Ojakauha

Nuori isäntä sai Pappalta vanhan lykättävän ruohonleikkurin. Poitsu purki moottorin pois siitä päältä ja kopisteli ruoste kohat auki. Siinä aikamma kahteltiin ja ihimeteltiin mitä siitä enää sais aikaseks. Joskus aikasemmin ollu puhetta, että kaivuri tarttis vaihtokauhan. No semmoneha se päätettiin kopasta.

Tehtiin ensinnä kartongista malli. Leikottiin pellisaksilla palat ja teipattiin ne ilmastointiteipillä läjähä. Sillälailla oli helppo ensinnä hahmotella miten passaa kaivuriin kiinni ja sen mittasuhteisiin.

Sitte teipit irti ja pysty ruveta kahteleen mistä kohti runkua sais sopivat pellin palat otettua. Kyllähä sieltä lopulta löyty sen verran tervettä peltiä, että sai tarpeet yhteen kauhaan.

Sitte kun oli pellit leikottu niin nehän piti liimata jollakin tapaa toisiinsa kiinni. Onneks on tuo puikkohitsi millä saa liimailtua metalliosia toisiinsa. Heppailin ensinnä levyt toisiinsa kiinni. Isoin työmaa oli saaha kaarevat osat istumaan toisiinsa nätisti. No puristinta, käsivoimia ja vasaraa apuna käyttäen homma luonnistu.

Puikolla vaan tuommonen parin millin paksunen pelti ei ole mikää nautinto hitsuutella. Mutta kärsivällisyyellä saa palio aikaan.

Hitsauksen jälkeen vähä rujoimpiin kohtiin näytin hiomakonetta ja porasin kiinnitysreiät. Ja a'vot. Lapsukaisilla on kaivurisa uus kauha.

Pakkasista johtuen vielä ei oo päästy kokeilemaan hiekkalaatikolle tätä keksintyä, mutta eiköhän se toimi toivotulla tavalla. Ens kesänä voivat sitte halutessaan maalata sopevalla sävyllä.

Mitäpä tästä tuli taas opittua. Mitään vanahaa ei kannata heittää pois. Niistä voi aina saaha kaikenlaista kivaa värkättyä ja jos epäonnistuu nii materiaalien takia ei ainakaan harmita.

 

Nestepeittain osa 4

Sittenpä taas pitkästä aikaa kerkes puuhasteleen tätä pientä projektin tynkää.

Kasattiin ensinnä nuoren isännän ja isän kans ruuvikuljetin yksiinä puihin. Meni aika näppärästi läjään ja toimi ainaki tyhjänä aiva hyvi. Vielä ei päästy siemenillä testaahan, mutta ainakin ruuvi on nyt kunnossa joten eiköhän se toimi iha hyvi. Toivottavasti.

Seuraavaks piettiin kahenkymmenen sekunnin pystypalaveri. Siinä päätettiin mihin kohtaan peittaimen suutin laitetaan. Sitte ku se oli päätetty oli vuorasa suuttimen kannakkeen teko. Seinällä nojas vanaha vasikan ketta. Se on tehty kakskymppisestä ja kolmekymppisestä neliöputkesta. Seinämä on kolome milliä, joten siinä kai voi puhua jo ihan RHS:stä. No sitte hahamottelin tussilla ruuvin kylkeen suuttin aukon paikkaa ja kokoa. Äkkiä sekin oli päätettynä. Mittasin suuttimen kokonais leveyden ja piirsin noin sentin verran leveämmän aukon putkeen. 

  

Seinältä löyty nojollaan sopivaa pari millistä levy. Siitä sopivat palaset rällällä ja pientä hiontaa reunoihin.

Putken kylkeen vaan raakasti aukko. Varovasti piti kuitenkin leikata ettei vahingossa paina ruuvin lehteä pilalle. Vahingoilta vältyttiin...

Hitsasin tötterön ensinnä pöyän päällä läjään ja sitten istutin aukon päälle. Tein niin, että pönttö on ainevahvuuden verra isompi kuin aukko. Näin asennushitsaus on helpompi tehdä. Ainaki siltä minusta tuntu sillo ja tuntuu vieläkin...

Turasin laation ympäri asti kiinni putkeen. Vähän kyllä hitsatessa mietin veteleekö jonnekkin suuntaan. Mutta jälkeen päin viivaimella kokeilin niin suoralta putki näytti edelleen. 

Suuttimen kannakkeen tein lopulta irroitettavaksi. Ajattelin, että se tulisi irroitettua tuosta putken jatkosta tarvittaessa.

No ei mennyt ihan niin. Suutin on edelleen irroitettavissa, mutta irtoaa putkikiinnikkeellä. Kahen millin peltihän on aikas vetelää yksistään. Huomasin heti, kun olin hitsannu putken peltiin ja käsi kävi putkeen. Heilu koko suutin valtoimenaan. Liimasin kiinnikkeen putken pätkällä suutilaatikkoon kiinni. Tukevoitu merkittävästi. Eiköhän tuo jo aivan toimi.

Seuraavaksi pitäisi rakentaa syöttösuppilo, haitariletku toiseen päähän ja sähköhommia pitää pikkasen tehä. Todettiin, että laitetaan ketjuvinssillä roikkumaan katosta keväällä. Päästään vähän näkemään mikä on hyvä kulma ruuville. No seuraavalla kertaa näistä asioista sitten lisää...