Kasvukausi 2021

Ollu mukamaste nii kiire tai sitte vaa laiska, ettei oo kerinny kylvöistä tai muustakaa rustailemaan. Mutta nyt ku sai kaivurijutun rustattua nii iskiki hirviä piikki runosuonehe josta rupes puluppuamaha juttua. Täsä sitä nyt sitte tulee...

Tämän vuoden kylvöt pääpiirteittäin meni hyvin. Vastoinkäymiset pysy maltillisina. Aluksi tuntui, että pääsee kohtuu aikaisin pellolle. Mutta niin vain alotus veny tänäkin vuonna touko-, kesäkuun vaihteeseen.

Etukäteen korjailin vähän niinkö varastoon muutaman apulantavantaan. Vaihdoin pari kappaletta jo viime vuonna koneeseen ja otin nyt kunnostuksen alle nämä irrotetut. Kuvasta voi todeta, että aika ja maaperä on syöny peltiä.

Oli vielä muutama vantaankärkipala korjaamatta. Niin samalla nekin turasin. Ylempänä näkyy vantaat korjattuina. Maalasin kunnostetut vantaat vielä, kun sattuis sopivasti olemaan purkki maalia.

Kuvasta näkee kuinka paljon lyhentyny. Minusta erikoisinta tuosa on, että tuo vinopintaki on kulunu samaa tahtia.

Pari lohkoa tuntui kuivavan ihan käsiin. Niin ne käytiin tasaamasa ennen puolen kuun sateita. Tiiä sitte oliko virhe vai ei, mutta tuntui ne lohkot mitkä jäi kynnökselle kuivavan nopeammin. 

Tasasin tänä vuonna kaikki tuolla kutos mörssärillä. On sillä kyllä ilo tehä töitä. Voimaa riittää omiin tarpeisiin vähintäänkin riittävästi. Aikanaan sanoin, että 390 oli helppo tehä tasaukset, kun verrokkina oli takapotkut (265 ja 675) Massikat. Mutta kyllä 399 menee vielä nöyremmi minne kuski haluaa.

 

Tää Potilan tasausäes on siinä mielessä hyvä, että rikkoo vain pinnan eikä vielä möyhennä syvemmältä. Kuitenki tällä pystyy helposti liikuttamaan maata ja täyttämään esim. vesivaot. Aikanansa ollu loistava hankinta. Tämän levynen tasurihan liikkuu jo 60 heppasellakin rakvaattorilla.

Välillä piti maisemiakin ihailla ja kuvailla. Tämä on sitä sielun maisemaa. Näitä kuvia on mukava sitten katsella syksyllä ja talvella. Samalla voi muistella tehtyjä töitä.

Reunat tavattu käydä ajamassa Kronoksen lapiorullaäkeellä. Nätisti myöheentyy reunat ja siitä on hyvä lähtiä kylvämään. 

Savisin lohko kuvassa. Se kumma juttu miten oma ajatus ja tuntemus muuttuu ajan saatossa. Jos ajattelee, että ihtekki on rällännyt näillä pelloilla ainaki neljännesvuosisajan verran. Silti vasta viimeisen seittemän vuojen aikana oppinut minkälaiset maalajit kullakin lohkolla on ja miten niiden kanssa toimitaan. Ennen sitä oli vaan apumies vailla vastuuta. Nyt tilanne on toinen, kun vastuukin on itsellä.

Aikanaan jäi äkeen vetotappi vähän alimittaseks nii poltin plasmalla vanhan holkin pois ja hitsaisin uuden paikoilleen.

Samalla laitoin vetopalkin alle karahkan, että veto tulee tapin keskelle eikä vinoon. Kuvanoton jälkeen lisäsin vielä pystyn levyn tuonne keskelle. Varmasti kestää. Ja niin kestikin.

