Äjes osa 6: Rattahat ne liukkaammi liikkuu

Aikaa mennykki taas kovasti viime puuhastelusta. Ollu yhtä sun toista kiirettä, ettei oo kerinny näille touhuille keskittyhy. Nyt oli taas sitte näitte touhuje vuoro. No onha sitä kuitenki tullu mielesä tätä pyöritettyä, jote suunitelmaa ainaki pitäs olla kuinka touhata.

Hommasin oikee varta vaste tähä putkia, veettyä akselia ja poltatin putken päihi laipatki. Paikallista teräsmyyntiä suosein. Samasta paikasta saa peltiä, putkia, profiilia ja leikkeitä. Hieno juttu, että tämmesiä paikkoja on ja vielä palaveluki pelaa!!!

Työnsin ensi tuon vejetyn akselin tonne putkehe ja sitte laipat sisälle. Sitte hitsaus. Luulis, että tommone kestää nostella ja laskella äjestä eestaas. 

Katkasin u-palkin runkopalakkien välihi. Mihi sitte istutan putken laakereineen päivinehe. Asettelua varte heppasin tommoset palikat päihi. Nätti tipauttaa vaa palakkien välihi ja mittua paikoillehe. Sitte tirruuttaa saumat päihi.

Hitsaus käryt ja kaasut ei tunnetusti oo koskaa hyvästä. Pänttäämöki o välihi meleko sumune paikka. Isä hoksas nurkasa vanahan liesituulettimen. Ollu käyttämättä palttairallaa kakskyt vuotta. Pänttäämöhä on vanaha navetta ja toisesa pääsä on katosa iso aukko misä enne oli ilimanvaihto tuuletin. Tuuletin otettihi hyvi pian sen jäläkee pois ku elukat pistettihi pois. Aukkoki tukittihi villalla ettei tuu kylymä sisälle. Nyt lykättihi joku 120 mm ilimanvaihto putki aukosta ulos. Sitte liesituuletin putken alle ja käyntihi. Ei uskois kuinka palio tommosesta liesituulettimesta on tämmesesäki hyötyä. Hetken ku oli hitsaamatta nii huomas kuinka sumu rupes hälävenehe. Positiivine juttu!

Sittepä oli u-palakit tirruutettu kiinni ja aika istuttaa putkihässäkkä laakereillensa lepäilehe. Pätkein laakereitte alle kakstoista milliset lätkät ja niihi pultinreiät. Nappasin reiät plasmalla. Oli nopiaa ja heleppua. Laitoin laakerin latan päälle ja plasmalla ruuvin reikähä ja naps paikkakoortinaatti tiejosa. Sitte poltti vaan reiät läpi ja pyöräytti isommiks. Oli kyllä kätevää!

Sitte oliki jo renkaitte asentelu aika. Kävi siinä pieni haksahus. Loju tuo varpajyrä lattiaa vasten ku ensimmäiset palikat katkoin asentelin renkahat kiinni. Onneks en verisesti kerinny liimata joka paikkaa kiinni. Olis renkahat ottanu varpajyrihi kiinni siinä vaiheesa ku äestä ois ylös ruvennu kampiaha. Noo pitkä o pilalla ja lyhyttä voi jatkaa... Ei muutako pätkät u-palakkia lisää ja heppailla paikoillehe. Siite tuliki jo huomattavasti järkevämmät kulumat.

Tästä näkee hyvi minkälaine hämähäkki tuosta on tulosa. Pitää vielä pätkiä lisätukia vähä sinne tänne, mutta pääpiirteittäin rupiaa olehe hahamolla. Pitää vielä kokeilla nostaa tunkilla äestä nii näkee minkä verra tuosa tojellisuuesa on nostovaraa.

Vielähän tuohon pitää rakentaa hytikka käyttö ja varpajyrälle syvyyensäätö. Siinä on vielä kokeilemista ja tuumimista, että saako tuoho passaaha nuita jo olemasaolevia sylintereitä. No se jää nähtäväks.

Tällä kertaa ei vahingoitta säästytty. Meni hitsipallero kengän läpi, että helähti. Siinä sitte tuli pieni sajetanssi suoritettua. Eihä siinä kuinkaa loppupeleisä käyny eikä suinkaa ollu ensimmäine kerta (ja tuskin viiminenkää) ku näin käy. Mutta harmittaa vaan ku hyvihi villasukkihi tuli ikävä reikä. Pitää varmaa ottaa parsinneula kauniisehe kätehe ja parsia sukka kuntoho.

