MF165 + Jameskaivuri

No nii pitkä pätkä eellisestä rimpsusta. Jääny kylvöntyötki selostamati tältä vuojelta. No kerkiäähän neki selostaa vaikka syksyn synkkinä iltoina.

Mutta asiaan. Ollu tapetilla jo pitemmä aikaa maatilakaivurin tai kaivuulaitteen hommaamine. Maatilakaivureita mehtästinki pitemmä aikaa. Mutta jotenki kunto ja hinta ei kohannu misää kohti. Lähialueella oli yks Ukkomestariki myynnisä ja sitä kävin kahtomasa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se kone tarttee liikaa työtunteja ennen ku maa vaihtaa paikkaa. Sitte sattu silmään tämä yksilö joka oli pikkasen kalliimpi, mutta rompetta tuli vähintäänki sen hintaeron edestä.

Elikkä elikkä. Aivan tarkkaa historiaa en tälle tiedä. Mutta myyjän mukaan ollut papparaisen silmäterä.

Pohjakoneena tuossa on -67 vuosimallin 165 massikka. Siitä on pujotettu nostolaitteet pois. Nostolaite kansikin vaihdettu peltilevyyn. James kaivuulaite asennettu perään. Ilmeisesti James kaivurista otettu myös tuppisovitteet. Loppupeleisä ihan siististi tehty. Samalla ilmeisesti tehty sääsuojakin. Suunnittelin, että ikkunoihin voisi laittaa pleksit, oikean puolen oviaukon laittaa tukkoon ja vasemmalle puolen tekisi avattavan oven. No aika näyttää mitä tulee tehtyä.

Kaivuulaite itsessään ei ollut mistään ratki. Eikä löytynyt kuin pari paikkaa mitkä korjattu. Loppupeleisä neki tehty kohtuu asiallisesti. 

Mukana tuli puolitelat renkaineen ja luiskakauha. Luiskakauhan mallista enoo ihan vakuuttunu. Omaan makuun voisi ennemmin käydä suorahuulinen luiskakauha. Mutta pitää kokeilla miten tollasella onnistuu ja muutella sitte jos tarvetta ilmenee.

Paripyörätkin tuli matkassa. Näihin pitää jostain löytää sopivat välivanteet. Pitäisi supistaa 36 tuumasta 30 tuumaan.

Pelto-ojien kauhu. Ojakauhakin löytyy. Kaksikyntinen. Jännästi oli avoin rakenne. Kynnet oli jännästi varmaan joku näppärä kyläseppä teheny ite. Oli lattaa latan päällä. Mutta kauha itsessään näytti olevan ryhdillään. Jos tuntuu huonolta niin äkkiäkös tuohon jotkut hitsattavat kynnet hommaa.

Vasemman puolen eturengas oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Se on oikeastaan huoltotoimenpiteitten kärkipääsä.

Vaikka keulalle onki aseteltu öljysäiliö, betonipossu ja vielä valettu tynnyri täyteen betonia. Nii silti oli keula keviä. Laitettiin vielä tommone porakivi puntiksi. Sitte oli jo jokseenki säällinen rällätä. Tai no suorittaa siirtoajo pellolta pänttäämön nurkille.

Kyljessä menee paine ja paluu putket.

Takarenkaat ajattelin laittaa kapiammalle ja sitte paripyörät kiinni. Tuntuu, että käypi ronkkien päälle jos renkaat noin leviällä. Varmaan aikaisemmin tässä on ollu puolitelat kiinni ja siksi renkaat noin leviällä.

Kääntyvä penkkiki löytyy. Joku pehemuke pitää kyllä keksiä. Tulee ahterille meleko kylymä syksyn sateilla kaivaa jos rautajakkaralla pitää istua.

Kuokkakauhaa joutuu vähän sepittämään. Ainakin yksi pohjalankku revennyt irti. Pitää irrottaa jossain vaiheessa ja pyöritellä pajan lattialla ja tirruuttaa ratkeamat umpeen. Samalla käy läpi myös kaks muuta kauhaa. Käy läpi ja korjaa tarvittaessa.

