Äjes osa 5: Läjästys alako

No niin nyt päästiin täsä rojektisa siihen pisteeseen, että purkamine sai keskilohkon osalta riittää ja pääsi jo tekehe etehepäin. 

Päätin ryhtyä perästä päin kasaaha tätä, joten äkehe pitennys oli siis vuorosa. Löyty u-palkkia pitkät pätkät notkumasa lajon nurkalla nii niistä taiteilin sopivat torrakot runkotoloppien jatkoiks. Pistin kaks päällekkäin nii tulee ainaki jämyt ja pätkähitseillä yhteen. Koron otin piikkiakseleista ja alle laitoin sopivasti rautaa, että runkotolpat tuli linjaan. Sitte hakaksella kovasti hitsaten kiinni.

Sittepä itsepiikiakseli kiinni. Eipä tietenkää ollu riittävän pitkää lattaa missään. Mutta tuo oli pisin mitä lähti irti siitä varaosa äkeestä josta mainihtin pari kirjotusta aikaisemmin. Mitalla vaan akseleitten väli samaksi kuin muutkin, puristimilla paikoillensa ja tirruuttaha kiinni.

Jatkoin totta kai puuttuvan pätkän piikkiakselia. Että tuli täyspitkä. Tuohon lohkoon tulee äkkiseltään laskettuna 6 piikkiä lisää. Mielenkiintone nähäjä keväällä vaikutaako minkä verran muokkaukseen.

Sitte raahattiin isän kans varpajyrä paikoillehe. Iha käsin saatihi kannettua ulukua. Rupes näyttähä jo juhulakkahalta ku sai varpajyrän paikoillehe. Vähä jänskätti mite osuu varpajyrän kiinnikepalat rungonjatkoihi. Osuha ne ja sitte vaa kolovi taas kuumaks...

Tuosa samalla mietin, että pitää varmaa runkua jäykistää nii pituus suunasa poikkipäinki. Mietin josko laittas sopivat latat vielä noitten runkopalkkien päälle ja samalla hitsais latat tai levyn palat jäykistään ihte profiilia. Sitte poikkipäin vaikka u-palkki tai rhs-putki. Pitää sitä vielä vähän miettiä. Näyttää siltä, että tulee aika tarkoin koluttua nurkat paksummasta tavarasta.

Sittepä varpajyrän kiinnityksen jäläkeen katkoin ensinnä aisan kiinnityspalat ja isä rupes nuoren isännän kans poraaha reikiä niihi. Mää otin työn alle ihte aisan. Sain siihe noi vinotörröttimet kiinni pikkusuorat pätkät. Aattelin, että ne vielä tuluppaan ja niihi sitte holokit kiinni. Laitoin etehe molemmin puolin tommoset kolomiot jäykkäreiks ja samalla senki takia, että saa vinoputket kunnolla kiinni toho aisan tumppihi. Pitää tänne leviään päähä iskiä vielä putki jäykkäriks ettei mee solomuhu ensimmäisesä käännöksesä. Sittehä tuoho pitää vielä rakennella kiinnike vanttikiristykselle tai sylinterille. Kumpi sitte tuleekaa laitettua.

Siihempä mallihi sain tällä kertaa värkättyä. Aika palio tuosa on vielä iha semmosta siistimistä mitä pitää vaa hiontalaikalla tehä. Näkyy sielä täälä noita latan pätkien jämiä mitä on katkottu. Mutta nepä on sitte sitä viimestelyä enne maalausta. varpajyrästä pitää nuo sivutörröttimet leikata kans josaki välisä pois.

Sitte vielä tähä rengasroplematiikkaha. Kyllä se kovasti siltä vaa vaikuttaa, että pitää muuttaa mieli ja laittaa renkahat tuon äkehe taakse. Pitää tuoho varpajyrän etehe tehä varmaa semmone poikittais juoksu joho kiinnittää laakeroinni. Varmaa pitää värkätä vankka putki joho kiinnittää renkaitte aisat. Mietimpä vaa, että riittäskö "laakerointina" sopivat putket sisäkkäin vai pitääkö ruveta miettihi jotaki liukulaakeri systeemiä. VAI. Laittaako putken päihi laipat ja laippoihi akselin pätkät ja nille sitte vaa pukkilaakerit. Kyllä pitää pienellä ihimisellä olla palio mietittävää...

Äjes osa 4: Mietintöjä...

Mietintä myssyä pitäny viime aikoina pääsä oikee urakalla. Tuntuu, että muut yksityiskohat rupiaa olehe omasa pääsä jo jokseenki mietittyinä ja ratkastuina. Mutta tuo ratastouhu ei hellitä

Alunperin olin täysin vakuuttunu, että sinne rungon sisälle piikkiakseleitte sekaha ne rattahat survotaha. Mutta nyt onki ruvennu asianlaita kovemmallaki käjellä askarruttaha. Mitä jossei se nii toimikkaa...

Eli ajatuksena ollu katkasta kolomas ja nelijäs piikkiakseli ja istuttaa ratas siihe välihi. Saranapiste tulis jonnekki tuonne toisen piikkiakselin seutuville.

Tsuumailin rattahan kans asiaa tarkemmi. Nuo tumesta ryöstetyt rattahat on kohtuu isot. Mikä sinänsä ei oo huono asia. Mutta niitte mahtumine tuonne piikkiakseleitte sekaha ei ookkaa iha pikku juttu. Sitte semmonenki tuli mielehe, että vaikka tarkotus onki jatkaa äestä yhellä piikkiakselilla nii muokkaako jälellä olevat piikit renkaan kohtaa tarpeeks... Siinäpä onki vallan mietittävää.

Siitä syystä rupesin tuumaaha rattahie laittamista taakse. Esim. Jonkinmoisen aakkosen jatkeeks jota sitte kääntelee hytikkapytyllä. Tätä ratkasua aina moittinu kovasti siitä syystä ettei pystyis äestä peruuttaha pellon reunaha, esim nurkkahan. Mutta joutuuko täsä syömähä sanansa vai keksihi vielä jonku uue ratkasu. Aika näyttää.

Elämme jännittäviä aikoja....

Syys kynnöksellä

Tulipas tälle syksyä kynnöt alotettua. Eipä sitä kynnettävää nyt nii hirviästi ollukkaa. Yhteensä 9,4 hehtaaria. Loput sitte käy keväällä rykäsemäsä.

Eihä siinä muutako agroluxit perähä ja kiertähä ensinnä rasvanippoja. Samalla tarkistin terälaputki. Totesin, ettei vielä tartte uusia. Vaihtaa sitte vaikka keväällä tai kesällä. Näyttää, että suurin piirtein pari sataa hehtaaria kestää aina teräpalat näillä meijän mailla.

Sittepä ei muutako aurat maaha ja menoks. Mukava tehä pikkusääjöt kaltevuutehe ja työntövartehe suoraan hytistä vipuja vääntämällä. Ei tartte enää käyä työntövartta tai kaltevuuen säätyä vääntämäsä hytin ulukopuolella kammesta. Samate nätti nykästä pois lähtiesä auroje nokkaa ylemmäs työntövarrella.

Ekaa kertaa kävi näin. Automaatti laukas muttei palauttanu. Nousi ilimeisesti nii pystyhy siipi ettei enää jousi palauttanu alas. Noh tulipaha tämäki nähtyä. Kuitenki tullu automaatti agroluxeilla aurattua ainaki kakskyt vuotta jossei jopa kauemmin. Näin tarkemmin mietittynä muistan kyllä millä pellolla, millä raktorilla, millä auroilla ja mistä kohtaa peltua alotin, mutta vuotta en millää saa päähä.

Mutta pikkusen ku käsin tuuppasin siipiä nii saman tien rämähti alas ja ei ku jatkaha.

Kuvasa tuo kivi ei näytä miltään, eikä se järin suurelta näyttäny luonnosakaa. Mutta käsin se ei liikahtanu mihinkää. No vanhan marijapuskan oksa vierehe törröttähä, että voi käyä vaikka kourakuormaajalla noukkimasa kiven parempaha taltehe.

Kaikkia sitä vanahalta pellolta löytyyki. Ilimeisesti maajotuskaapeli tuli kahtelehe kyntöjäläkiä. Pellolla on ollu joskus ennevanahaa navetta, elosäiliöt yms. Taloki oli, mutta isä purki sen pois tänä kesänä. Polokasin kyntövakoho ja aurasin takasi maan povehe. Mitäpä tuosa muutakaa ois voinu tehä. Koitin käsin nykästäkki. Mihkää ei inahtanukkaa.

Ihan ei koko alaa kerta istunnolla saanu valamiiks, muttei sitä palio päisteitä enempää jääny ajettavaks. Hissukseenha tämmestä nurmia tulee käännettyä. Jotenki halajaa kohtuu hyvää jäläkiä nurmen päättää.

Kevysesti nuo agroluxit peräsä tulee. Niille ehkä vois miettiä jotai parannuksia...