Kysyimpä täsä kerran itseäni valaistuneemmalta herrashenkilöltä, että meneekös hurjasti ohi blogin rajauksen jos rustaan tämän vuojen kylyvöpuuhasteluista rivin jos parikin. Vastaukseksi näytettihi isolla käjellä peukkua!!! Siitä rohkastuneena vuojatan tulehe.
Auraukset saatihi alotettua jo hyvisä ajoin huhtikuun lopulla. En muista millo ois päästy näin aikasin kääntähä maita mustaks. Eikä ollu routapaakuista tietuakaa.
Nyt päästiinki sitte koittaha ens kerra mite uusin tulokas seleviytyy näisä hommisa. Nelisiipiset agroluxin sarka-aurat perähä ja menoks. Oliha se mellevää. Sääjöt löyty melekee samantien ja jäläki oli varsi hyvää. Pitää syksyllä sitte ajan kans sääjellä vielä tarkemmi ku rupiaa nurmia kääntähä. Mutta nyt mentihi näillä.
Keviän puoleisesti tuli agroluxit peräsä. Näppärästi pysty pintakaasulla ajelehe. Vaikkei tuosa mitkää hirmu isot renkahat oo nii huomioimise arvosta oli huomattavan rauhalline käyttäytymine vakoho ajettaesa. Etukätehe aattelin ettei kolomiysikymppihi ois hirmuista erua, mutta sanosin kyllä että miellyttävämpi tällä oli kuitenki aurata. Vai vaikuttiko vaa, että kyseesä o ensimmäine oma oikia raktori...
Äitienpäivä viikonloppuna tuli sitte asennettua paripyörät mörssärihi. Pieni takatalaviki pääsi yllättähä ku taivahalta pelemahti varmaa kymmenise senttiä lunta.
Pieni pakolline poseerauskuvaki tuli napsastua. Paripyöristä sen verra, että täsä nuo paripyörie vantehet on Rajun lukkopannalliset. Nii olipas kyllä näppärät kiinnittää. Tuota paikallelaittua vähä tuumailtihinki, että mitenkä onnistuu. No ajettihi raktori lankun päälle ja kourakuormaajalla paripyörä hollille. Siitä vaa raakasti rautakanki alle ja hops. Paikalla oli.
Mörssärille oli etukätehe suuniteltu kaikki raskahat työt. Äestystä ootin ihte vesikielellä, että mite jaksaa tota ihte värkättyä sampon ja kronokse yhistelmää. Ja vetihän se. Kolomiysikymppi vetää tuota noin 8-9 km/h marssivauhilla. Mutta mörssärille ei 15 km/h tuottanu tuskaa. Sanottakoho kolomiysikympin puolustukses, että siihe syncro power vaiheen isommalle puolen vaihettu hampikas, joten sopiva välivaihe puuttuu.
Sitte päästiinki alottelehe ihte kylyvöjä. Mietittihi Isän kans, että mahtaako Tume toimia mite. Tultiin siihe lopputuloksehe, että toimivana se o elosuojaha ajettu nii miksipä se ei toimis. Ja toimiha se. Ainua roplematiikka oli heinäsiemenlaatikon ketju. Sitähä ei löytyny mistää. Ei sitte mistää. Eipä auttanu muu ku kokeilla vanahan Tumen ketjuista sopiva ja lyhennellä siitä. Lopuks jätinki ketjun koneesehe paikalle. Löytyy sitte ens keväänä varmasti. TOIVOTTAVASTI!!!
Alotin jälleen kerra niiltä lohkoilta kylyvähä mikkä ensimmäisenä on kuivia. Tänä keväänä lähes kaikki lohkot oli samoihi aikoihi kuivia, mutta näille kahelle pistin tänä keväänä vehenää. En ookkaa aikasemmi vehenää kylyväny minnekkää nii nytpä näkee sitte mite se onnistuu.
Tänä vuonna kylyvökoneen kans ei ollu pahemmi onkelmia. Yhen kerran hyppäs vetoketju takahampikkaalta. Summasummaarum hienosti meni ja kalusto pysy kasasa.
Sen verra konehia talaviteloille laittaesa isän kans summattihi juttuja, että esimerkiks polttoainehe kulutus ei noussu käytännösä olleskaa vaikka töihi tuli pykälää isompi vetokone. Kävikö sitte nii, että kutoskone pääsee näillä konehilla nii palio helepommalla ettei kulutus nouse. Luultavasti näin. Kylyväesä tuo kolomiysikymppi ei palio viittä litraa enempää hehtaarilla vienny.
Kalustojuttuja ku miettii vielä näin loppuhu nii päälimmäisenä nousee äjes ja kylyvökone mielehe. Äkehelle pitää ruveta talaven mittaha tekehe kunnostustöitä. Rupiaa olehe kulunu vähä sieltä sun täältä. Mutta rautaaha se vaa o. Ja sitte kylyvökone. Heinäsiemen pönttö o pikkase liia pieni. Sitä pitäs korottaa. Sinne ei mahu ees kahtakymmentä kilua heinänsiemeniä nii joutuu kovasti seurata ja täytellä työn tiimellyksesä. Sen verra ku korottas, että nurmia perustaesa sais vajaan kahen hehtaarin annoksen mahtuhu nii kulukis samaa rataa siementen kans. Sitte toisena asiana nousi säiliöitte seuraamine. Nythä pitää aina nousta raktorista pois ja käyä kahtomasa palioko tavaraa o jälellä. Pitää värkätä vaikka kamerat tonne säiliöihi nii pystyy hytistä käsi seuraaha tyhyjentymistä.
Mutta näin meni vuonna 2019 kylyvöt. Varsin hyvi ja kohtuu aikasesa saatihi kaikki tehtyä. Tästä o hyvä jatkaa taas seuraavihi haasteisihi.
