Suursäkin nostin

Meillä oli enne vanahaa semmone viisysikymppi turpomassikka etukuormaajalla. Se oli aikas karu peli, pökkäjääräks sitä oli joskus nimitetty, mutta kaikin puolin toimiva kampe. Meillä se oli lähinnä kuormaamisesa käytösä. Ei taittu palio pellolla käyttää. Rehua sillä oli hyvä polokia ja levitellä laakasiilosa purettuja kuormia. Reilu kymmene vuotta sitte se meni kuiteski vaihtoon, ku pistettihi kaks raktoria pois ja yks tilalle.

No tilalleha piti sitte keksiä jotaki. Apulanta säkkejä piti etellehe nostella kärryhy ja sen semmosta. Meillä oli vanaha rehuleikkuri johon oli hankittu trukkinostin. Siitähä se idea sitte lähti.

Irrotin leikkurilaatikon rungosta. Silippusin piikit ja kavensin jonni verra sitä alarunkua. Torrakon tein tuhti silippurin varresta ja leikkurinlaatikosta. Hyvimpä silläki säkit nousi.

Tuo trukkinostin ihtesään rupes jo olehe aika kulunu. Säkki kyytillä ku nosti ylös nii eipä enää laskenukkaa alas. Jäi jo liuvut kanihi. Oliha sillä rehupatteja keritty yli viistoista vuotta repiä jäisistä rehuläjistä. Se oli vaa rankkaa hommaa ku vauhilla peruutettihi lekkuri rehuläjähä, sitte leikattihi ja sen jäläkee revittihi patti irti. Tuota repimistä joutu aina väliajoin harrastaha ku piikit alako olehe kovin kuluneita. 

Vaan hyvinpä tuo kymmene vuotta kesti. Hermot meni enne ku kone. Nyt jatketaha säkkie nostelua etukuormaajalla. Joku saattanukki lukia aikasemmasta tekstistä...

Uusia Suunitelmia

Muutama vuosi takaperin tuli ostettua Tume hinattava kylyvökone. Se muutti sillo kyllä ihan täysin mielipitehe hinattavista vehkeistä. Aikasemmi aina aattelin, ettei ne oo milläälailla käteviä. Tai pitää olla elämää suuremmat peltolohkot, että on järkevä vetää semmosia "riippakiviä" peräsä. Ja vannoin aina nostolaitekonehie nimehe. Voi kuinka vääräsä olinkaa...

Mutta asiaan tai ainaki siihe lähietäisyyelle vierehe. Ensinnä pikkuse taustaa tälle tajunnan virralle. Eli kymmenisen vuotta sitte rupes tuntuhu, että tuolla kuvasa olevalla voimanpesällä vois vetää leviämpääki ku kolometristä Sampo äestä. Pihasta ku löyty sopivasti vanaha ylimääräseks jääny ehkä pari metrine Kronos. Nii rupes homma selekiytyhy. Silippusin Kronoksen ja tein siitä nuo kuvan siivet. Leveyeks tuli pikkasen vajaa viis metriä. Entisestä rehuleikkurista oli jäänny soppeli sylinteri jonka sitte hyöjynsin siipien nostoon. 

Äjeshä onnistu periaatteesa iha hyvi. Varsinki ku ottaa huomioho sillo vielä oikee tienny mistää (siihe ei oo kyllä vuosie saatosa muutosta tullu). Tuolla on ajettu kaikestaa pari sataa hehtaaria kahteen kolomeen kertaan. Loppupeleisä hyvin pienillä korijauksillaki päästy tämä kymmene vuotta. Vetokarttu on toiselta puolelta kerra revenny, yhestä varpajyrästä särky laakeri ja ketjut, mitkät pitää äkehe suorasa nostettaesa katkes viime keväänä.

Mutta nyt onki mielesä ruvennu siintähä tämän muuttaminen hinattavaks. Tarkotus ois tehä teliakselit molemmin puolin ja tietenki hytikalla käyttö. Siivekkeitte saranointi järkevämmäks, että kuljetusasennosa leveys oikiasti kapenis. Sitte vielä asennon sääjölle oma sylykkynsä. Monta muttaa vielä matkasa, mutta ajatukset jo viiriää...