Äjes osa 5: Läjästys alako

No niin nyt päästiin täsä rojektisa siihen pisteeseen, että purkamine sai keskilohkon osalta riittää ja pääsi jo tekehe etehepäin. 

Päätin ryhtyä perästä päin kasaaha tätä, joten äkehe pitennys oli siis vuorosa. Löyty u-palkkia pitkät pätkät notkumasa lajon nurkalla nii niistä taiteilin sopivat torrakot runkotoloppien jatkoiks. Pistin kaks päällekkäin nii tulee ainaki jämyt ja pätkähitseillä yhteen. Koron otin piikkiakseleista ja alle laitoin sopivasti rautaa, että runkotolpat tuli linjaan. Sitte hakaksella kovasti hitsaten kiinni.

Sittepä itsepiikiakseli kiinni. Eipä tietenkää ollu riittävän pitkää lattaa missään. Mutta tuo oli pisin mitä lähti irti siitä varaosa äkeestä josta mainihtin pari kirjotusta aikaisemmin. Mitalla vaan akseleitten väli samaksi kuin muutkin, puristimilla paikoillensa ja tirruuttaha kiinni.

Jatkoin totta kai puuttuvan pätkän piikkiakselia. Että tuli täyspitkä. Tuohon lohkoon tulee äkkiseltään laskettuna 6 piikkiä lisää. Mielenkiintone nähäjä keväällä vaikutaako minkä verran muokkaukseen.

Sitte raahattiin isän kans varpajyrä paikoillehe. Iha käsin saatihi kannettua ulukua. Rupes näyttähä jo juhulakkahalta ku sai varpajyrän paikoillehe. Vähä jänskätti mite osuu varpajyrän kiinnikepalat rungonjatkoihi. Osuha ne ja sitte vaa kolovi taas kuumaks...

Tuosa samalla mietin, että pitää varmaa runkua jäykistää nii pituus suunasa poikkipäinki. Mietin josko laittas sopivat latat vielä noitten runkopalkkien päälle ja samalla hitsais latat tai levyn palat jäykistään ihte profiilia. Sitte poikkipäin vaikka u-palkki tai rhs-putki. Pitää sitä vielä vähän miettiä. Näyttää siltä, että tulee aika tarkoin koluttua nurkat paksummasta tavarasta.

Sittepä varpajyrän kiinnityksen jäläkeen katkoin ensinnä aisan kiinnityspalat ja isä rupes nuoren isännän kans poraaha reikiä niihi. Mää otin työn alle ihte aisan. Sain siihe noi vinotörröttimet kiinni pikkusuorat pätkät. Aattelin, että ne vielä tuluppaan ja niihi sitte holokit kiinni. Laitoin etehe molemmin puolin tommoset kolomiot jäykkäreiks ja samalla senki takia, että saa vinoputket kunnolla kiinni toho aisan tumppihi. Pitää tänne leviään päähä iskiä vielä putki jäykkäriks ettei mee solomuhu ensimmäisesä käännöksesä. Sittehä tuoho pitää vielä rakennella kiinnike vanttikiristykselle tai sylinterille. Kumpi sitte tuleekaa laitettua.

Siihempä mallihi sain tällä kertaa värkättyä. Aika palio tuosa on vielä iha semmosta siistimistä mitä pitää vaa hiontalaikalla tehä. Näkyy sielä täälä noita latan pätkien jämiä mitä on katkottu. Mutta nepä on sitte sitä viimestelyä enne maalausta. varpajyrästä pitää nuo sivutörröttimet leikata kans josaki välisä pois.

Sitte vielä tähä rengasroplematiikkaha. Kyllä se kovasti siltä vaa vaikuttaa, että pitää muuttaa mieli ja laittaa renkahat tuon äkehe taakse. Pitää tuoho varpajyrän etehe tehä varmaa semmone poikittais juoksu joho kiinnittää laakeroinni. Varmaa pitää värkätä vankka putki joho kiinnittää renkaitte aisat. Mietimpä vaa, että riittäskö "laakerointina" sopivat putket sisäkkäin vai pitääkö ruveta miettihi jotaki liukulaakeri systeemiä. VAI. Laittaako putken päihi laipat ja laippoihi akselin pätkät ja nille sitte vaa pukkilaakerit. Kyllä pitää pienellä ihimisellä olla palio mietittävää...

Äjes osa 4: Mietintöjä...

Mietintä myssyä pitäny viime aikoina pääsä oikee urakalla. Tuntuu, että muut yksityiskohat rupiaa olehe omasa pääsä jo jokseenki mietittyinä ja ratkastuina. Mutta tuo ratastouhu ei hellitä

Alunperin olin täysin vakuuttunu, että sinne rungon sisälle piikkiakseleitte sekaha ne rattahat survotaha. Mutta nyt onki ruvennu asianlaita kovemmallaki käjellä askarruttaha. Mitä jossei se nii toimikkaa...

Eli ajatuksena ollu katkasta kolomas ja nelijäs piikkiakseli ja istuttaa ratas siihe välihi. Saranapiste tulis jonnekki tuonne toisen piikkiakselin seutuville.

Tsuumailin rattahan kans asiaa tarkemmi. Nuo tumesta ryöstetyt rattahat on kohtuu isot. Mikä sinänsä ei oo huono asia. Mutta niitte mahtumine tuonne piikkiakseleitte sekaha ei ookkaa iha pikku juttu. Sitte semmonenki tuli mielehe, että vaikka tarkotus onki jatkaa äestä yhellä piikkiakselilla nii muokkaako jälellä olevat piikit renkaan kohtaa tarpeeks... Siinäpä onki vallan mietittävää.

Siitä syystä rupesin tuumaaha rattahie laittamista taakse. Esim. Jonkinmoisen aakkosen jatkeeks jota sitte kääntelee hytikkapytyllä. Tätä ratkasua aina moittinu kovasti siitä syystä ettei pystyis äestä peruuttaha pellon reunaha, esim nurkkahan. Mutta joutuuko täsä syömähä sanansa vai keksihi vielä jonku uue ratkasu. Aika näyttää.

Elämme jännittäviä aikoja....

Syys kynnöksellä

Tulipas tälle syksyä kynnöt alotettua. Eipä sitä kynnettävää nyt nii hirviästi ollukkaa. Yhteensä 9,4 hehtaaria. Loput sitte käy keväällä rykäsemäsä.

Eihä siinä muutako agroluxit perähä ja kiertähä ensinnä rasvanippoja. Samalla tarkistin terälaputki. Totesin, ettei vielä tartte uusia. Vaihtaa sitte vaikka keväällä tai kesällä. Näyttää, että suurin piirtein pari sataa hehtaaria kestää aina teräpalat näillä meijän mailla.

Sittepä ei muutako aurat maaha ja menoks. Mukava tehä pikkusääjöt kaltevuutehe ja työntövartehe suoraan hytistä vipuja vääntämällä. Ei tartte enää käyä työntövartta tai kaltevuuen säätyä vääntämäsä hytin ulukopuolella kammesta. Samate nätti nykästä pois lähtiesä auroje nokkaa ylemmäs työntövarrella.

Ekaa kertaa kävi näin. Automaatti laukas muttei palauttanu. Nousi ilimeisesti nii pystyhy siipi ettei enää jousi palauttanu alas. Noh tulipaha tämäki nähtyä. Kuitenki tullu automaatti agroluxeilla aurattua ainaki kakskyt vuotta jossei jopa kauemmin. Näin tarkemmin mietittynä muistan kyllä millä pellolla, millä raktorilla, millä auroilla ja mistä kohtaa peltua alotin, mutta vuotta en millää saa päähä.

Mutta pikkusen ku käsin tuuppasin siipiä nii saman tien rämähti alas ja ei ku jatkaha.

Kuvasa tuo kivi ei näytä miltään, eikä se järin suurelta näyttäny luonnosakaa. Mutta käsin se ei liikahtanu mihinkää. No vanhan marijapuskan oksa vierehe törröttähä, että voi käyä vaikka kourakuormaajalla noukkimasa kiven parempaha taltehe.

Kaikkia sitä vanahalta pellolta löytyyki. Ilimeisesti maajotuskaapeli tuli kahtelehe kyntöjäläkiä. Pellolla on ollu joskus ennevanahaa navetta, elosäiliöt yms. Taloki oli, mutta isä purki sen pois tänä kesänä. Polokasin kyntövakoho ja aurasin takasi maan povehe. Mitäpä tuosa muutakaa ois voinu tehä. Koitin käsin nykästäkki. Mihkää ei inahtanukkaa.

Ihan ei koko alaa kerta istunnolla saanu valamiiks, muttei sitä palio päisteitä enempää jääny ajettavaks. Hissukseenha tämmestä nurmia tulee käännettyä. Jotenki halajaa kohtuu hyvää jäläkiä nurmen päättää.

Kevysesti nuo agroluxit peräsä tulee. Niille ehkä vois miettiä jotai parannuksia...

Äjes osa 3: purkutalakoot

Sitte tuli aika nostella äjes pois sen kuuluisan kuusen alta ja ruveta sitä purkahan.

Taas tuli täräytettyä, mikäpä muukaan ku pässien pässi, vanaha massikka käyntihi. Ja sehä  tärähti uskollisesti käymähä. Silläpä sitte noukkihi äjes pois sieltä kuuluisan kuusen alta. Siinäpä ei muutako ketjuilla äjes kiinni koukkuhu ja hiiop äjes kohti taivasta.

Kiikutin äkehe pänttäämön nurkalle oottaaha jatkokäsittelyä.

Siinäpä piti hetki pyöriä ympäri ja muistella kymmene vuojen takasia juttuja ku tämä tuli tehtyä. Syitä seurauksia, miks ylipäänsä kolomi metrine sampo piti leventää. Joku ihtiäni viisaampi mulle joskus sanonukki, että sillo sitä o tullu vanahaks ku alakaa muistelehe menneitä. Eli mää vissiin oon tullu vanahaks. No eipä sille mitää voi. Se o elämää se. Vanhenemine nimittäin...

Maataisteluitte tiimellyksesä antautu toise siivekkeen varpajyrän kiinnitys. Ihimeesti kestänykki tommosena pellin lirvuna. Kymmene vuotta kuitenki pyöriny mullan seasa.

Pujotettihi isän kans tuosta ensinnä tuo siivekkeitte sylinteri pois ja sitte ihte siivekkehet. Sen jäläkeen otin plasmaleikkurin kätehe ja irrotin koko takarungon irti. Kaikki nelijä pitkittäistä tukia poikki ja säätökammen keulakiinnitys poikki. Sitte sai nostaa varpajyrät koppina pois. On kyllä verraton peli tuo plasma.

Sittepä pelekkä keskimmäine runko kiikkuhu koukun nokkaha ja se mitä äkehestä oli jälellä pänttäämön sisälle.

Näköjään sokat itää maasa ja eellis vuojen satoa voi keräillä näin syksyllä äkehe piikeistä.

Sittepä aloin värkkäähän vetoaisaa. Täähän on varsin vanahaa rautaa. Ilimeisesti jonkun sepän tekemä ja koko kärry tullu äitin kototaloho käyttöhön joskus viiskytluvun lopulla. Hitsasin koteloks tuon rungon.

Entisen työntövarren kolomion irrotin alakuperäseltä paikalta ja tinttasin runkoputken päälle kiinni. Siihe olis tarkotus laittaa sylinteri jolla pystyy jokseenki säätähän äjehe linijaa. Vanahat vetovarsien kiinnikkehet poltin irtin. Elikkä enää ei oo paluuta nostolaite aikakautehen. 

Löyty passelia u-palakkia niin niitä laitoin kaks päällekkäin ja hitsuuttelin yhteen. Niistä se aisa rupiaa sitte muodostuhun. Tukikolomioita ynnä muuta pitää vielä pilikkua, mutta pääpiirteittäin jotain tollasta olis tulollansa.

Kaikki ylimääränen riisuttihi vielä päältä pois. Siitän hyvä jatkaa. Vielä kuitenki palio työtä eesä, että tämä toimii odotetusti ja ennekaikkia kestää seuraavat kymmene vuotta surutta pieksentää pitkin peltoja.

Äjes osa 2: osien haalintaa

Sittepä oli aika polokasta äkeksen puuhastelu käyntihi. Joha tätä on tullu tuumailtua ja suunitelmat kerinny muuttua monehe kertaha.

Tällä haavaa ajatuksena on kunnostaa nykyne sampon ja kronoksen yhteenliittouma ja muuttaa se hinattavaks. Huomattihi epäkohta tänä keväänä, että äes jää pikkase nokka pystyhy ku sitä vejetähä 399:llä. Ilimeisesti siitä johtu, että äes rupes pomppihi. No jospa näillä muutoksilla sais homman pelittähä paremmi.

Osien luovuttaja numero yksi. Isosta lajosta piti käyä vanaha nostolaite tume hakemasa. Ensinnä aattelin, että pilikkis sen kourakuormaajalla poikkes. Vaan isä totes, ettei se jaksa nostaa varsi pitkällä nuin painavaa taakkaa. No ei muutako päkäpässi räjäyttää käyntihi ja sillä siirrellä ensi eesä ollehet paalain ja apulanna levitin pois eestä.