Kauhan käännön sylinteri vuoti nii palio ölijyä, että se pitää ottaa irti ja vaihtaa tiivisteet. 

Mutta summaarum. Täytyy todeta, että ostokseen oon kovin tyytyväinen. Pikkasen fiksailee sieltä täältä nii saa oikeasti pitopelin. Kyllä tällä pelto-ojat perkkaa ja omat pikku kaivuut tekee.

 

Vanhan massikan modernisointi osa 3: Onnistumisen elämys

No nii vaput oli vietetty ja viikko sen jäläkeenki töitä tehty. Sitte tuliki aika mennä puuhastelehe massikan ohojaustehostinta. 

Isä oli teheny etukäteis juttuja sen verran sajepäivinä, että oli ottanu vanhan simpukan irti rungosta. Sai sillä tavalla vähä niinkö lentävän tartin.

Nappasin simpukasta matoruuvi akseli irti ja siinä samallahan häviää itse rattiakselikin. Täytyy välikommenttina heittää, että oli kyllä silimiä hivelevän näköne se matoruuvi. Harmi vaan kun ei tullu kuvaa napsastua. Siinä on coventryn pojat näyttäny taitonsa.

Napsasin rattiakselin paikalle pienen pellilätkän. Koska simpukka jää kuitenki paikoilleen enkä halua, että sisälle menee mitään töhkää. Turha tommosta hajottaha o mennä. Tiiä vaikka jäläkipolovi ton joskus haluaa entisöijä. Ompahan osat ehejiä ja osa niistä oottaa hyllysä.

Sitte pääsiki läjästelehe. Ensinnä piti kasata kaikki peltiosat mittaritauluineen ynnämuineen. Uuen rattiakselin juuresa oli pistehitsattu kuuen millin levy kiinni. Naputtelin sen irti ja tirruutin siihen kiinni tommoset siivet. Pellit tempasin vanhasta Varmo rehuleikkurin piikistä. Päätin, että tekasen ensinnä tommoset karkiat pitkät siivekkeet ja mallaan niitten kans paikoilleen. Siinä kun mallasin niin piirsin tussilla sopivat kohat pelteihin mistä katkasen siivekkeet.

Sitte leikkasin siivekkeet ja silimämääräsesti sommittelin oikeille paikoilleen. Pöyällä heppasin kiinni ja eiku kokeilehe. Pientä hiomista ja muokkausta. Piti käsikaasulle tehä kolonen ja mankeloija rattiakselin kuluma sopivaks. Sitte hep hep mikillä kiinni. Ainut vaa, että kerkesin kaks heppiä heittään. Sitte loppu koneesta kaasu. Onneksi poitsu kanto kotua lähtiesä puikko inverterin peräkonttiin. Viksu poika mulla ja avulias!!! Värkkäs pitkin päivää rattia paikoilleen ja autteli muutenki.

Sinällänsä näin jäläkeenpäin aateltuna en ois joka paikkaan ees päässy mikillä tirruuttaha. Hätäpäissäni nääs räppäsin rungon kiinni enne ku osat oli toisisaan muutako hepisä. No puikolla tirruuttaa millo mistäki välistä. 

Tirruutin sylinteriin raidetangon kunnolla kiinni (puikolla). Sitte tein sylinterin pään kiinnityksen haarukaks. Löyty lattaa misä oli valmis Ø15 reikä. No latasta palane rälläkällä irti ja pylyväskoneella reikä Ø20. Makia porata oikialla porakoneella.

Loppu kasaus oli enää eesä. Vivustot oli kyllä oman työnsä takana. Mutta nii ne löysi paikkansa. Kaasuvivut oli vaikiat. Onneks löyty kuva kytkin rempan ajoilta. Sieltä sain luikittua mite tangot menee.