Sitte päästiin äestyksen makuun. Kävi pikku nolous, kun alotin äestämisen. Ihmettelin miksi äes kulkee vinosa. Kerkesin jo säikähtää, että runko olis vääntyny viime keväänä. Isän kans asiaa ihmeteltiin puhelimessa. Sitte yhtäkkiä keksittiin syy. Kallistuksen säätö oli toisessa ääripäässä. Toista vetovartta laskemalla laski äkeen toinen reuna alas. Pienestä se vaan on joskus kiinni.

Nuori isäntä ja pappa hoiti tänäkin vuonna pitkälti äestyksen. Mää äestin käytännössä kahtena päivänä. Muutoin parivaljakko hoiti homman.

Laitoin yhdelle lohkolle nurmensiemeneksi valkoapilaa. Tarkotus kokeilla miten onnistuu ensi vuonna viherlannoitus. Eli 2022 tältä lohkolta tarkotus ottaa vaan yks heinäsato ja murskata loput peltoon. Jos sais typpeä sidottua peltoon tällä konstilla.

Apilan kaveriks pikkasen timppaa.

Uusi ohralajike kokeiluun. Alvari. Bragea ollu pitkän aikaa ja viime vuonna testisä oli Vertti, mutta se ei oikeen ottanut tuulta alleen. Nyt Alvaria tuli koko alalle. Näkee jos menestyy jollain lohkolla paremmin kuin toisilla.

Tämän kauden investointi. Säkkiventtiili. Tämäki ois pitäny ostaa jo iät ja ajat sitte. Kallisha se oli. Jos aattelee, että reipas sata eurua muovitötteröstä. Mutta sitä joku kuitenki vähäse miettiny mite se toimii. Täsä mallisa tykkäsin siitä, että voi laskia maaha vaikka venttili on kiinni.

Varovaine pitää vaa olla, kun avaa venttiiliä. Sillohan on periaatteesa taakan alla.

Sitten päästiinki jo Tumea ulkoiluttamaan. Vaikka kone on jo vanaha niin toimii kuitenki vähintään kohtuu luotettavasti. 

Ja heti perään todettava, että saman apulantavantaan jousi meni poikki kuin viime vuonnakin. Kerkesin vajaan hehtaarin kylyvää nii jotenki kuulosuojainten sisälle asti kuulin vaimian "ping" äänen.

No eihä siinä auttanu ku hurauttaa pajan etehen ja ruveta pajottamaan. Tein tällä kertaa riskit seevit ja 3,25 puikolla tirruutin kiinni. Puikolla siks ku isot pojat on sanonu, että puikolla tulee tiukempi sauma. Mene ja tiiä, mutta ulukona hitsuu onnistuu helepommi mitä migillä.

Josko se siinä nyt kestäis

Ja matka jatku taas...

Tänä keväänä ketjumurheita sattu tasan yhen ainuan kerran. Nyt ku on kamera kuvaamassa pinta-alamittarin ketjupyörää ja näyttö kopisa niin, kun vaan tsekkaa näytön aina pönttöä laskiessa huomaa kyllä pyöriikö kone vai ei.

Nykysellään oppinu tuon ketjun laittamaan kohtuu nopsaan paikoilleen. Päälle laitossa menee vain noin viis minuuttia. Pitää olla vaan kaks 10 millin avainta ja yks kolmentoista millin avain. Tai sitten knipexet.

Välillä voi nousta pöntön päälle maisemia ihailemaan. Sinänsä tällä hetkellä sopivasti pinta-alaa, että on hommaa, mutta ehtii myös nauttia maisemista ja siitä tekemisestä.

Vanhan massikan ohjaustehostimen korvake antoi periksi säkin nostelun tiimellyksessä. Taisi käydä ne perinteiset, että oli kasatessa niin hoppu ettei ehtiny järjellistä saumaa tinaamaan tuohon. Nyt sitten uusi yritys.

