokeiltua trukkipiikkien käyttö tositilanteesa.
Ensinnä nostettiin torven loput pois ja siivottiin ylimääräset jämät pois. Renkaat ja vanaha sylinterin korva sai lähtiä. Sen jälkeen irrotin hihinapyörän ja siirsin etupuolelle rumpua. Samalla rupesin mallaaha 100x80 putkia rungoksi koko systeemille.
Sitte rupesinki tekehe varsinaista tukirunkua saranoinnille. Mulla oli 60x60 rhs:ää passelisti hyllysä. Siitä paloja pilikkomalla rupes apurunko saamaan muotonsa.
Palikka kerrallansa ku latelee paikoilleen niin siitähän se rupiaa kohuamaan.
Ø60 akselista päätin tehä saranoinnin. Akselina on ihan perus kylymävejettyä akselia.
Akselin päähän halusin kierteen, koska lukkolevyt piti tietenki saaha. Akselin päähän kotikonsteilla sai vielä reiän porattua, mutta kierteen teko oliki haastavaa. Lähinnä akselin paikalla pysymine oli mahotonta. Enkä halunnu puristaa ruuvipenkkihi lujasti ku se ois jättäny jälijet akselin kylykeen. Tekasin sitte 30 mm levyn paloista V-prismat mihin puristin akselin kiinni. Hyvi onnistu ja taas on yhet apuvälineet lisää hyllyllä oottamasa uusia projekteja.
Sitte alakoki ankara tirruutus. Pukkilaakerien kiinnityslevyjä hitsatesa päästelin virrat kaakosa. Sittehä ne tuli tietenki väärähä paikkaha. No ei muutako rällällä irti. Siinä sitte tuli mielehe vähä pistää oma hitsaustaito kokeille. Tein sitte samanlaisen irrotuksen ku hitsauskokeesa. Eli piena hiotaan minimiin ja sen jäläkeen hitsi murretaan. Mää mursin hitsin nyt vaan isolla lekalla. Sitte kahtelin lampun kera pellin reunoja. Totesin siinä ihtekseni, että nyt vois vaikka taputella ihtiään. Tunkeuma oli tullu molempiin levyihi, Tuli kieltämättä aika hyvä mieli.
Tällä kertaa päätin jättää ylimääräsen torven kokonaan pois ja muokata runkosta semmosen ettei erillistä tötteryä päälle enää tarvita.
Mittasin mielestäni sopivan kaistaleen taivutettavaks. Liitulla merkkasin viivan. Viivan päältä ajelin rälläkällä ja sopivin välimatkoin painoin laikan läpi asti. Näin sain käsin särmättyä tuon tötterön sopivaan kulumaan. Lopulta ku mieluinen kuluma oli saavutettu tirskautin reunat kiinni. Sitte saumasin rälläköijyn särmäviivan tukkoon.
Takapuolelta ku tarkastelee tulosta nii totesin, että aukko on vielä liian avoin ja leikattu törky tulee lentähä korkialle ja kauas.
Siivusin palaset vanahasta torvesta. Näin sain toisen kuluman tehtyä törkyn lentoradalle.
Takapuolelta aukko rupes näyttähä jo sopivan pieneltä. Aika ja testit näyttää pitääkö vielä laittaa pikku pätkiä kettinkiä roikkuhu. Kaupallisisa vehkeisähän aina näyttää roikkuvan riimuja estämäsä kivien ynnä risujen lennon kaukaisuuteen.
Lopulta systeemi rupes olemaan läjäsä. Enää ei puuttunu ku letku sylinteriltä ja letkuraksi.
Sitte oliki aika kokeilla murskainta raktorin perähä. Pikkune jännitys nipisteli mahan pohojaa ku ekan kerran täräytettiin käyntiin. Että lähteekö osat maata kiertävälle. 😁 No kaikki pysy läjäsä ja tasane humina kieli siitä ettei hitsaus ole vejelly runkoa mutkille.
Ihtelle tuli yllätyksenä, että nivelakselin kulma ei alkanut murtamaan vaikka murskaimen käänsi niin alas kuin mahdollista. Tämähän vaan mahdollistaa tarkemman murskauksen.
Ensimmäisen varsinaisen koeajon jälkeen oli hymy kieltämättä herkäsä. Ajelin ensinnä yhen pellon pientareet. Siinä mahtu matkan varrelle heinää, kaikenmoista rikkakasvia koiranputkista lähtien ja risuja. Vankimmat risut oli kuitenki kahen peukalon paksusia. Yhtään ei nikotellu humpsis vaan ja katki meni. Ajoin samaan syssyyn luonnonhoitopeltojakin nurin. Tuli huomattua siinä kohtaa, että suuri ei oo aina hyvästä. Ajokkina oli tilan suurin mörssäri ku 390 oli isällä mehtäkärryn eesä puitten siirrosa. Oli nimittäin turhan tuntusta vekslaamista pienillä lohkoilla. Mulla nuo luonnonhoitonurmet on 0,25 ja 0,2 hehtaaria. No ens kerralla sitte näppärämmällä ajokoneella liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti