Hiekkapuhalluspönttö

Tämmenenpä oli listalla mikä multa puuttu. Vähä siinä selasin nettiä ja juutuuppia. Mitä on tarjolla kaupallisella puolella ja minkälaisia kamppeita muut on rakennellu. Niistä sitte otin mallia.

Sitte oliki aika ruveta osien keruutalakoisiin. Tommone taivahanikune puolikskäytetty vaahtosammutin lojunu jo vuosia autotallin pöyän alla. Päätettiin poitsun kans, että siitä tulee meijän puhalluspönttö. Ens mietitytti, että kestääkö tommone. No kylesä luki ainaki, että koeponnistettu 12 barilla. Eikä mun kompurasta saa ulos ku 8 baria.

No pönttö tyhyjättiin ja vanahat sammutusjauheet kerättiin talteen ja toimitettiin hyötyjäteasemalle.

Jostakinhan se ilma ja hiekka pitää saaha pöntön sisälle. Porasin passelin reiä päälle mistä sain 3/8 kaksoisnipan laitettua pönttöön ja hitsillä kiinni. Täyttöaukkona sai toimia alkuperänen sammutimen venttilin aukko. Hitsasin siihen M20 mutterin. Siihen korkin tein toisesta M20 mutterista ja pätkästä jenkatankua. Väliin löyty jostain passeli o-rengaski.

Pohjaan tein 3/8 kaksoisnipalle myös reiän ja hitsillä kyseisen nipan asensin paikoilleen. Jalaksiksi nappasin 20x20 huonekaluputkea ja päihin isot prikat. Sitte pitikin ruveta kaivelemaan laatikoita osien suhteen. Muuten kaikki löytykin, mutta vedenerotin hässäkkää mulla ei ollut omasta takaa. Semmone piti siis käyä iha vasiten kaupasta hakemasa. Samalla otin letkuakin.

Suutintaki piti miettiä. Netistä kahtoin minkä kokosia mahtaa olla kaupasa myytävät. Sieltähän löyty 2 - 3,5 mm suuttimia. Niimpä tein oman näkemyksen 2 mm suuttimesta. 3/8 - 1/4 muunnosnippaan M8 sisäkierre ja siihen M8 ruuvista suutin päähä. Ruuviin porasin 2 mm reiän. 

Sitte se oliki kokeilu valamis. Jännityksellä ja pelon sekasin tuntein ootin kokeilua. Sitä saiki lopulta oottaa hyvinki pitkälle. Meni nimittäin yli puoli vuotta ennen testi rupeamaa...

Eikä se eka testi tietenkää menny iha kivuttomasti. Hiekkaa ei syystä tai toisesta tullu suuttimesta yhtään. Suuttimen ku kierti pois nii hiekka oli kyllä tullu suuttimen suulle, muttei jatkanu siitä etiäpäin. Päättelin jos ruuvin pään suoramuoto ja ruuvin pituus vaikuttanu. No katkasin ruuvin ja porasin vartavasten terävään kulumaan terotetulla poralla upotuksen suuttimeen. Mielensopukoisa oli semmone epäilys, että tyssääkö virtaus pystyseinään. Siks lyhensin suutinta ja tein jouhevammaks tuon juuren.

Juutuuppia selatesa josaki kohtaa näin, että oli rakennettu suutin vanahasta sytytystulupasta. No minä tietenki heti penkoho milijoonalaatikoita. Löytyhä sieltä muutama käypäne testiaihio. Joskus tuntuu, että kannattaako kaikkia aina säästää. No ei tietenkää kaikkia mahollista törkyä, mutta aika monennäköstä sitä saa ihan romustaki aikaseks.

Hitsasin tulupan pohojan 3/8 kaksoisnippaan kiinni ja tällä kertaa epoksilla sitte keraamin kiinni runkoon. Aika näyttää kuinka tuo tulee kiinni pysymään, mutta jos ei pysy nii tehään sitte uusi. Aihioita jäi vielä varantoihi.😁

Tein lisäksi 3mm pulttisuuttimen. Pääsee noista sitte kokeilemaan mikä toimii parahiten.

Jospa jätän tämän tällä kertaa tähän. Alunperinhä tämä kirjotus on alotettu 2022 syksyllä. Jäi vaan monen muun tärkiämmän asian jalakoihi. Pitää tehää oma pikku juttunsa sitte siitä miten toimi. Jos toimi....

 

Piennarmurskain Versio 2

Tästähän blogin kirjoitus lähti vajaa viis vuotta sitte liikkeelle. Tarve oli saaha joku härveli millä ajaa ojanpientareita ja siitä kirjotin jonninmoista hengentuotetta muittenki luettavaks. 

