Nauhahiomakone

Tämähän ei suoranaisesti liity maatalouteen, mutta yleiseen puuhasteluun kylläkin.

Ollu pitemmän aikaa tarve kunnon nauhahiomakoneelle. Ei siis semmoselle käjesä pidettävälle vaan penkkimallille. Töissä tottunut ehkä hieman liiankin hyvälle noiden hiomakoneiden kanssa. 

Mulla on pöydällä semmoinen kones missä toisessa päässä on hiomakivi ja toisessa päässä hiomanauha. Tai siis oli hiomanauha. Purettiin poitsun kans se pois, kun oli niin tehoton. Josko siihen keksis jotain muuta. Mutta se kone on kovin ponneton eikä sillä saa palio pahaa mieltä enempää aikaseks.

Tuli sitte tämmenen ajatus käyttää hyödyks rälläkkää voimanlähteenä.

Alotin touhuilut leikkomalla osia. Kaikki runko-osat tein kymmenen millin pellistä. Ison reiän tein ihan akkuporakoneella ja reikäsahalla. Yllättävän hyvin tommonen Makitan akkukone jaksaa pyörittää, kun ei aivan järjettömästi painata. Todennu viime aikoina, että ihan tuommonen olematon smirgelikin on vaan käytännöllinen. Saa helposti käsivaralla terotettu poranterät.

Sitten jo tolppa paikoilleen. Suorakulma magneeteilla on yllättävän helppo saada homma rokkaamaan. Ja puikolla kiinni.

Rälläkän kiinnitys on seuraavanlainen. Iso reikä on porattu kulmavaihdetta varten ja neljä pientä reikää kulmavaihteen kiinnitysruuveille. Vaihdoin kulmavaihteen ruuvit kymmenen milliä pitemmiksi. Näin menevät tolppalevyn läpi ja kiinnittävät kulmavaihteen runkoon.

Yläosan tein tuollaiseksi kiikuksi. Toiseen vapaareikä ja toiseen kierre. Saa sitten lukittua vielä lukkomutterilla. Nauhan yläpäähän laitoin 4 kappaletta pölysuojattuja laakereita.

Rälläkän päähänhän piti tehdä totta kai vetomynni. Ostin M14 pitkän mutterin jolla sain mynnin kiinni rälläkkään. Mynnin tein reikäsahalla kahdelta päin poraamalla puusta. Mynnin päähän porasin 22 millin reiän. Mutteri reikään ja perään riskisti kakskomponentti epoksia. Hyvin jämähti. Mutta mynniin piti saaha vielä bombeeraus. No nitojalla hiomaverkko pöytään kiinni, mynni rälläkkään, rälläkkä käyntiin ja eikun muotoilemaan. Hyvin onnistu. 

Sitten piti jo suorittaa ensimmäinen kasaaminen ja koekäyttö. Olin ajatellut laittaa nauhan kiristyksen jousella, mutta joustapa ei mistään tullut vastaan niin teinkin kiristyksen ihan vaan jenkatankolla. Koekäytön jälkeen piti vielä mynniin tehdä sisäreunalle lisää bombbua. Meinas karata nauha toiseen laitaan.

Seuraavana vuorossa olikin tukien teko. Nauhan taakse laitoin 6 millin latasta tuen ja samasta latasta tein myös alatuenkin. Tein näille pulttikiinnityksen jos jostain syystä pitää joskus ottaa pois niin se on mahdollista.

Ja lopputulos näyttää tältä. Sen verra kuvien ottamisen jälkeen on tullut muutosta, että alatuen sivusta on siivuttu pala pois. Näin pääsee helpommin molemmin puolin hiomaan.

Kones onnistu lopulta yllättävänkin hyvin. Rälläkässä voimanlähtteenä piisaa kovastikkin kierroksia ja voimaa. Nauha olisi saanut olla hieman pitempi, mutta muita ei paikallisessa liikkessä ollut enkä kauempaa lähteny haahuilemaan. Lopputulokseen oon kovastikki tyytyväinen. Kyllähän tuosta ääntä lähtee, että kuulosuojaimia on hyvä käyttää. Summasummaarum kannatti tehä! 