Täytyy kyllä oikee näin kirijallisesti ja sivujuonteena tojeta, että sai vanaha sotaratsu massikka uuen ja tärkiän tehtävän elämänpolullansa. Etukuormaimella varustettuna siitä on ollu kovasti hyötyä. Vaikka se vähä kankia on vekslata ahtaisa paikoisa nii silti luottokampe siitä on tullu. Joka kerta tärähtää ilosesti käyntihi ja päksättää vaikka maailiman tappihi asti. Pitää josaki välisä keritä kunnolline takapaino värkätä ja puuhastella hytti takasi paikoillensa.

Sittepä alotettihi purkajaiset. Vantahat tuosta on purettu jo vuosikymmen sitte pois ja laitettu toiseen koneesehe. Täsä ku oli aikanansa kiekkovantahat. Sillo tuntu, että kiekot on ainuat ja oikiat näille maille. Vaan ihan hyvimpä nuo laahavantaatki on siemenet maaha pujottanu.  Nyt riisuttihi vielä siemenvantaitte kannattimetki pois ja säilöttihi muitte aarteitte kans samaha läjähä.

Renkahat, aisoineen ja akseleinee purettihi. Yhtäkkiä ku näitä kahtelin niin tuntu, että menee suoraha sellasenaan äkehe renkahiks. Mutta voi olla, että aisoja pitää pikkase jatkaa. No aika näyttää...

Loppu hylsy mikä jäi jälelle vietihi takasi samaha paikkaha mistä haettihinki.

Jostakiha äkeesehe pitää vetoaisaki olla. Sitä pähkättihi moneltaki kantilta. Sitte yhtäkkiä isä muisti, että sillähä on josaki yhe vanahan kärryn aisa tallesa. Ja niihä se jostaki aarreläjästä löyty. Aisa on aikanaha ollu puusta tehty ja menny poikki. Pitää tuota vähä värkätä, että saa semmosen ku haluaa, mutta onpaha aihio mistä alakaa tehä.

Alakuperäne ajatus oli, että koukusta sitä äestä vejetähä. Mutta jotenki miellyttäny kylyvökonetta käsitellesä tuo saranapisteen paikka vetovarsien pääsä. Kääntyy mukavan ketterästi. No joka tapauksesa lajosta löyty tämmene vanaha vetovarsikiinnitin. Tämä on ollu alunperin JF:n sivupuimurisa. Vähäse tuollekki pitää rälläkkää ja hitsiä näyttää, mutta aihio erittäin hyvä.

Aisalla on kärryä vejetty vissii enemmä ja vähemmä. On nimittäin tuo koukun reikä kulunu melekose palio. Mutta sen pystyy täyttähä hitsillä.

Sitte osien luovuttaja numero kaksi. Oikiasti näitä osien luovuttajiaha o palio usiampiki, mutta kokonaisina koneina ei ollu ku nää kaks. Vanaha kongskilden s-piikki äes. Tämmesen ostin periaatteesa iha vaa piikkien takia. Ja saahan tosta lattarautaaki.

Sitte pelastin aikanaha työpaikalta romuks menemästä tommosia sylintereitä. Noita pitempi oli vielä kaks ja toine tommone kaksosane. Josko näistä olis jotai hyötyä täsä rojektisa. Aikapa näyttää...

Nyt rupiaa pitkälti olehe enimmät tavarat kasasa. Jotai varmaa vielä matkan varrella tulee etehe. Mutta sepä on sen ajan murhe. Nyt pitää vaa terottaa rälläkän laikat teräviks ja ruveta lämmittähä hitsikolovia sopivaha lämpötilaha.

Tumen modernisointi osa 2

Sittepä tuli seuraavan touhu hetken aika.

Näyttö ja kameratha tarttee sähkyä toimiakseen. Sarjan mukana tullehet johot ei pituuesa päätä huimaa. Eikä varmaan niitten oo tarkotuskaan. 

Tekasin sitte jatkon virta ja maajoholle. Saa näin iskiä kiinni akkuhu. Liittimet on sitte kameroille ja näytölle. Saa johotukset jäähä raktorihi kiintiästi.