Sitte käyntihi. Vaan eipäs kääntyny oikiaan suuntaan ja muutenki oli raskaan puoleine käännellä. Letkut ristiin orbitroolisa ja uuestaan käyntiin. Aattelin, että kankeus johtuu vaa ilimasta. Kanki oli vieläki eikä saanu kääntyhy enää ääri asennosta pois. No aattelin, että paine ja paluu väärin päin. Vaihoin ja kokeilin. Ei liikkunu enää mihkää. Sitte yhtäkkiä hokasin, että se raidetangon mutteri jäi kiristykseltään vajaaks. Sen kiristin ja vaihoin pumpun letkut takasi. Käyntiin. Liikku, mutta raskaasti. Sain kuitenki renkaat täysin oikialle, eli näin öljytilauus mahdollisimman suuri. Ajattelin aukasta pumpun täyttökorkin ja tarkistaa vielä öljymäärän. Korkki auki ja sieltä kuulu sihaus. Mikkilangan pätkällä kokeilin, että sinnehä mahtus ölppää. Litran verran sinne meniki. Vielä käyntiin ja avot. Nyt liikku nätisti.

Kyllä tuli hyvä mieli ku tämän sai toimihi. Ollu nii raskas säkin kans vekslata. En vielä päässy varsinaiselle koeajolle, kun saunaan piti päästä löylyttelehe. Se sitte ens kerralla. Mutta tällee tuli tehtyä ohjaustehostin maasikaha. Viihteliäisyyttä se taas vähä vaati, mutta anto mukavan palakinnon.

Vannesaha osa 2

Aikaa vierähtäny meleko reilusti edellisestä vannesaha jutusta. Ehkä olis aika kertoilla missä mennään. Asiaa kuitenki kun tuli hieman mietittyä nii ajattelin etten yhteen pötköön pistä koko sepustusta värkätyistä asioista. Monta asiaa kuitenki tullu tehtyä ja ollu iltasinki puuhaa nii ei oo tänne kerinny raapustelehe. No korjataampa nyt tilannetta.

 

Elikkä elikkä ensinnä kävin rungon kimppuhun. Päätin alottaa vetopäästä. Katkasin ensinnä yläpaarteen putken ja takapäädyn. Sitte sovitin silmämääräsesti kulmavaihteen paikoilleen. Kiekon avulla koitin suunnata sen kohtuu suoraan. Toiveissa olisi ettei olisi edes kovin ranttu epäsuoruudelle.

Magneettikulmat ja rhs:n jämät on hyviä apuvälineitä, kun pitää saaha putkia suoraan toisiinsa nähen. Pieniä asioita jotka vuosien varrella jäänyt mielensopukoihin plakkariin. Joku saattaa sanoa, että nuohan on ihan perusjuttuja. No niin onkin, mutta kyllä ne perusjututki pitää joskus oppia, että voi tehä asioita pitemmälle.

Sitten rupes runko olemaan kehillään ja hepissä. Laitoin vielä keskelle molempien kaarien sisäsyrjiin pienet kulmat muka tueksi. En tiiä olisko tarvinnu ja tukeeko kuinka paljon, mutta ulkonäköön vaikutti yllättävänkin paljon. Ja vieläpä positiivisessa mielessä.

Kaikki hitsuut mentiin taas puikolla. 2,0 puikolla heppasin kaikki kiinni. Se tuntu omaan käteen sopivalta koolta.

Taittopään osalta aloitin laakerien asennuksella. Laakeri tyyppiä en enää muista tarkaalleen, mutta joku 6000 sarjalainen se on. 12 mm sisäreikä.

Säädin sopivasti semmosen säädettävän puuporan aavistuksen pienemmäksi kuin laakeri. Kokeilin reiän koon ensinnä toiseen levyyn ja sitten vasta tirskautin tuohon taittopyörään pesän. Tein pesät molemmille puolille pesät totta kai. Keskireiän jätin tässä vaiheessa ihan 12 mm, koska tämä piti vielä saaha kiinni porakoneen istukkaan.

Ja porakoneeseen taittopään kiekko piti saaha kiinni sorvausta varten. Tein sorvausta varten tuollaiset pienet aputelineet. Helpompi sorvata, kun saa taltan tukea vasten. On muuten jännä kuinka äkkiä taltan terä tylsyy tuollaista vaneria sorvatessa. Sai olla tosi useasti teroittamassa talttaa. No onneks on pelit ja rensselit lähellä millä voi pikkasen hivasta terää terävämmäksi. Loppujen lopuks jos terä vaan vähän tylsyy niin ihan timanttiliippa on kohtuu tehokas.