 

Ojakauha

Nuori isäntä sai Pappalta vanhan lykättävän ruohonleikkurin. Poitsu purki moottorin pois siitä päältä ja kopisteli ruoste kohat auki. Siinä aikamma kahteltiin ja ihimeteltiin mitä siitä enää sais aikaseks. Joskus aikasemmin ollu puhetta, että kaivuri tarttis vaihtokauhan. No semmoneha se päätettiin kopasta.

Tehtiin ensinnä kartongista malli. Leikottiin pellisaksilla palat ja teipattiin ne ilmastointiteipillä läjähä. Sillälailla oli helppo ensinnä hahmotella miten passaa kaivuriin kiinni ja sen mittasuhteisiin.

Sitte teipit irti ja pysty ruveta kahteleen mistä kohti runkua sais sopivat pellin palat otettua. Kyllähä sieltä lopulta löyty sen verran tervettä peltiä, että sai tarpeet yhteen kauhaan.

Sitte kun oli pellit leikottu niin nehän piti liimata jollakin tapaa toisiinsa kiinni. Onneks on tuo puikkohitsi millä saa liimailtua metalliosia toisiinsa. Heppailin ensinnä levyt toisiinsa kiinni. Isoin työmaa oli saaha kaarevat osat istumaan toisiinsa nätisti. No puristinta, käsivoimia ja vasaraa apuna käyttäen homma luonnistu.

Puikolla vaan tuommonen parin millin paksunen pelti ei ole mikää nautinto hitsuutella. Mutta kärsivällisyyellä saa palio aikaan.

Hitsauksen jälkeen vähä rujoimpiin kohtiin näytin hiomakonetta ja porasin kiinnitysreiät. Ja a'vot. Lapsukaisilla on kaivurisa uus kauha.

Pakkasista johtuen vielä ei oo päästy kokeilemaan hiekkalaatikolle tätä keksintyä, mutta eiköhän se toimi toivotulla tavalla. Ens kesänä voivat sitte halutessaan maalata sopevalla sävyllä.

Mitäpä tästä tuli taas opittua. Mitään vanahaa ei kannata heittää pois. Niistä voi aina saaha kaikenlaista kivaa värkättyä ja jos epäonnistuu nii materiaalien takia ei ainakaan harmita.

 

Nestepeittain osa 4

Sittenpä taas pitkästä aikaa kerkes puuhasteleen tätä pientä projektin tynkää.

Kasattiin ensinnä nuoren isännän ja isän kans ruuvikuljetin yksiinä puihin. Meni aika näppärästi läjään ja toimi ainaki tyhjänä aiva hyvi. Vielä ei päästy siemenillä testaahan, mutta ainakin ruuvi on nyt kunnossa joten eiköhän se toimi iha hyvi. Toivottavasti.

Seuraavaks piettiin kahenkymmenen sekunnin pystypalaveri. Siinä päätettiin mihin kohtaan peittaimen suutin laitetaan. Sitte ku se oli päätetty oli vuorasa suuttimen kannakkeen teko. Seinällä nojas vanaha vasikan ketta. Se on tehty kakskymppisestä ja kolmekymppisestä neliöputkesta. Seinämä on kolome milliä, joten siinä kai voi puhua jo ihan RHS:stä. No sitte hahamottelin tussilla ruuvin kylkeen suuttin aukon paikkaa ja kokoa. Äkkiä sekin oli päätettynä. Mittasin suuttimen kokonais leveyden ja piirsin noin sentin verran leveämmän aukon putkeen. 

  

Seinältä löyty nojollaan sopivaa pari millistä levy. Siitä sopivat palaset rällällä ja pientä hiontaa reunoihin.

Putken kylkeen vaan raakasti aukko. Varovasti piti kuitenkin leikata ettei vahingossa paina ruuvin lehteä pilalle. Vahingoilta vältyttiin...

Hitsasin tötterön ensinnä pöyän päällä läjään ja sitten istutin aukon päälle. Tein niin, että pönttö on ainevahvuuden verra isompi kuin aukko. Näin asennushitsaus on helpompi tehdä. Ainaki siltä minusta tuntu sillo ja tuntuu vieläkin...