Vanha Massikka ja pika-james

Niihä siinä kävi, että suunitelmat alakuperäsestä vähä muuttu. Kourakuormaajan käyttö ei enää tuntunukkaa nii miellyttävältä, ku sattu sopivasti ja edukkahasti torisa olehe tommone pika james myytävänä. Siihe oli joku etellisistä omistajista oli laittanu tuohon jo varustelevyn. Tavallisestihan pika jameksesa kauha tulee suoraan aisojen nokkaha kiinni ja kauhan kääntö on mekaaninen.

Kuormaja löyty Kuusamosta ja sehän vähän latisti tunnelmaa, ku aattelin eten nii kaukaa vihti lähtiä hakehe. No mutta puhelinta kuitenki kouraha ja soittaha myyjälle. Kaupat saatihi sovittua ja hintaneuvottelut käytyä. Myyjä lupas tulla Ouluhu vastaha nii ei siinä sitte muu auttanu ku laittaa kärry avenikse perähä ja suunnata nokka kohti Oulua. Kauppaha kuulu myös jonkilaine yleiskauhaki. No siitä myyjä soitti aamusella ettei saa sitä tuotua. Sovittiin, että pujottaa kauhan hinta pois köntästä nii saahaa homma etehepäin.

Lopulta Bilteman pihalla siirrettihi kuormaaja kärrystä toisehe.

Hommasin iha uutta 20x200 lattarautaa sovitteita varten. Työpaikalla porasin kylykikiinnityksen reiät. Sittepä alakoki se mukavin osa. Eli kuormaajan aisojen mallaaminen kohilleen. Eipä siinäkään hirviästi mittanauhaa käytetty. Silimällä kahtottihi aisat suoraha ja laualla konepellin päältä korko niin, että molemmat päät ois yhtä korkialla. Sitte vaa kylykiin lattarautaa kiinni ja hakaksesa virrat kaakkoho. 

Rällän laikkoja täsä kulu vähintäänki riittävästi. Nii ison rällän ku pienenki. Mutta sehä nyt on selevä ku kaikki lattojen ja muutki katkonnat tehään rällällä. Monesti käyny mielesä, että olispa vannesaha, olispa plasma, olispa sitä ja tätä. Vaan eipä oo tullu hommattua. No sitä päivää ootellesa ku semmoset pänttäämöstö löytyy...

Sovittehet tuli taka-akselihi asti kiinni hytin etureunasa menee sopivasti palakki raktorin massun alta. Hitsuutelin siihenki sovittehet kiinni. Ettei oo pelekästään pitkittäisiä tukia. Sen verra rautaa tuli tuoho käytettyä, ettei yhtää hirvitä nostella kuormia. Ja niihä se pitää ollakki!

Tulipa tähä hommattu iha uutta osaa. Kaks karanen venttiini, yks toimine kara ja muutana nippa. Löyty reippaita kasaajia kotua nii mikäs siinä.

Parempi opettaa muksut pienestä pitäe roplaaha. Varsinki ku intua piisas. Annoin kasata tuon ristivipu ohojaukse. Näppärästi meni ku vaa ohojas mikä palikka menee mihinkäki...

Sittepä rupes hitsuuttelut olehe valamiit ja sai siirtyä hytikoitte parihi. Vejin runkolinjat 12 millisellä putkella ja sitte letkut löyyy osittain jämävarastosta. Kauhankäännön sylinteri mikä seuras kuormaajan mukana ei ollu ikupäivänä etukuormaajaa nähänykkää. Lukkoventtiililline sylinteri ku oli. No nyt o iso pytty nurkasa oottamasa uusiokäyttyä. Riisuu siitä sen lukkoventtiilin vaikka pois ja tirruuttaa nipat kiinni lähtöihi. Löyty kuitenki valamispytty työpöyän alta. Empä kyllä muista mistä vehkeestä jääny ylimääräseks...

Venttiiliä passuuttelin monehe paikkaha. Oikian käjen puolelle sitä heti kaavailin. Ensinnä sen pistinki nostolaite vipuje lähimaastoho. Sitte hoksasin, ettei mahu olehe siinä josjakun joskus hytin laitan takas paikoillensa. Ja asiaa tarkemmi mietittyä totesin, että pikkase riskialtis nyttenki jos takapyörä vaanii parin sentin pääsä rystysistä. Sitte käyttöhö perusvarma paikka kojetaulun vieresä oikialla puolella.