Hitsasin samalla korvakkeen myös takaa kiinni. Puikko on siinä mielessä kätevä laitos, että puikkoa voi taivuttaa ja hitsata sen avulla kulman taakse. Migillä tämmenen kikkakakkonen ei olis onnistunukkaa...

Siinäpä se sitten kököttää. Kesti ainakin tämän rykäyksen. Ohjaustehostimesta sen verran, että toimi aivan hyvin. Sylinteri vaan pitää vaihtaa pitempi iskuiseen. Renkaat ei kääntyny riittävästi ja aiheutti aika paljon vekslaamista. No pitää vaihtaa kunhan sopiva sylkky sattuu näköpiiriin. 

Omia vehkeitään kun aina saa kehua niin tämä yhdistelmä on kyllä kuin nenäpäähän. Sopii käteen ja vikavalot ei vilikuta. Polttoaineen kulutustakin näinä aikoina seurasin. Reilu viis litraa tunnille vei kaikkine siirtymineen ja kylvöineen. Eli ei minusta ollenkaan liikaa. Ottaen huomioon, että tekniikka periytyy kuuskytluvun lopulta.

Kevään onnistunein kuva. Olin just saanu viimeset kylvettyä ja koneen tyhjäksi. Kun kutosen mörinä tuli kuulostimien läpi. Jotenki se oli hieno hetki. Hyppäsin pöntön päälle seisomaan ja nappasin sarjan kuvia. Tämä kyseinen kuva ainakin omasta mielestä onnistui vallankin hyvin.

Tuossa kohtaa tunnelma on kyllä hieno. Olo on kuitenkin aika väsynyt ja kroppa hellittää stressistä. Sen takia osin varmaan tunnetilakin on sanoinkuvailematon. Mutta joka vuosi sen tuntuu yhtä hyvältä. Saa jäädä oottamaan mitä maa tuottaa...

Muutama viikko väliä ja olikin ruiskutusten vuoro. Oraat oli hyvin lähteny kasvuun ja kasvusto oli muutoinkin tasaista. Näytti jopa siltä, että vuosi sitten tehyt kuohkeuttimet ajavat asiansa. Ei ollut eroja orastumisessa niillä kohdin missä raktorin rengas oli mennyt.

Vanha hardin ruisku se vaan toimii. Tälle vuodelle ei tarvinnut suuttimiakaan vaihtaa. Ensi vuonna edessä on sitten ruiskun tarkistus.

Tuossa on 8 metrin mekaaninen puomi. Riittää näille pinta-aloilla vallan mainiosti.

Elokuun alussa kävin viimeksi tarkistamassa tilannetta. Kuvassa kahdelta eri lohkolta näytteet. Vasemman puoleisessa tähkässä jyviä oli 56 kpl ja oikean puoleisessa 72 kpl. Isommassa tähkässä jyvät olivat myös huomattavasti isompia. Aika näyttää mitä laariin varisee...

MF165 + Jameskaivuri

No nii pitkä pätkä eellisestä rimpsusta. Jääny kylvöntyötki selostamati tältä vuojelta. No kerkiäähän neki selostaa vaikka syksyn synkkinä iltoina.

Mutta asiaan. Ollu tapetilla jo pitemmä aikaa maatilakaivurin tai kaivuulaitteen hommaamine. Maatilakaivureita mehtästinki pitemmä aikaa. Mutta jotenki kunto ja hinta ei kohannu misää kohti. Lähialueella oli yks Ukkomestariki myynnisä ja sitä kävin kahtomasa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se kone tarttee liikaa työtunteja ennen ku maa vaihtaa paikkaa. Sitte sattu silmään tämä yksilö joka oli pikkasen kalliimpi, mutta rompetta tuli vähintäänki sen hintaeron edestä.

Elikkä elikkä. Aivan tarkkaa historiaa en tälle tiedä. Mutta myyjän mukaan ollut papparaisen silmäterä.