Turasin laation ympäri asti kiinni putkeen. Vähän kyllä hitsatessa mietin veteleekö jonnekkin suuntaan. Mutta jälkeen päin viivaimella kokeilin niin suoralta putki näytti edelleen. 

Suuttimen kannakkeen tein lopulta irroitettavaksi. Ajattelin, että se tulisi irroitettua tuosta putken jatkosta tarvittaessa.

No ei mennyt ihan niin. Suutin on edelleen irroitettavissa, mutta irtoaa putkikiinnikkeellä. Kahen millin peltihän on aikas vetelää yksistään. Huomasin heti, kun olin hitsannu putken peltiin ja käsi kävi putkeen. Heilu koko suutin valtoimenaan. Liimasin kiinnikkeen putken pätkällä suutilaatikkoon kiinni. Tukevoitu merkittävästi. Eiköhän tuo jo aivan toimi.

Seuraavaksi pitäisi rakentaa syöttösuppilo, haitariletku toiseen päähän ja sähköhommia pitää pikkasen tehä. Todettiin, että laitetaan ketjuvinssillä roikkumaan katosta keväällä. Päästään vähän näkemään mikä on hyvä kulma ruuville. No seuraavalla kertaa näistä asioista sitten lisää...

Nestepeittain Osa 3

Sittepä piti tarttua ihte ruuvin korjaukseen. Alotin korjauksen tarttumalla puhelimeen. Soittelin eri paikkoihin mistä aattelin vastaavaa ruuvinkierrettä löytyvän. Joka kerta tuli vesiperä. Joko minkäänlaista ruuvia ei ollu saatavilla tai kierre oli väärän kätistä. Ajattelin sitten jo, että onkohan tää ihan tuhoon tuomittu ajatus korjata koko ruuvi. Kahtelin jo netistäkin käytettyjä ruuveja. Aina tuli kuitenki takaraivoon ajatus, että nytkö ostan käytetyn ruuvin niin se o kuitenki samanlainen. Kysäsin jopa uudenkin hintaa. Mutta se oli jo sillä tasolla, että olis ollu parempi lyyä tämän rojektin kans hanskat tiskiin.

No sitte päätin kokeilla josko netin ihmeellinen maailma auttas. Nappasin pari kuvaa ruuvin pätkästä ja runoilin tunnetulle osto- ja myyntipalstalle ostoilmoituksen. Se kerkes olla reilun päivän verran näkösällä, kun kotipaikkakunnalta soitti kaiffari ja totes, että hällä ois myydä mulle sopivaa ruuvia. Mulla meni ensin ohi paikkakunta mistä soitti ja mietinkin jo, että tulee kovat rahtikulut. Mutta sitten kun tajusin, että soittaja asuu muutaman kilometrin päässä nii eipä tarvinnut muuta kuin sopia hinta ja hakupäivä valmiiksi. 

Lasten kans käytiin hakemassa ruuvin pätkät kotia ja niitä kotona tutkaillessa tulikin hyvä mieli. Suorat pätkät ja oikian kätinen kierre! Nämä on ollut ilmeisesti samassa ruuvissa joskus. Joku haaveri siinä on käynyt, kun keskeltä on vääntynyt poikki. Linjarilla vielä varmistin pätkän suoruuden ja olin tyytyväinen. 

Vaihdoin ensin päätylaakerin. Otin vanhasta laakerista muovisuojat pois. Kummasti se lika ja pöly pääsee pienistä ravoista sisälle. Oli semmosta mustaa töhkää koko vanha laakeri täynnä. No nyt on uusi laakeri paikoillaan. Eiköhän se siellä pyöri toiset nelijäkymmentä vuotta.

Kierreruuvi piti katkaista oikeaan mittaan. Aloitin homman hitsaamalla 1,6 millin puikolla ja pienillä virroilla katkaisukohdasta pätkän matkaa kierrettä kiinni. Sitte katkaisin ruuvin oikeaan mittaan. Ajattelin, että hitsaan ensin niin kierre ei pääse liikkumaan putken päällä eteen eikä taaksepäin. Katkaisun jälkeen porasin reiän liitosruuvia varten. Putken sisälle tulee pätkä pyörötankoa joka lukitaan läpiruuvilla molempiin pätkiin.