Hommahan periaatteesa toimi sillä ensimmäisellä versiollaki jotenkuten. Mutta kallistussylinteri oli liika heiveröinen ja muutenki se oli vähä koholon olone. Aikansa kuva ja tekijänsä näköne. Syksyllä aattelin ottaa sitte taas työn alle ja parannella kampetta vähän isommalla kädellä.

Netin syöverit ja juutuuppi oli jälleen kerran idealaarina ja monet illat tuliki tutkittua miten muut näitä silippureita muutellu.

Enshä piti totta kai kaivaa vanha vekotin esille. On muuten jännä kuinka äkkiä paju kasvaa. Nytki semmone sormenvahvune paju oli kerinny kasvaa tötterströmin läpi. 😁 Samalla tuli kokeiltua trukkipiikkien käyttö tositilanteesa. 

Ensinnä nostettiin torven loput pois ja siivottiin ylimääräset jämät pois. Renkaat ja vanaha sylinterin korva sai lähtiä. Sen jälkeen irrotin hihinapyörän ja siirsin etupuolelle rumpua. Samalla rupesin mallaaha 100x80 putkia rungoksi koko systeemille.

Sitte rupesinki tekehe varsinaista tukirunkua saranoinnille. Mulla oli 60x60 rhs:ää passelisti hyllysä. Siitä paloja pilikkomalla rupes apurunko saamaan muotonsa.

Palikka kerrallansa ku latelee paikoilleen niin siitähän se rupiaa kohuamaan.

Ø60 akselista päätin tehä saranoinnin. Akselina on ihan perus kylymävejettyä akselia.

Akselin päähän halusin kierteen, koska lukkolevyt piti tietenki saaha. Akselin päähän kotikonsteilla sai vielä reiän porattua, mutta kierteen teko oliki haastavaa. Lähinnä akselin paikalla pysymine oli mahotonta. Enkä halunnu puristaa ruuvipenkkihi lujasti ku se ois jättäny jälijet akselin kylykeen. Tekasin sitte 30 mm levyn paloista V-prismat mihin puristin akselin kiinni. Hyvi onnistu ja taas on yhet apuvälineet lisää hyllyllä oottamasa uusia projekteja.

Sitte alakoki ankara tirruutus. Pukkilaakerien kiinnityslevyjä hitsatesa päästelin virrat kaakosa. Sittehä ne tuli tietenki väärähä paikkaha. No ei muutako rällällä irti. Siinä sitte tuli mielehe vähä pistää oma hitsaustaito kokeille. Tein sitte samanlaisen irrotuksen ku hitsauskokeesa. Eli piena hiotaan minimiin ja sen jäläkeen hitsi murretaan. Mää mursin hitsin nyt vaan isolla lekalla. Sitte kahtelin lampun kera pellin reunoja. Totesin siinä ihtekseni, että nyt vois vaikka taputella ihtiään. Tunkeuma oli tullu molempiin levyihi, Tuli kieltämättä aika hyvä mieli.

Tällä kertaa päätin jättää ylimääräsen torven kokonaan pois ja muokata runkosta semmosen ettei erillistä tötteryä päälle enää tarvita.

Mittasin mielestäni sopivan kaistaleen taivutettavaks. Liitulla merkkasin viivan. Viivan päältä ajelin rälläkällä ja sopivin välimatkoin painoin laikan läpi asti. Näin sain käsin särmättyä tuon tötterön sopivaan kulumaan. Lopulta ku mieluinen kuluma oli saavutettu tirskautin reunat kiinni. Sitte saumasin rälläköijyn särmäviivan tukkoon.

Takapuolelta ku tarkastelee tulosta nii totesin, että aukko on vielä liian avoin ja leikattu törky tulee lentähä korkialle ja kauas.

Siivusin palaset vanahasta torvesta. Näin sain toisen kuluman tehtyä törkyn lentoradalle.

Takapuolelta aukko rupes näyttähä jo sopivan pieneltä. Aika ja testit näyttää pitääkö vielä laittaa pikku pätkiä kettinkiä roikkuhu. Kaupallisisa vehkeisähän aina näyttää roikkuvan riimuja estämäsä kivien ynnä risujen lennon kaukaisuuteen.

Lopulta systeemi rupes olemaan läjäsä. Enää ei puuttunu ku letku sylinteriltä ja letkuraksi. 