Sorvasin tuon kiekon hieman vinoksi. Syy sille selviää tuonnempana.

Mutta tämmestä rustaamista tällä kertaa. Pitää koittaa jatkaa homman päivittämistä. Ettei jää ihan yhtä pitkä väli postauksille.

Vanhan Massikan modernisointi osa 2: Tuumasta toimeen

Piitkästä aikaa tulee taas tajunnan virtaa ja ripaus ihan asiaakin.

Tarkoitus oli ruveta tekemään talven 2022-2023 polttopuita. (2021-2022 talven puuthan on tehty vuosi sitten ja nätisti vielä kuivaamassa betoniverkko häkissä.) Mutta oli teko paikka sen verran vielä märkä ja ilmakaan otollisin niin jäi klapit vielä tekemäti. No ehtiihän ne puut tekemään myöhemminkin. Ei ne rangat karkaa kasasta yhtään mihinkään. No jokatapauksessa. Todettiin sitten, että tehdäämpä jotakin muuta. Aikanansa jäi Vanhan Massikan ohjaustehostin ajatuksen ja pumpun kunnostus asteelle.

No ajatusleikit oli saatu kuitenkin jo sille asteelle, että tiesi mistä ruvetaan tuusaamaan. Otettiin isän kans uudempi sivuraidetanko irti ja kaivettiin hyllystä vanha kauhtana esille. Sylinteri löyty hyllystä ja siihen olin jossain välisä kahtella sopivan lattaraudan pätkän korvakkeeksi ja jostakin siihen oli eksynyt passeli flux-ruuvikin. No korvake heppin etukuormaajan sovitteisiin ja mittaamaan raidetangon pituutta. Raidetanko poikki ja sylinteristä peräpään mullinsilimäkorvake irti. Hitsillä osat toisiinsa kiinni ja eikun kokeilemaan.

Lattarautakorvake piti rälläköidä irti vielä ja siirtää pari milliä eteenpäin. Eli ihan satarosenttisesti ei mittaukset onnistuneet. Mutta väliäkös hällä. Sylinterin isku piti tässä vaiheessa laittaa puoleen väliin ja eturenkaat kääntää suoraan eteenpäin. Tämän pitäisi olla normaali asento. Silloin sylinterin liike kääntää renkaita puolelta toiselle.

Kunnostettu pumppu löysi tiensä jakopäähän. Sitähän ei tullut lopulta testattua millään lailla. Eli katsotaan nyt lähteekö toimimaan vai pitääkö keksiä jotakin.

Orbitroolin hommasin itselle tutut liittimet. Halusin käyttää bsp-liittimiä, koska ne on mulle kaikis tutuimpia. Danfossin venttiilissä kierteet oli sae, joten piti siihen laittaa muunnosnipat.

No eniten päänvaivaa tuottaa orbitroolin asennus. Vanha rattiakseli pitää saaha irti tuolta ja haluan simpun säästää niin, että jos joskus tulee itselle tai jollekkin muulle tarve tämä entisöidä niin se on mahdollista. Joten rattiakselin paikalle pitää laittaa sulkulappu ettei simpukkaan mene likaa tai muuta törkyä. Tuosta pitää vaan aika paljon purkaa pois, että rattiakselin saa irti. Sitten vielä pitää saada ratti irti akselista. On muuten tiukalla. Saatiin osittain purettua, joten jatkuu ensi kerralla.

Pitää miettiä valmiiksi minkälaisen kiinnityksen orbitroolille tekee. Varmaankin jonkinlainen pelti johon orbtrooli pultataan kiinni ja peltihitsataan nykyisiin pelteihin kiinni. No sen näkee myöhemmässä. Vaiheessa. Ennen kylvöjä tämän pitää jokatapauksessa toimia. Onneks ei oo paineita...

 

Vannesaha Osa 1

Dodiih. Taas tämmenen puuhastelu enemmän omaan pajatyöskentelyyn kuin suoraan maatalouteen. Toisaalta näillä vempaimillahan sitten tehdään niitä maataistelukoneita.