Laitoin ruuvin tuonne päätyyn kiinni. Hyvin pyöri käsin.

Herkistelin tuon suppilon säädönkin samalla. Huomasin vaan, että säädön ollessa noin kymmenen senttiä ulkona ei sisäputki ole enää ulkoputken kanssa saman keskeinen. Tiiä pitääkö asialle tehdä jotain. Riippuu vähän siitä tartteeko tuota säätöä käyttää. Jos se saa olla koko ajan täysillä niin sitten tuon asian saa tyystin unohtaa.

Seuraavaks pitää sitten yhdistää ruuvi kasaan ja kokeilla pyörittää. Sitten pitääkin ruveta tekemään suuttimelle paikka ruuviin. Onneks on jo pitkälti mietittynä minkälainen kiinnitys suuttimelle pitää tehdä. Paikotus on vielä aavistuksen hakusalla, mutta eiköhän sekin rupea selvenemään.

Semmoista tällä kertaa. Ens kerralla ehkä jotain muuta...

 

Nestepeittain osa 2

 Sitte tuliki sopiva tilaisuus päästä käsiks ihte ruuvikuljettimeen. Kysäsin täsä kerran isältä, että misäs se koko ruuvi mahtaa lymyillä kun enoo sitä aikoihin nähny. Vastauksena oli, että sielähä se klapiläjäsä köllöttää. No siinähän mulla heti kauhuskenaariot pyöri silimisä, että tähänkö se näppäränsukkela rojekti kaatuki. No eipä mitään. Hanskat kätehe ja kaivelehe klapikasaa. No eihän se oikiasti misää syvyyksisä ollu. Muutama puu vaan siinä päällä. Kannettiin se sitte pois klapikasasta. Nii mainittakoon kuitenki täsä välisä, että kasa on elosäiliön sisällä, joten ruuviki säilytetty sisällä kuivasa. Ensimmäisenä kokeiltiin totta kai ruuvia käytiin ja kuulosteltiin miltä kolina kuulostaa. Yllätys yllätys kolina kuulosti kolinalta. Heti tuli mieleen, että onko kierreruuvi kierosa. Sen verra tärisi ja kolisi. Samalla tsekkasin sen alakupätkä kierrelehen. Kyllä se kulunu oli. Yhestä kohtaa puuttu pieni pala ja yleisesti oli kulunu veihten terälle.

Kannettiin koko ruuvi pänttäämöön tutkittavatks. Tojettiin, että sielä mukavempi puhastella. Mikä on aivan totta.

Alla olevasta kuvasta kylläkin vähän huonosti näkee kierrelehden kuluneisuuden.

Nykästiin putki päältä pois, että nähtiin koko kierreruuvi. Pystyttiin totiamaan härvelin suoruus. Suorahan se oli. Mutta viimesen pätkän jatko oli kulunu löysäks. Siitä se kolina johtu.

Tämähän on toteutettu niin, että Kierrelehti on hitsattu 22 mm putken selkään kiinni. Jatkojen kohdalla putken sisällä on 18 millin akseli ja putken kiinnitetään M6 ruuveilla akseliin. Näitä pätkiä tässä kuljettimessa on kolme kappaletta.

Otin viimesen pätkän mukaan, että saan kunnolla rauhassa mitata harjan korkeuden ja kierteen nousun. Kuulin villin huhun, että näihin saisi vielä ihan varaosiakin jostakin. Pitää varmaan ensin kokeilla niiden osalta onnea. Jos ei löydy niin sitten koittaa löytää sopivaa putkea ja kierrelehteä.

Tuo metrin mittanen lehti on hitsattu putkeen neljästä kohtaa noin 4-5 sentin mittaisilla pätkillä. Lehteä ei lujemmin tarvitse eikä saakkaan hitsata. Vetelee vaan sisusputken mutkille. Tuskin tuollaisen tekeminen mikään ameriikan temppu on vaikka sille tielle joutusikin lähtemään. Mutta kokeillaan ensin varaosa etsintöjä.