Siihempä sitte vaa tarvittavat kiinitykset ja avot. Problem solved. 

Sitte seuraavat etappi oliki käyä ulukoiluttamasa vanahusta ens kerran kuormaajan kans. Oliha se aika mellevä hetki vaikka ihte sen sanonki. Ja kokeilla, että toiminnot toimii. Ja toimiha ne. Nousi, laski ja kauhankääntö pelitti molempihi suuntihi.

Sitte seuraavahan kapineesehe. Apulantasäkkejähä mun tällä oli tarkotus nostaa. No siihehä tartti vähä apuvälinettä tuoho kuormaajahan. Uus tuntu hirviän kallihilta ku nettiä ja tarjouslehtiä selas. Käytettyjä vähän tarijolla ja mitä löyty sopuhintaha oliki maailman äärisä. No eipä siinä. Rautaahan se vaan on. Putket poikki sopivista kohin ja muuta tirruuttaa yhtehe. Ihte ku teki nii tuli just semmone ku sattu tulehe...

Sittepä jännittävä ensi nosto. Säkki koukkuhu ja kohti taivaita. Perä nimittäin. Hetken pihaa kiikaroitua huomasin perälevyn. Se perähä ja uus yritys. No sitte rupes säkkiki nousehe. Mutta eturenkaat melekee lutusa ja kummastutti ku ei noussu ku pikkuse maasta ilimaha. No säkki tskasi maaha ja nokka kohti päänttäämyä. Renkahat pullollensa ilimaa ja tutkihi peräölijyn mittatikkua. Oliha sielä ölöppää. Kokonaine tippa tikun pääsä. Eipä auttanu ku lähtiä törpön kans ölijytynnyrin tykö ja laittaa perähä lisää ölijyä. Sitte rupeski säkit jo komiasti nousehe.

Sittepä yhistelmällä onnistunehesti nosteltiinki säkki poikinensa kylyvöjen aikana. Vaikkei kyse oo tuon kummemmasta kamppehesta nii kyllä oli hurja apu nuitte säkkien siirtelysä. Enää ei tarvinnu lähtiä pellolta toisella raktorilla nostaha peränosturilla säkkiä tai ruveta ihte öysäähä ämpärillä säkistä apulantaa koneesehe. 800 kilua ku ämpärillä öysää nii siinä tulee hikiki. Sen vielä ku tekee usiamma kerran päiväsä.

Vanha Massikka

Tämmene vanhus tuli ostettua syksyllä 2017. Tällä on oma tarinansa sinänsä, että isä kahden veljensä kans ostanu uutena maatalouskäyttöön ja parkkuukoneen eteen. Eli samassa suvussa pysyy hamaan tappiin asti. Tätä puhuteltiin jo mun lapsuuesa (80-luvulla) vanhana massikkana. Silti ikäähän tällä ei sillonkaan ollu ku alle kakskytvuotta. Ostin tosiaan isän veljien osuudet tuosta. Sillonen tarkotus oli valjastaa mehtäkärryn eteen ja nostella apulantasäkkejä kylyvökoneesehe. Nuilta sijoiltaan ei oo pariinkymmenehe vuotehe liikkunu. Ajamalla kuitenki paikoillehe ajettu.

Tähänhä on tehty moottiremppa joskus seitkytluvulla, kun imupuolelta vejetty lehemänlirit moottori sisälle. Todellisista tunneista ei käsitystä. Mittari pysähtyny jonnekki 9000 tunnin kantturoihi. Taka-akseliin vaihettu josaki vaiheesa stefa. Akku tästä oli kajonnu, mutta naftaa oli kuitenki tankisa. Eipä siinä muutako akku paikoilleen ja kokeilehe. Ihime ja kummastus. Laakista käyntihi. On se perkinssi vaa kone! Kytkin ei irrottanu olleskaa, joten hinattihi vajaa viis kilsaa pänttäämölle. Kyyti oli kylymää ja ohojauksesa klappia vähintäänki riittävästi. Hyttiki tuohon on, mutta riisuttu pois joskus männävuosina.