Vannesaha on sellainen mikä on uupunut omasta kavalkaadista. Semmonen on monesti pitäny hommata, mutta uutta en oo raaskinu ostaa ja kohalle ei oo passelia käytettyä osunnu. Mitäpä tästä opimme. Tehään ihte niin tulee just semmonen ku sattuu tulemaan.

Ajatus olis saaha tehtyä sen verta iso mörkö, että 100 x 100 RHS:n pystys sahaamaan 45 asteen kulmaan. En tiiä mistä tuo mitta päähän on päläkähtäny, mutta semmosta nyt lähetään tavottelehe. 

Hommasin ihan tätä varten vähä kaupasta putkia ja lattaa. Runko tarkotus puuhastella 50x25x3 rhs-putkesta ja sitte kapiampaa ja leviämpää latikkaa erinäisiin kohtiin. Kahtoo sitte mitä mihinkäki menee.

Koskaan ei kuitenkaa parane unohtaa romurautaa. Tuota suurta lahajaa tämmeselle pikku värkkääjälle. Siitäkö tekee nii ei tartte olla huolisaan kustannuksista (ne kun on jo kertaalleen maksettu) ja voi huoletta tölöviä ensimmäise yrityksen sutehe. Ei oo paineita saaha heti onnistuhu.

Mutta tommone kiinnike porakoneelle piti saaha aikaseks. Porasin toisesta kymppimillin mutterista kierteet pois.

Näppärästi sitte C-mallin lukkopiheille yhteen.

Ja puikkoliimalla kiinni.

Veto- ja taittopyörän tekemistä mietein kohtuu kauan. Lähinnä, että mistä matskusta ne tekis. Sattu sitte nii, että nestepeittaimen kaukalosta jäi tota filmivaneria jonni verra yli nii pyöräytin siitä sitte rinkuloita. Tää on vähä semmone kohta josa voi homma kosahtaa. Nuo ois kuitenki tarkotus molemmat sorvata, ettei niihi jää selekäheittua.

Paksuuttahan pyörille piti saaha nii totesin, että pistetään usiampi päällekkäin. Päätin kokeilla liimana tommosta turbo liimaa. Ostin sen aikasemmin kaakelin liimausta varten. Pikkasen putkilua käpisteltyä totesin, että sehä o vielä hengisä. Päälläki luki, että sopii kaikenlaiseen liimaukseen. No kait sitä tähänki voinsitte käyttää.

Sopivasti puristimilla ja varmistus vielä ruuveilla. Eiköhä näistä vielä hyvät tule.

Arkistojen kätköistä löyty tämmene 125 rälläkkä. Siitä raapasin kulmavaihteen uusiokäyttöön. Oli muute meleko jänkkiset rasvat tuola kuluvaihteen sisällä. Tai ei oikiastaan jäykät, mutta äärimmäisen siirappiset.

Kulmavaihteelle napostelin tommosen kiinnityslevy. Kävi kulumavaihteen purusa semmone pikku käpy, että meni pikkiriikkine kiila hukkaha. Se mikä on vetohampikkaalla. No en sitä sen enempää jääny märeksihi. Pöyältä sattu löytyhy 4 millin kiero poranterä. Siitä puoliska milliä mirgelillä pois, kokeilu ja sahasin pätkän kiilaks. Avot toimii!

Pääsin ekaa kertaa koittaha hiomakonettaki oikee kunnolla. Ihte oon kovastikki tyytyväine. Vaikuttas riittävältä koneelta tämmesihi pikku puuhasteluihi.

Staattori vai roottori. Mikä lie. Mutta piti vähä rälläkällä kurittaa enimpiä eestä pois, että akselia enemmä näkösälle.

Tälviissii se ois tarkotus laittaa kiinni.

Kiinnike hitsattuna läjähä ja sopivasti jähytettynäki. Tuosta päältä pitäs pystyä nyt sitte kiristähä istukka kulumavaihteen akselihi kiinni.

Mutta siihe pisteeseen sain tuon tällä kertaa. Pitää jatkaa juttua ku pääsee taas etiäpäin täsä puuhasa.