Semmosta puuhastelua tällä kertaa. Ens kerralla jatketaan.

Nestepeittain osa 1

 Heräs halu ruveta peittaamaan siemenet. Tähä asti menty joko osto siemenellä tai sitte omilla peittaamattomilla. Jotenki tuntunu, että peitattu siemen kestäis paremmi vallitsevia olosuhteita. Tiiä sitten onko vaikutusta, mutta kun itse voi peitata siemenet niin sitten voi pitemmällä aikavälillä seurata onko vaikutusta. Samalla pääsis ihte valitsemaan aineet millä peittaa siemenet.

Asiaa toki edesauttaa, että varastosta löytyy valmiina noin 3,5 metrin viljaruuvi. Isä muisteli kylläkin, että sitä pitäisi entrata alkupätkän osalta. Muisteloissa esiintyi huonoa kuljetuskykyä. Epäili, että ruuvinlehti olis kulunu. Mutta siitä enemmän jahka kerkiän vähä tutkailla ruuvia.

Tarkoitus tehdä ruuville jonkinlainen runko renkaitten päälle. Näin pystyn liikuttelemaan ruuvia helposti peittauspaikalle ja saan ruuvin aina samaan suotuisaan asentoon. Tai siis samasa asennosahan se tulee vastaisuudessa sitten säilöttyä ja käytettyä.

Aikani nettiä selaillessa löysin kohtuu hintaisen setin missä oli pumppu, paineensäädin, pohjaventtiili, suutinrunko ja muutama vaihtosuutin. Pumppu toimii 12 voltin tasasähköllä, joten hankintalistalle tuli vielä virtalähdekkin. Omista varastoista ei tällä kertaa sopivaa poweria löytynyt. Tällä kertaa päätin kokeilla kiinalaista poweria.

Päätin sijoittaa laitteet yhdelle levylle jonka voin nopeasti laittaa peittaimen runkoon ja ottaa siitä myös pois ja varastoida lämpimässä. Näin pysyy pumppu ehjänä eikä jäädy pakkasilla.

Paineensäädintä kiinnittäessä meinasi tulla tenkkapoo. Ajattelin alunpitäen, että sellasella putkikiinnikkeellä laitan sen kiinni levyyn. No sitten kun putkikiinnikettä tarttis niin niitähän ei mistään löydä. No onneks sattui löytymään hyllystä pakoputkiklemmari, pätkävesiletkua ja jatkomutteri. Hitsasin jatkomutterin klemmariin kiinni ja letkua klemmarin ja paineensäätimen väliin. Avot ku tuli hyvä. Ilman letkua välisä ei paineensäädin olisi kiristynyt klemmarilla vaan jäänyt hölskymään.

Poweriin nappasin johdon rikkinäisestä ledi-valonheittimestä. Sitte sommittelin osaset levylle. Nurkkiin pitää vielä porata kiinnitysreiät joista saa kiinnittää aikanaan putkirunkoon kiinni. Yllättävästi saa tommoseen sommitteluunkin menemään aikaa. Vaikka lopputulosta kahtomalla aattelee, että no eihän siinä mitään muuta vaihtoehtoa ees oo. Mutta kylläpä sitä monehe eri paikkaha tuli noitaki kolmea palikkaa kokeiltua.

Kokeiltiin ihan vedellä tuota pumppua niin kylläpä se mukavasti vettä ruutas ulos. Pitää varmaan vähän ruutata vettä suuttimenkin läpi. Näkee viuhka kuvion ja voi siitä vähän laskeskella ja päätellä minkälaisen kiinnityksen rakentaa ruuvin kylkeen.

Mutta nyt olis tämä tsydeemi polkastu alulle. Aika näyttää mite homma tästä jatkuu. Mutta nyt sitten seuraaavaks pitää siirtyä ruuvin kimppuhu. Mutta siitäpä sitte ens kerralla jahka kerkiää sen kimppuhu.