Sittepä alako varsinaise vaivankorijaus. Piti tekasta hallitunki alle tommone rullakko, että pysty siirtähä keulaa. Oma turaaminensa se o aina kaikista apuvälineistäki. Yleensä vielä luonteen hätäsyys johtaa apuvipstaakien rujoon ulukonäköhö. Joskus jopa siihe, ettei ensimmäine versio ees toimi tai hajuaa samantien.

Rumista apuvälineistä, kun pääsi yli nii saatihi näkösälle jo ihte vaivanenki. Katkasusa sinänsä mitää ihimeellistä ollu. Jännitystä, hikikarpaloita ja hillitöntä ähellystä. Eli ei mitää uutta auringo alla. 

Asetelma ihtesäänki oli aika jukelisa. Yleensä ku sen irrottaa vauhtipyörästä nii kolina kuuluu lattialta jos ei millä än ota möykkyä kiinni. No ei tällä kertaa. Voiman käyttö sallittihi ja sorkkaraualla enemmän ja vähemmän keviästi vääntämällä lähti asetelma irti. Toisiolevy lähtiki sitte raakasti ruuvimensseli-vasara menetelmällä.

Vastinpinnat putsailtiin iha hiekkapaperilla keviästi. Sitte oliki hoppu saaha massikka läjähä.

Ja läjähä se saatihinki. Vaan ähellystä riittiki koko päiväks. Tuli tehtyä semmone virhes, että liikutuksen alasen oli keula eikä perä. No eihä meinannu osua palaset kohilleensa. Saati sitte vaihteiston booriakseli kytkinlevyje booriholokkeihi. No aikakamma isän kans viriteltiin jos jonkin moista puristin symbioosia ja liinavetoja ristiinrastiin. Lopulta kytkinkoppa kohtas moottorilohkon ja saatihi ruuvattua net tiukasti kiinni toishiinsa. Mutta nyt pysty vaihteet vaihtaha iliman soraääniä...

Piennarmurskain

Niin se vain vanha welgeri anto periks viimein. Tai siis tämä welgeri antautu jo viis vuotta ja uuempi saman moinen tänä syksynä. (uuemmasta ei vaan oo tullu otettua koskaan kuvaa). Pellon pientareita näillä on pääasiasa niitetty pelkästään viimeset ehkä viimeset kakskymmentä vuotta. Jotakinha piti keksiä tilalle. Köyhällähän ei tietenkää oo vara mennä kauppahan, ainakaan uutta, ostamaan. Eli vaihtoehoks jäi joko korjata welgeri tai keksiä tilalle korvaava tuote. Sytehe tai savahe valihtin jäläkimmäise vaihtoehon...

Aikani ku asiaa tuumailin nii komiasti palavellu JiiäFfän muuttamine rupes kutittelehe sopivasti. Rehua tällä on viimeks ajettu vuonna 2005. Runko kaikin puolin hitsaamaton ja pitäny ryhtinsä. Eipä siinä auttanu ku raahata tötterö lajosta pänttäämön nurkalle ja alottaa silippuaminen.

Pänttäämöstä kun ei isoja poria löyvy nii onneks kuitenki monen kokosia rasiaporia. Niilläpä sitä sitte kairitaha aina nii kaua kunnes hampahat on siliana. Onkelmanahan on näitä rasiaporia käytettäesä porakonehe kierrokset. Pienimmillähän tuo jytkympi nelivaihteine pikku pylyväskone kiertää reilut 600 kierrosta. Sehä o pikkiriikkise liikaa jo kaksvitosellekki poralle. Mutta näillä mennähä mitä on. Ainaki toistaseks...

Tötteröstä leikattu liiat pois. Jälijelle jäänyttä torvia tuli nii palio siliputtua, että sai nuita vahavikkeita kylykiin ja keskellekki tuli pala ruikattua.

Totta kai piennarmurskaimesa pitää saranointi ja hytikkakäyttö olla. Sylynterin ryöstin toisesta welgeristä. Se vaa osottautu liika heppaseks. Pitää se vaihtaa jahka jostain sopiva kulukeutuu kätösihi.

Siin se sitte olis. Pikku hipistelyjä vaille valamis...