Vaahtomerkkari

Monena vuonna todennu erään harmittavan asian. Ruiskuttaesa hirmusen vaikia tietää tarkalleen mistä kohti oon edellisellä kierroksella ruiskannu. Monesti tullu netistä kahteltua valmiita vaahtomerkkarisarjoja. Jotain on löytynykki, mutta kovin on tuntunu joka kerta kalliilta.

Tuumasin sitte, että miksei semmosta voi tehä ihte. Ei kait siinä sitte muutako tuumasta toimeen.

Pääartikkelit löyty kaupasta ku vähän silimäili hyllyjä. Elikkä bensakanisteri säiliöks, 4 metriä imuletkua vaahon siirtoon, kompura tekeen painetta ja tubeless venttiilit millä saa kompuran liitettyä pönttöön. Nii ja kaikkia tietenki kaksin kappalein. 😃 Sillä keinoin saa vaahon pujotettu kummalle puolelle ruiskua haluaa.

Ensimmäine ajatus oli vaan pukata ilimaa pöttiin. Mutta sitte hoksasin, että pikku poikanaki jos saippuakuplia halus nii ilima piti pillillä puhaltaa pinnan alapuolelle. No ensinnä kokeilin tehä semmosen letkuvirityksen venttiiliin, muttei se pysyny kuosisa hetkeäkään. Tein sitte versio kakkosen. Eli reikä pöntön pohjan tuntumaan ja venttiili sinne.

Sitte oliki aika liittää letku pöttiin. Otin trattipäästä putken pois ja siihen kiinni puutarhaletkun muunnoskappaleilla ja letku sitten niihin kiinni.

Välillä piti käydä mallailemasa pöttiä ruiskuunkin.

Tein laatikot parin millin pellistä ja pöntöt tuli tommosilla pressun kiinnityskumeilla kiinni.

Kuvasta näkyy miten pöntöt ja letkut sijoittuu ruiskussa.

Letkut tuli pöntöltä lopulta hyvinki luontevasti puomistolle. Tässä kohtaa huomiona, että letku pitää kiristää tosi lujaa käsin, ettei rupea pyörimään pöntön korkista. Voi olla, että tuohon pitää aikojen saatossa laittaa ympäripyörivä liitin. Mutta aika ja käytäntö sitten osottaa onko tarpeellinen.

Hallintalaitteet kabiiniin. Sähkönsyötön tein perinteisellä 3-napaisella liittimellä ihan siitä syystä, että niitä löytyy monesta raktorista. Tähä raktoriin mitä itse käytän ruiskutuksissa ei liitintä tietenkään valmiina ollu, joten se piti puuhastella. Tommosia pikku kytkimiä pesiytyny ripakopalline autotallihi niitähä oli hyvä käyttää tähän kohtaa. 

Ruiskutusten aikana tuli huomattua, että kaiken kaikkiaan ihan hyvä ja toimiva systeemi. Mutta kuten kuvasta näkee tuotekehitystäkin täytyy vielä pikkasen tehä.

Ajaesa huomasin, että oliko mahdollisesti pikkasen pitkähkö kasvu. Näytti, että vaahtopallerot tippu maahan asti ja niitä oli vaikea nähdä. Toisaalta mietin myös letkun päähän suuttimia. 

Kotosalla otin vuotavat korkit työn alle. Tein tällä kertaa umpikorkkiin 25 mm reiän jota pikasen suurensin viilalla. Siitä 1/2 tuuman kaksoisnippa läpi o-rengas tiivistyksellä. Siihen päälle sitte loput nippelsnappelssit. Ainakin vesitiivis siitä tuli. Vaahtokokeet sitten näyttää tuliko vaahdon pitävä. 😃

Imuletkusta jäi imupuolen sihtit ylimääräsiks. Värkkäsin ne vielä kiinni letkun päihin. Jos ne toimittas suuttimien. Onha kaupallisisaki merkkareisa suuttimet.

Summasummaarum. Ensimmäisen kesän ruiskuttelujen jälkeen ihtellä ainaki hyvä mieli. Merkkari näytti onnistuneen aivan odotusten mukaisesti. Kustannukset jäi lopulta hyvin maltillisiksi. Itse vaahtonesteen kulutus oli ihtelle yllätys. Pönttöjen koon riittävyys mietitytti ennen ruiskutuksia. Mutta 10 litran pöntöllinen riitti itsessään usemmalle säiliölliselle. Lisäsin joka kerta piķkasen. Vaahtoainetta kului 17 hehtaarin alalle puoli litraa. 

Netistä luikein vielä lopuksi mielenkiinnolla mitä maksais kaupalliset. Voin kertua, että tämän hinta käi murto-osaan. Huvittavin yksityiskohta oli nimitykset. Yhdessäkin mainostettiin "tee-se-itse"-sarjana. Jäin sitte miettimään mikä tämä sarja mahtaa olla... 🤔