Husku ja sen pöytä

Tommone husku tullu aikaan ostettua. Pihaa leikattavana jonnin verran. Ei mitään hirveitä määriä, mutta kuitenkin sen verran, että peräsä juostavalla menee aikaa meleko monta tuntia koko pihan leikkaamiseen. Peräsä juostava mallikin löytyy talosta, mutta jäänyt meleko vähälle käytölle. Nykyään tulee parsittua akkutrimmerillä ne mitä huskulla ei pääse leikkaamaan.

Huskuhan on jostain vuosituhannen vaihteesta. Eli ikää rupiaa olemaan jo jokseenkin. Mutta hyvinhän tuo toimii. Ei siinä mitään. Viime talvena pikkuisännän kanssa tehtiin pikku moottoriremppa. Käynistyminen oli niin huonoa, että meinasin jo koko moottorin vaihtaa, mutta purkaesa huomasin venttiilien kantavan ja rajusti. Varren päästä vinkutin semmosella sähköhiomakoneella sen verran, että venttilit tiivistyivät paremmin. Samalla vielä hiomatahnalla hioin venttiilit. Sen jälkeen rupesi käynistymään tosi nöyrästi.

Hommasin kerran tarjouksesta tommoset skeittirampit. Kohtuu nätisti pystyy pöydän pesemään tarvittaessa. Vähän saisi korkeammalle nousta, mutta parempi kun ei mitään.

Ken mahtaa tietää mistä tarrat koneen kyljissä ja leikkuupöydän suojamuovissa...

Nyt sitten rupesi tympäsemään leikkuupöytä. Tässähän on sellainen perinteinen taakseheittävä pöytä. Ei silppuamisominaisuutta. Pihalle jää hirmumäärät leikattua ruohoa. Lapset onkin kesällä leikkinny rehuntekoa. Mutta haravoiminen ei kiinnosta alkuunkaan, joten jotain piti keksiä.

Aloin sitten katselemaan tori.fi:stä pöytiä. Heikostihan niitä tarjolla oli. Jonkin aikaa etsiminen tuotti tulosta, kun myynttiin tuli Bioclip 103 mallin pöytä. Pöytä on noin viistoista vuotta tuoreemmasta koneesta kuin mikä mulla on. Joten kiinnikkeet ei ainakaan suorilta sovi. Mutta eipä soveltamista kannata ruveta pelkämään.

Asennus aloitettiin uuden pöydän purkamisella. Purin kaikki teräakselit pöydästä irti.

Laakeroin jokaisen teräakselin. Totesin, että tässä kohtaa järkevin tehdä. Myöhemmin ei tule avattua ennen kuin jostakin räjähtää. Laakerit on kuitenkin verta halpoja ettei tässä kohtaa kannata ruveta säästelemään. Vanhat laakerit oli semmoset puolimelekoset. Olisi niilläkin varmasti alkuun päässyt, mutta mukava alottaa uudella pöydällä uusilla laakereilla.

Yksi laakeri oli jumahtanut niin tiukkaan ettei totellu vasaraa, lekaa eikä ulosvetäjää. No rälläkkää totteli kuitenki. Siinäpä saa lapset opiskella nyt kuulalaakerin sisälmyksiä.

Pikkuisäntä otti omaksi hommakseen purkaa vanhan pöydän pois. Ja sen myös tekikin. Mukava nähdä miten silläkin taidot kehittyy ja innostusta piisaa. Pitää vain ihte olla herkällä, että tekeminen on turvallista ja menetelmät sillälailla oikeita ettei riko itseään.

Vanha pöytäkin on vielä ihan ryhdillään. Eikä sinänsä siinä mitää vikaa ole. Jääkööt nyt viettämään varapöydän roolissa eläkepäiviä.

Sitten pientä mallailua uudelle pöydälle. Vähäsen joutuu retusoimaan leikkurin omia kiinikkeitä, mutta ajattelin että mahdollisimman vähän. Jos tulee vielä tarve laittaa vanha pöytä jostain syystä takaste niin sekin on sitten mahdollista.

Katkasin tuon putkikaaren sivuilta poikki ja käänsin vain ympäri. Jouduin lisäämään putken pätkät väliin, ettei kaari ottanut koneen runkoon kiinni ylös nostaessa.