Pohjakoneena tuossa on -67 vuosimallin 165 massikka. Siitä on pujotettu nostolaitteet pois. Nostolaite kansikin vaihdettu peltilevyyn. James kaivuulaite asennettu perään. Ilmeisesti James kaivurista otettu myös tuppisovitteet. Loppupeleisä ihan siististi tehty. Samalla ilmeisesti tehty sääsuojakin. Suunnittelin, että ikkunoihin voisi laittaa pleksit, oikean puolen oviaukon laittaa tukkoon ja vasemmalle puolen tekisi avattavan oven. No aika näyttää mitä tulee tehtyä.

Kaivuulaite itsessään ei ollut mistään ratki. Eikä löytynyt kuin pari paikkaa mitkä korjattu. Loppupeleisä neki tehty kohtuu asiallisesti. 

Mukana tuli puolitelat renkaineen ja luiskakauha. Luiskakauhan mallista enoo ihan vakuuttunu. Omaan makuun voisi ennemmin käydä suorahuulinen luiskakauha. Mutta pitää kokeilla miten tollasella onnistuu ja muutella sitte jos tarvetta ilmenee.

Paripyörätkin tuli matkassa. Näihin pitää jostain löytää sopivat välivanteet. Pitäisi supistaa 36 tuumasta 30 tuumaan.

Pelto-ojien kauhu. Ojakauhakin löytyy. Kaksikyntinen. Jännästi oli avoin rakenne. Kynnet oli jännästi varmaan joku näppärä kyläseppä teheny ite. Oli lattaa latan päällä. Mutta kauha itsessään näytti olevan ryhdillään. Jos tuntuu huonolta niin äkkiäkös tuohon jotkut hitsattavat kynnet hommaa.

Vasemman puolen eturengas oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Se on oikeastaan huoltotoimenpiteitten kärkipääsä.

Vaikka keulalle onki aseteltu öljysäiliö, betonipossu ja vielä valettu tynnyri täyteen betonia. Nii silti oli keula keviä. Laitettiin vielä tommone porakivi puntiksi. Sitte oli jo jokseenki säällinen rällätä. Tai no suorittaa siirtoajo pellolta pänttäämön nurkille.

Kyljessä menee paine ja paluu putket.

Takarenkaat ajattelin laittaa kapiammalle ja sitte paripyörät kiinni. Tuntuu, että käypi ronkkien päälle jos renkaat noin leviällä. Varmaan aikaisemmin tässä on ollu puolitelat kiinni ja siksi renkaat noin leviällä.

Kääntyvä penkkiki löytyy. Joku pehemuke pitää kyllä keksiä. Tulee ahterille meleko kylymä syksyn sateilla kaivaa jos rautajakkaralla pitää istua.

Kuokkakauhaa joutuu vähän sepittämään. Ainakin yksi pohjalankku revennyt irti. Pitää irrottaa jossain vaiheessa ja pyöritellä pajan lattialla ja tirruuttaa ratkeamat umpeen. Samalla käy läpi myös kaks muuta kauhaa. Käy läpi ja korjaa tarvittaessa.

Kauhan käännön sylinteri vuoti nii palio ölijyä, että se pitää ottaa irti ja vaihtaa tiivisteet. 

Mutta summaarum. Täytyy todeta, että ostokseen oon kovin tyytyväinen. Pikkasen fiksailee sieltä täältä nii saa oikeasti pitopelin. Kyllä tällä pelto-ojat perkkaa ja omat pikku kaivuut tekee.

 

Vanhan massikan modernisointi osa 3: Onnistumisen elämys

No nii vaput oli vietetty ja viikko sen jäläkeenki töitä tehty. Sitte tuliki aika mennä puuhastelehe massikan ohojaustehostinta. 

Isä oli teheny etukäteis juttuja sen verran sajepäivinä, että oli ottanu vanhan simpukan irti rungosta. Sai sillä tavalla vähä niinkö lentävän tartin.

