Äjes osa 11: sivulohkon runko

Tällä kertaa oli etukätehe jo tiejosa surutta paja hommia oikee olan takaa. Siihen piti valamistautua henkisesti rauhoittamalla mieli ja koko fyysinen olemus. Eli nukkumalla hyvät yö unet.

Alotin tämän kerran urakan riisumalla ensinnä piikkejä pois ja sitte tartuin riskillä käjellä rälläkkähä ja päästelin vinotuet pois. 

Jotenki tuntu luontevalta pistää puristimilla tuo pikkurunko isoho kiinni. Siinä oliki sinänsä näppärä jatkaa tuusaamista. Irrottelin piikkiakselitki kaikki irti ja samate ulommaisen kylijen.

Leikkasin 40 senttiä pitkät levennyspalat keulille. Eli nyt tulee sivulohkolle mittaa 130 senttiä per puoli. Kokonaisleveys turpuaa 5,4 metriin. Se tuntu loppupeleisä järkevältä levennykseltä ja laskeskelin, että tällä levennyksellä saan kolome tai jopa nelijä piikkiä per piikkiakseli aina näihi sivulohkoihi. Tukkeitusmis vaivaa ei meijän peltojen maalajeilla pahemmi oo ollu.

Tuohon keulille suunittelin laittaa saranan ja sen yläpuolelle sylinterikäytön.

Sitte tempasin kylykilatan takasi kiinni. Kuvasa näyttää, että kylyki viilettäis kovastikki sivulle, mutta mitalla kahtottuna erua oli vaan pari milliä. Optine harhako lie.

Sittepä jatkoin piikkiakseli lattoja. Niisä vaan tuli tehtyä semmone moka, että yks on notkolla alas ja toine ylös. Pitää vielä katkasta rälläkällä ja laittaa vaikka putken kans suoraha. Samalla jatkoin kylykilatat, että voi sen viiennen piikkiakselin laittaa paikoillehe. Ens kerraks jäi tämän lohkon osalta nuitten piikkiakseleitte suoristus ja kahen asennus, saranointi, hytikkakäyttö, varpajyrä ja mahollisten tukiaisten mietintä. Tukiaisia varten pitää varmaan laittaa piikkejä paikoille ettei tuu alitettua tukia semmosiin paikkoihin, ettei saa piikkejä paikoille tai pois.

Semmone huomio tuli tehtyä, että pitää hommata lisää lukkopihtejä. Ennestään löytyy kolomia erilaisia ja kaikkia tietenki vaa yks. Yhet ns. semmoset perinteiset, yhet pitkillä leuvoille ja yhet semmoset c-malliset. Melekee ne c-malliset osottautunu kaikis kätevimmiks. Olis ees yhet semmoset lisää nii jo olis kätevää. Näppärä kiinnitellä niillä kappaleita toisiinsa hitsausta varte.

Vaan tämmestä tällä kertaa ja ens kerralla taas lisää.

Äjes osa 10: Saranoinnin suunittelu ja luullut mysteerit

Tuli yhtäkkiä semmone tunne tuosa yks ilta, että toimiikoha se saranointi systeemi mitä oon aatellu käyttää. Eli ajatuksisa ollu laittaa saranapiste noin 45 senttiä rungon reunasta sisäpuolelle. Tällä olis tarkotus saavuttaa kapiampi kuletusleveys. Aikasemmi saranapiste oli rungon reunasa ja tällä tavoin kuletusleveys huiteli josain yli kolomesa ja puolesa metrisä.

Epäilyksen aiheutti se, että sivusiiven runko on matalempi mitä keskirungon. Joten runkojen alareunat tulee samalle tasalle. Mulle tuli semmone kalavava tunne, että ylösnoustesaan sivusiiven runko karahtaa keskirungon yläreunaha. No otin avuks kynää ja paperia. Piirtelin jonkinmoisen hahamotelman rungoista ja saranoinnista. Sitte harppi kätehe ja eiku piirtähän kaarta sivusiiven liikkeelle. Ja voila. Eipä ota rungot toisiinsa kiinni. Kyllä se vaan lähtee erkanehe toisistaan.

Piti sitte vielä poitsun kans tehä pikku testi. Hetki kaivettihi legolaatikkua ja sieltä rupes löytyhy sopevia palikoita. Ensinnä lähtöasentoon.

Ja sitte pykälän verran nostettuna. Täsä vaiheesa viimestään tuli varmuus, että kyllä se hienosti tulee toimihi. On kyllä hienoja apuvälineitä nuo lasten legot. Niistä on apu monehe pulumahan kunha vaa löytyy sopevia palikoita.

Mutta tämmeset mietinnät tällä kertaa. Josko ens kerralla ku puuhastelee konkreettisesti äkehe parisa nii pystys ruveta jo saranointia oikiasti valamistaha.