Seuraavaksi vuorossa oli uusien kiinnikkeiden tekeminen. Päätin käyttää 6x50 lattaa. Jälkikäteen huomasin, että 60 leviä olis ollu parempi valinta. Mutta ainahan latan voi kääntää toisin päin ja hitsata vaikka useamman vieretysten. Alapuolen kuvassa näkyy vasemmalla puolen leikkuupöytää etukiinnike. Siitä näkee miten päin jouduin latat laittamaan. Tämä johtui siitä, että kiinnitysreikien jako on 40 mm enkä halunnut niitä ruveta muuttamaan. Hankala olisi ollut lähes tyhjän päälle porata reikiä.

Näyttää ensi sovituksen jälkeen siltä, että syvyyssäädön pari alinta mittaa joutuu jättämään pois käytöstä. Tosin se ei palio haittaa jos vain löytyy se sopiva sängenmitta. Tähänkään asti enoo ku yhtä korkeutta käyttäny.

Pöydän kiinnikettä joudun vielä retuseeraamaan, koska pöydän noston kiinnitys tuli väärään kohtaan. 

Siirsin nostoketjun kiinnikkeen latan oikeaan kohtaan. Kun rupesin sängen säätöä kokeilemaan enemmälti niin huomasin, että kuvassa näkyvä putki ei mahtunut kääntymään säädön mukaan. Tein kiinikkeisiin pienen notkon alaspäin. Näin sain säädön toimimaan toivotusti.

Keulan kannatin pyörille kiinnikkeet tein hytikkaputkella ja jenkatankolla. Latasta taas pyörän kiinnikkeet jotka hitsasin kierretankoon kiinni. Vähän raskashan tuosta tiesti tuli, mutta hyvin sen jaksaa silti nostaa ylös.

Vetoremmi vielä tässä vaiheessa tuotti ropleemia. Ensimmäineen remmiin mittasin vain siivapyörän paikan muutoksen ja ajattelin, että vertaamalla sitä alkuperäiseen remmiin saan oikean mitan. No ei mennyt aivan niin. Eli ensimmäinen remmi tuli reilusti lyhyt (2665mm). Seuraavan kerran mittasin jatkojohdolla pituuden. Nyt tuli vähän liian pitkä (3050mm). Linksautin joka kiristää remmin ja sillä käynnistää pöydän meni pohjaan eikä kiristänyt remmi tarpeeksi. No kolmatta remmiä en enää mitannu mitenkään. Hajin vain kymmenen senttiä lyhemmä remmin. Tällä sain jo  pöydän pyörimään, mutta remmi ei tahdo pysyä paikoillaan.

Päätin kuitennii vielä kokeilla vanahaa remmiä. Tuli nääs semmone ajatusmalli mielehe josko lyhempi remmi onki sitte liika lyhyt ja terät pyörii koko aja. No siinä vielä menin nöyrästi kontilleen leikkurin alle ja totesin, että moottorin siivapyörän taakse tuleva tukipanta oli jääny laittamatta paikoilleen. Laitoin sen vielä takasi kiinni ja eiku kokeilehe.

Nyt oli kokeilun hankaluutena pitkä ja märkä ruoho. Kävin paria päivää aikasemmi kokeilemasa ja sillo leikkas sen mitä kerkesin kokeilla varsin nätisti. Nyt ruoho oli huomattavasti märempää. Pitkisä ja märisä kohisa brigsi kävi meleko vaikiasti, mutta niisä kohisa misä oli normaali ruoho nii ei ääni ees koneesa muuttunu. Joten näin jäläkikäteen voi ainaki aatella ettei laakeriremppa ollu ihan turha. Muutenki leikkurin ääni oli varsin sievä, entiseen betonimyllyyn verrattuna. Nyt rällätään tällä ja ollaan tyytyväisiä. Rojekti onnistu lopulta aiva hyvi. Ei ehkä kaunein, mutta toiminnaltaa iha hyvä. Tähän pätee taas kulunu vanaha sanonta: "Eihä siitä hieno tullu, mutta semmone mukava..."