Nappasin simpukasta matoruuvi akseli irti ja siinä samallahan häviää itse rattiakselikin. Täytyy välikommenttina heittää, että oli kyllä silimiä hivelevän näköne se matoruuvi. Harmi vaan kun ei tullu kuvaa napsastua. Siinä on coventryn pojat näyttäny taitonsa.

Napsasin rattiakselin paikalle pienen pellilätkän. Koska simpukka jää kuitenki paikoilleen enkä halua, että sisälle menee mitään töhkää. Turha tommosta hajottaha o mennä. Tiiä vaikka jäläkipolovi ton joskus haluaa entisöijä. Ompahan osat ehejiä ja osa niistä oottaa hyllysä.

Sitte pääsiki läjästelehe. Ensinnä piti kasata kaikki peltiosat mittaritauluineen ynnämuineen. Uuen rattiakselin juuresa oli pistehitsattu kuuen millin levy kiinni. Naputtelin sen irti ja tirruutin siihen kiinni tommoset siivet. Pellit tempasin vanhasta Varmo rehuleikkurin piikistä. Päätin, että tekasen ensinnä tommoset karkiat pitkät siivekkeet ja mallaan niitten kans paikoilleen. Siinä kun mallasin niin piirsin tussilla sopivat kohat pelteihin mistä katkasen siivekkeet.

Sitte leikkasin siivekkeet ja silimämääräsesti sommittelin oikeille paikoilleen. Pöyällä heppasin kiinni ja eiku kokeilehe. Pientä hiomista ja muokkausta. Piti käsikaasulle tehä kolonen ja mankeloija rattiakselin kuluma sopivaks. Sitte hep hep mikillä kiinni. Ainut vaa, että kerkesin kaks heppiä heittään. Sitte loppu koneesta kaasu. Onneksi poitsu kanto kotua lähtiesä puikko inverterin peräkonttiin. Viksu poika mulla ja avulias!!! Värkkäs pitkin päivää rattia paikoilleen ja autteli muutenki.

Sinällänsä näin jäläkeenpäin aateltuna en ois joka paikkaan ees päässy mikillä tirruuttaha. Hätäpäissäni nääs räppäsin rungon kiinni enne ku osat oli toisisaan muutako hepisä. No puikolla tirruuttaa millo mistäki välistä. 

Tirruutin sylinteriin raidetangon kunnolla kiinni (puikolla). Sitte tein sylinterin pään kiinnityksen haarukaks. Löyty lattaa misä oli valmis Ø15 reikä. No latasta palane rälläkällä irti ja pylyväskoneella reikä Ø20. Makia porata oikialla porakoneella.

Loppu kasaus oli enää eesä. Vivustot oli kyllä oman työnsä takana. Mutta nii ne löysi paikkansa. Kaasuvivut oli vaikiat. Onneks löyty kuva kytkin rempan ajoilta. Sieltä sain luikittua mite tangot menee.

Sitte käyntihi. Vaan eipäs kääntyny oikiaan suuntaan ja muutenki oli raskaan puoleine käännellä. Letkut ristiin orbitroolisa ja uuestaan käyntiin. Aattelin, että kankeus johtuu vaa ilimasta. Kanki oli vieläki eikä saanu kääntyhy enää ääri asennosta pois. No aattelin, että paine ja paluu väärin päin. Vaihoin ja kokeilin. Ei liikkunu enää mihkää. Sitte yhtäkkiä hokasin, että se raidetangon mutteri jäi kiristykseltään vajaaks. Sen kiristin ja vaihoin pumpun letkut takasi. Käyntiin. Liikku, mutta raskaasti. Sain kuitenki renkaat täysin oikialle, eli näin öljytilauus mahdollisimman suuri. Ajattelin aukasta pumpun täyttökorkin ja tarkistaa vielä öljymäärän. Korkki auki ja sieltä kuulu sihaus. Mikkilangan pätkällä kokeilin, että sinnehä mahtus ölppää. Litran verran sinne meniki. Vielä käyntiin ja avot. Nyt liikku nätisti.