Lattiasa sattu olehe valamiina pari reikää. Oisko lie joskus ollu etukuormaaja asennettuna ja nuista rei'istä menny vaijerit ulos venttiilille. Kolomesataa sarjan suunittelija on kyllä saanu älyväläyksen, kun on laittanu akut hytin alle. Ei oo oikein suojanen paikka ja akunkengät o hirviän hankalat irrottaa. Sai taas tuusata oikee urakalla, että sai näytön johot liitettyä akkuhu. Mutta kärsivällisyys palakittihi ja homma onnistu iha hyvi.

Johot laitoin hytin reunusta pitki nousehe ylös. Porailin sopivasti kiinnitysreiät ja nippusitehillä sijoin kiinni. Rupiaa tuo sisusta olehe meleko kauhtunu. No onha sillä kohta kolkyt vuotta ikääki. Ehkä pitäs joskus tehä tällekki asialle jotai.

Välihi ollu pienenä onkelmana, että vetävä ketju on hypänny pois pyörältä ja sitä ei oo heti huomannu. Tuosta pinta-alamittarin ketjupyörästä oon koittanu sitte aina pönttyä laskiesa kahtua, että lähtee pyörihi. Vaa eipä sitä aina taho nähä. Laitoin nyt sitte kameran, että näkee näytöltä suoraan. Keväällä sitte näkee oliko hyvä systeemi ja haittaako pöly kuinka palio kameran näkyväisyyttä. Tarkotus tehä vielä ketjulle oma mekaanine haittansa joka estäis rattahalta pois hyppäämise. Muttei vielä oikein auvennu kuinka sen oisin tehenny.

Sitte tuliki aika testata mite näkyy. Ja näkyhä se. 

Ja yllättävän hyvi näky säiliöitte sisällekki. Kuvanoton jäläkee kameraa kallistettihi pikkuse alaspäin nii näky pohojaluukut. Kyllä nyt kelepaa rällätä pellolla ja kylyvää.

Huomattu joka vuosi, että orahat tunkee raktorin renkaitte kohilta eri aikaa ku muuhalta. Ilimeisesti siemenpuolen laahavantaat ei painu riittävän syvälle. Oon koittanu painatusta lisätä, mutta siitä ei oo ollu apua. Yleensähä välipyöräpakkerilla hoijetaan kykyvöalustan tasaisuus. Mietin sitäki vaihtoehtua, mutta totesin ettei oo iha helepoimmasta päästä toteuttaa. Pitäs aisaa jatkaa jonni verra jatkaa ja ruveta siihe sitte pakkeria värkkäähä nii ei tuntunu mun jutulta. Päätin sitte lähtiä eri raiteille ja kokeilla josko kuohkeuttimista ois apu vaivaha.

Tuumasin, että laitan äkeheen s-piikit koneen keulille. Kolome kappaletta puolellensa. Tarkotuksenahan on möyhentää kylyvettävää maata sen verra, että siemenvantaat menee riittävän syvälle. Jos kerta vannas painatuksen muuttamine ei tuottanu toivottua tulosta, nii ois kylyvöalustan kuohkeittamine parempi ratkasu.

Kuvasta saa pikkasen osviittaa mitä ajatuksisa. Eli tuoho keulille tarkotus istuttaa kolome piikkiä per puoli.

Ei kait siinä sitte muutako intua puhkue ja rälläkkää laulattae kohti uusia taistoja. Vanahoja koneita siliputen ja varastosta sopivia paloja kaivellen. Siihenpä se kuohkeuttimie runko rupes muojostuhu.

Molemmille puolille laitoin nelikymppisestä rhs:sästä töröttimet joittenka nokkaha latat s-piikkie kiinnitystä varte. Sitte vinosivutuet ettei taivu piikit kylyvökonehe alle kylyväesä.

Sattu löyty punasta hammer maalia nii on mekekee sävysävyhy tumen kans.

Laitoin piikitki hollille. Täsä kohtaa ei vielä maalipensseli ollu sutinu. Oli sen verra kiire päästä vähä näkehe mite piikit tuoho asettuu.

S-piikkit möyhii muutaman sentin syvemmällä mitä vantaat. Aattelin että se vois olla hyvä. Jos käytäntö osoittautuu muuksi nii sitte pitää laittaa tuo kiinnitys latta toiselle puolen törötinputkia.

Keväällähän pitää sitte kahtua nuitte piikkien tarkemmat paikat. Mutta eipä ne varmaa hirviästi tuosta muutu. Mielenkiintosta nähä onko näistä toivottu apu. Oottavan aika on pitkä...