 

Nauhahiomakone

Tämähän ei suoranaisesti liity maatalouteen, mutta yleiseen puuhasteluun kylläkin.

Ollu pitemmän aikaa tarve kunnon nauhahiomakoneelle. Ei siis semmoselle käjesä pidettävälle vaan penkkimallille. Töissä tottunut ehkä hieman liiankin hyvälle noiden hiomakoneiden kanssa. 

Mulla on pöydällä semmoinen kones missä toisessa päässä on hiomakivi ja toisessa päässä hiomanauha. Tai siis oli hiomanauha. Purettiin poitsun kans se pois, kun oli niin tehoton. Josko siihen keksis jotain muuta. Mutta se kone on kovin ponneton eikä sillä saa palio pahaa mieltä enempää aikaseks.

Tuli sitte tämmenen ajatus käyttää hyödyks rälläkkää voimanlähteenä.

Alotin touhuilut leikkomalla osia. Kaikki runko-osat tein kymmenen millin pellistä. Ison reiän tein ihan akkuporakoneella ja reikäsahalla. Yllättävän hyvin tommonen Makitan akkukone jaksaa pyörittää, kun ei aivan järjettömästi painata. Todennu viime aikoina, että ihan tuommonen olematon smirgelikin on vaan käytännöllinen. Saa helposti käsivaralla terotettu poranterät.

Sitten jo tolppa paikoilleen. Suorakulma magneeteilla on yllättävän helppo saada homma rokkaamaan. Ja puikolla kiinni.

Rälläkän kiinnitys on seuraavanlainen. Iso reikä on porattu kulmavaihdetta varten ja neljä pientä reikää kulmavaihteen kiinnitysruuveille. Vaihdoin kulmavaihteen ruuvit kymmenen milliä pitemmiksi. Näin menevät tolppalevyn läpi ja kiinnittävät kulmavaihteen runkoon.

Yläosan tein tuollaiseksi kiikuksi. Toiseen vapaareikä ja toiseen kierre. Saa sitten lukittua vielä lukkomutterilla. Nauhan yläpäähän laitoin 4 kappaletta pölysuojattuja laakereita.

Rälläkän päähänhän piti tehdä totta kai vetomynni. Ostin M14 pitkän mutterin jolla sain mynnin kiinni rälläkkään. Mynnin tein reikäsahalla kahdelta päin poraamalla puusta. Mynnin päähän porasin 22 millin reiän. Mutteri reikään ja perään riskisti kakskomponentti epoksia. Hyvin jämähti. Mutta mynniin piti saaha vielä bombeeraus. No nitojalla hiomaverkko pöytään kiinni, mynni rälläkkään, rälläkkä käyntiin ja eikun muotoilemaan. Hyvin onnistu. 

Sitten piti jo suorittaa ensimmäinen kasaaminen ja koekäyttö. Olin ajatellut laittaa nauhan kiristyksen jousella, mutta joustapa ei mistään tullut vastaan niin teinkin kiristyksen ihan vaan jenkatankolla. Koekäytön jälkeen piti vielä mynniin tehdä sisäreunalle lisää bombbua. Meinas karata nauha toiseen laitaan.

Seuraavana vuorossa olikin tukien teko. Nauhan taakse laitoin 6 millin latasta tuen ja samasta latasta tein myös alatuenkin. Tein näille pulttikiinnityksen jos jostain syystä pitää joskus ottaa pois niin se on mahdollista.

Ja lopputulos näyttää tältä. Sen verra kuvien ottamisen jälkeen on tullut muutosta, että alatuen sivusta on siivuttu pala pois. Näin pääsee helpommin molemmin puolin hiomaan.

Kones onnistu lopulta yllättävänkin hyvin. Rälläkässä voimanlähtteenä piisaa kovastikkin kierroksia ja voimaa. Nauha olisi saanut olla hieman pitempi, mutta muita ei paikallisessa liikkessä ollut enkä kauempaa lähteny haahuilemaan. Lopputulokseen oon kovastikki tyytyväinen. Kyllähän tuosta ääntä lähtee, että kuulosuojaimia on hyvä käyttää. Summasummaarum kannatti tehä!