Kyllä tuli hyvä mieli ku tämän sai toimihi. Ollu nii raskas säkin kans vekslata. En vielä päässy varsinaiselle koeajolle, kun saunaan piti päästä löylyttelehe. Se sitte ens kerralla. Mutta tällee tuli tehtyä ohjaustehostin maasikaha. Viihteliäisyyttä se taas vähä vaati, mutta anto mukavan palakinnon.

Vannesaha osa 2

Aikaa vierähtäny meleko reilusti edellisestä vannesaha jutusta. Ehkä olis aika kertoilla missä mennään. Asiaa kuitenki kun tuli hieman mietittyä nii ajattelin etten yhteen pötköön pistä koko sepustusta värkätyistä asioista. Monta asiaa kuitenki tullu tehtyä ja ollu iltasinki puuhaa nii ei oo tänne kerinny raapustelehe. No korjataampa nyt tilannetta.

 

Elikkä elikkä ensinnä kävin rungon kimppuhun. Päätin alottaa vetopäästä. Katkasin ensinnä yläpaarteen putken ja takapäädyn. Sitte sovitin silmämääräsesti kulmavaihteen paikoilleen. Kiekon avulla koitin suunnata sen kohtuu suoraan. Toiveissa olisi ettei olisi edes kovin ranttu epäsuoruudelle.

Magneettikulmat ja rhs:n jämät on hyviä apuvälineitä, kun pitää saaha putkia suoraan toisiinsa nähen. Pieniä asioita jotka vuosien varrella jäänyt mielensopukoihin plakkariin. Joku saattaa sanoa, että nuohan on ihan perusjuttuja. No niin onkin, mutta kyllä ne perusjututki pitää joskus oppia, että voi tehä asioita pitemmälle.

Sitten rupes runko olemaan kehillään ja hepissä. Laitoin vielä keskelle molempien kaarien sisäsyrjiin pienet kulmat muka tueksi. En tiiä olisko tarvinnu ja tukeeko kuinka paljon, mutta ulkonäköön vaikutti yllättävänkin paljon. Ja vieläpä positiivisessa mielessä.

Kaikki hitsuut mentiin taas puikolla. 2,0 puikolla heppasin kaikki kiinni. Se tuntu omaan käteen sopivalta koolta.

Taittopään osalta aloitin laakerien asennuksella. Laakeri tyyppiä en enää muista tarkaalleen, mutta joku 6000 sarjalainen se on. 12 mm sisäreikä.

Säädin sopivasti semmosen säädettävän puuporan aavistuksen pienemmäksi kuin laakeri. Kokeilin reiän koon ensinnä toiseen levyyn ja sitten vasta tirskautin tuohon taittopyörään pesän. Tein pesät molemmille puolille pesät totta kai. Keskireiän jätin tässä vaiheessa ihan 12 mm, koska tämä piti vielä saaha kiinni porakoneen istukkaan.

Ja porakoneeseen taittopään kiekko piti saaha kiinni sorvausta varten. Tein sorvausta varten tuollaiset pienet aputelineet. Helpompi sorvata, kun saa taltan tukea vasten. On muuten jännä kuinka äkkiä taltan terä tylsyy tuollaista vaneria sorvatessa. Sai olla tosi useasti teroittamassa talttaa. No onneks on pelit ja rensselit lähellä millä voi pikkasen hivasta terää terävämmäksi. Loppujen lopuks jos terä vaan vähän tylsyy niin ihan timanttiliippa on kohtuu tehokas.

Sorvasin tuon kiekon hieman vinoksi. Syy sille selviää tuonnempana.

Mutta tämmestä rustaamista tällä kertaa. Pitää koittaa jatkaa homman päivittämistä. Ettei jää ihan yhtä pitkä väli postauksille.