Sitte oliki aika kokeilla murskainta raktorin perähä. Pikkune jännitys nipisteli mahan pohojaa ku ekan kerran täräytettiin käyntiin. Että lähteekö osat maata kiertävälle. 😁 No kaikki pysy läjäsä ja tasane humina kieli siitä ettei hitsaus ole vejelly runkoa mutkille.

Ihtelle tuli yllätyksenä, että nivelakselin kulma ei alkanut murtamaan vaikka murskaimen käänsi niin alas kuin mahdollista. Tämähän vaan mahdollistaa tarkemman murskauksen.

Ensimmäisen varsinaisen koeajon jälkeen oli hymy kieltämättä herkäsä. Ajelin ensinnä yhen pellon pientareet. Siinä mahtu matkan varrelle heinää, kaikenmoista rikkakasvia koiranputkista lähtien ja risuja. Vankimmat risut oli kuitenki kahen peukalon paksusia. Yhtään ei nikotellu humpsis vaan ja katki meni. Ajoin samaan syssyyn luonnonhoitopeltojakin nurin. Tuli huomattua siinä kohtaa, että suuri ei oo aina hyvästä. Ajokkina oli tilan suurin mörssäri ku 390 oli isällä mehtäkärryn eesä puitten siirrosa. Oli nimittäin turhan tuntusta vekslaamista pienillä lohkoilla. Mulla nuo luonnonhoitonurmet on 0,25 ja 0,2 hehtaaria. No ens kerralla sitte näppärämmällä ajokoneella liikkeelle. 

 

Nauhahiomakone

Hetkonen taas päässy vierähtähän edellisestä päivityksestä. Jotaki kuitenki tullu tällä välin puuhailtuaki. Ehkäpä ne kerkiää tänne jossain välisä kirijailehenki.

Tämä homma lähti liikkeelle tarpeesta ja halusta parantaa. Tein pari vuotta takaperin sellasen pienen nauhahiomakoneen. Siinä hiomanauhana käytin lyhyttä nauhaa. Jokseenki se oli toimiva, mutta aika puutteellinen. Siks halusinki puuhata paremman.

Tällä kertaa alotin homman ihtelle epätavallisella tavalla. Lähin siitä, että valihtin käytettävän nauhan pituuen ja käytettävät laakerit. Sitte rupesin piirustelehe tietokoneella ja vähä silimäilehe miten se rupiais muotoutuhu.

Tällä kertaa pääsin jopa nii pitkälle, että piirsin kaikki osat valmiiksi ja tein niistä jopa piirustukset. Kyllä piirustuksista on vaan heleppo suorittaa osavalamistus.

Näin pääsin aika pitkälle jo kasaaha kokoonpano jollekki asteelle. Kuvasa huomaa, että vetorissa on kohtuu lipevän olone. Nappasin äkikseltään sylinterin varsimatskuun M14 jenkan toiseen päähän. Pääsin kokeilehe mite nauha istahtaa paikoilleen.

Teetin työkaverilla vetorissan ja hyvähän siitä tuli. Pullapussin voimaa ei piä aliarvioija!!!

Mietein, että rissa tarttee vähä enemmä kitkaa toimiakseen. Teippailin päälle itsevulkanoituvaa teippiä.

Viimeks sain vielä vasteet paikoilleen. Sitte oliki jännittävän ensi kokeilun aika. Ja sehä onneton toimi. Eniten ehkä yllätyin siitä, että kuinka hyvin nauha pysy paikoillaan. Tässähän ei ole mitään kulmasäätöä missään akselissa. Silti nauha pysyy nätisti paikoillaan.

Ainoa takapakki tuli, kun pikkasen enemmän hioin niin se vulkanoitunut teippi ei pysynyt paikoillaan. Se sylttäänty toiseen reunaan ja veti nauhanki sinne samalla. Otin sitte koko teipin pois. Tuumailin siinä ihtekseni hetken, että mitäs nyt. Mielesä kävi ison kutistesukan laittamine vetorissan päälle. No eipä nii isua sukkaa hyllystä löytyny. Mutta sieltä löyty jotai muuta. Nimittäin belt grip-spräyttiä. Ei muutako kone pyörimään ja samalla ruutasin vetorissalle sitä spräyttiä. Sehä rupes pitähä vallan mainiosti. Eipä tarvinnu sen kummempia sitte miettiäkkää. Rupes toimihi vallan mainiosti.

Summasummarum. Näin tuli tehtyä ihtelle ihan toimiva ja riittävän tehokas nauhahiomakone. Hommasin vielä karkiampia ja teollisuuskäyttöön käypäsiä nauhoja. Onnistunu värkkäys tällä kertaa!