Vanhan Massikan modernisointi osa 2: Tuumasta toimeen

Piitkästä aikaa tulee taas tajunnan virtaa ja ripaus ihan asiaakin.

Tarkoitus oli ruveta tekemään talven 2022-2023 polttopuita. (2021-2022 talven puuthan on tehty vuosi sitten ja nätisti vielä kuivaamassa betoniverkko häkissä.) Mutta oli teko paikka sen verran vielä märkä ja ilmakaan otollisin niin jäi klapit vielä tekemäti. No ehtiihän ne puut tekemään myöhemminkin. Ei ne rangat karkaa kasasta yhtään mihinkään. No jokatapauksessa. Todettiin sitten, että tehdäämpä jotakin muuta. Aikanansa jäi Vanhan Massikan ohjaustehostin ajatuksen ja pumpun kunnostus asteelle.

No ajatusleikit oli saatu kuitenkin jo sille asteelle, että tiesi mistä ruvetaan tuusaamaan. Otettiin isän kans uudempi sivuraidetanko irti ja kaivettiin hyllystä vanha kauhtana esille. Sylinteri löyty hyllystä ja siihen olin jossain välisä kahtella sopivan lattaraudan pätkän korvakkeeksi ja jostakin siihen oli eksynyt passeli flux-ruuvikin. No korvake heppin etukuormaajan sovitteisiin ja mittaamaan raidetangon pituutta. Raidetanko poikki ja sylinteristä peräpään mullinsilimäkorvake irti. Hitsillä osat toisiinsa kiinni ja eikun kokeilemaan.

Lattarautakorvake piti rälläköidä irti vielä ja siirtää pari milliä eteenpäin. Eli ihan satarosenttisesti ei mittaukset onnistuneet. Mutta väliäkös hällä. Sylinterin isku piti tässä vaiheessa laittaa puoleen väliin ja eturenkaat kääntää suoraan eteenpäin. Tämän pitäisi olla normaali asento. Silloin sylinterin liike kääntää renkaita puolelta toiselle.

Kunnostettu pumppu löysi tiensä jakopäähän. Sitähän ei tullut lopulta testattua millään lailla. Eli katsotaan nyt lähteekö toimimaan vai pitääkö keksiä jotakin.

Orbitroolin hommasin itselle tutut liittimet. Halusin käyttää bsp-liittimiä, koska ne on mulle kaikis tutuimpia. Danfossin venttiilissä kierteet oli sae, joten piti siihen laittaa muunnosnipat.

No eniten päänvaivaa tuottaa orbitroolin asennus. Vanha rattiakseli pitää saaha irti tuolta ja haluan simpun säästää niin, että jos joskus tulee itselle tai jollekkin muulle tarve tämä entisöidä niin se on mahdollista. Joten rattiakselin paikalle pitää laittaa sulkulappu ettei simpukkaan mene likaa tai muuta törkyä. Tuosta pitää vaan aika paljon purkaa pois, että rattiakselin saa irti. Sitten vielä pitää saada ratti irti akselista. On muuten tiukalla. Saatiin osittain purettua, joten jatkuu ensi kerralla.

Pitää miettiä valmiiksi minkälaisen kiinnityksen orbitroolille tekee. Varmaankin jonkinlainen pelti johon orbtrooli pultataan kiinni ja peltihitsataan nykyisiin pelteihin kiinni. No sen näkee myöhemmässä. Vaiheessa. Ennen kylvöjä tämän pitää jokatapauksessa toimia. Onneks ei oo paineita...

 

Vannesaha Osa 1

Dodiih. Taas tämmenen puuhastelu enemmän omaan pajatyöskentelyyn kuin suoraan maatalouteen. Toisaalta näillä vempaimillahan sitten tehdään niitä maataistelukoneita.

Vannesaha on sellainen mikä on uupunut omasta kavalkaadista. Semmonen on monesti pitäny hommata, mutta uutta en oo raaskinu ostaa ja kohalle ei oo passelia käytettyä osunnu. Mitäpä tästä opimme. Tehään ihte niin tulee just semmonen ku sattuu tulemaan.

Ajatus olis saaha tehtyä sen verta iso mörkö, että 100 x 100 RHS:n pystys sahaamaan 45 asteen kulmaan. En tiiä mistä tuo mitta päähän on päläkähtäny, mutta semmosta nyt lähetään tavottelehe. 

Hommasin ihan tätä varten vähä kaupasta putkia ja lattaa. Runko tarkotus puuhastella 50x25x3 rhs-putkesta ja sitte kapiampaa ja leviämpää latikkaa erinäisiin kohtiin. Kahtoo sitte mitä mihinkäki menee.

Koskaan ei kuitenkaa parane unohtaa romurautaa. Tuota suurta lahajaa tämmeselle pikku värkkääjälle. Siitäkö tekee nii ei tartte olla huolisaan kustannuksista (ne kun on jo kertaalleen maksettu) ja voi huoletta tölöviä ensimmäise yrityksen sutehe. Ei oo paineita saaha heti onnistuhu.

Mutta tommone kiinnike porakoneelle piti saaha aikaseks. Porasin toisesta kymppimillin mutterista kierteet pois.

Näppärästi sitte C-mallin lukkopiheille yhteen.

Ja puikkoliimalla kiinni.

Veto- ja taittopyörän tekemistä mietein kohtuu kauan. Lähinnä, että mistä matskusta ne tekis. Sattu sitte nii, että nestepeittaimen kaukalosta jäi tota filmivaneria jonni verra yli nii pyöräytin siitä sitte rinkuloita. Tää on vähä semmone kohta josa voi homma kosahtaa. Nuo ois kuitenki tarkotus molemmat sorvata, ettei niihi jää selekäheittua.

Paksuuttahan pyörille piti saaha nii totesin, että pistetään usiampi päällekkäin. Päätin kokeilla liimana tommosta turbo liimaa. Ostin sen aikasemmin kaakelin liimausta varten. Pikkasen putkilua käpisteltyä totesin, että sehä o vielä hengisä. Päälläki luki, että sopii kaikenlaiseen liimaukseen. No kait sitä tähänki voinsitte käyttää.

Sopivasti puristimilla ja varmistus vielä ruuveilla. Eiköhä näistä vielä hyvät tule.

Arkistojen kätköistä löyty tämmene 125 rälläkkä. Siitä raapasin kulmavaihteen uusiokäyttöön. Oli muute meleko jänkkiset rasvat tuola kuluvaihteen sisällä. Tai ei oikiastaan jäykät, mutta äärimmäisen siirappiset.

Kulmavaihteelle napostelin tommosen kiinnityslevy. Kävi kulumavaihteen purusa semmone pikku käpy, että meni pikkiriikkine kiila hukkaha. Se mikä on vetohampikkaalla. No en sitä sen enempää jääny märeksihi. Pöyältä sattu löytyhy 4 millin kiero poranterä. Siitä puoliska milliä mirgelillä pois, kokeilu ja sahasin pätkän kiilaks. Avot toimii!

Pääsin ekaa kertaa koittaha hiomakonettaki oikee kunnolla. Ihte oon kovastikki tyytyväine. Vaikuttas riittävältä koneelta tämmesihi pikku puuhasteluihi.

Staattori vai roottori. Mikä lie. Mutta piti vähä rälläkällä kurittaa enimpiä eestä pois, että akselia enemmä näkösälle.

Tälviissii se ois tarkotus laittaa kiinni.

Kiinnike hitsattuna läjähä ja sopivasti jähytettynäki. Tuosta päältä pitäs pystyä nyt sitte kiristähä istukka kulumavaihteen akselihi kiinni.

Mutta siihe pisteeseen sain tuon tällä kertaa. Pitää jatkaa juttua ku pääsee taas etiäpäin täsä puuhasa.