Apumiehe jakkara osa 2: uutta ja isompaa

No nii. Niinku aikasemmi mainihtinki nii pikku isäntä o kasvanu nii palio isommaks, että tartti raktorihi uue jakkaran. Enää ei pyörän jopparipenkkihi herraskaine mahtunu. No eipä auttanu muutako lampsia lähi varaosaliikkeesehe ja hommata jakkara. Käytettyjäki koitin mehtästää, mutta etehe ei sattunu yhtää mitää käyttökeleposta.

Näpräsin muutaman millin vahavusesta pellistä kiinnikkehe tuoho 390 oven vierehe. Levy kolomesta kohtaa hyttihi kiinni. Jakkaralle hitsasin alareunaha kiinnitysmutterit ja yläpuolelle viien sentin korokeputket ja niihi mutterit päihi. Näin sain jakkaran nätisti suoraha. Muute ois jääny rajuhu takakenoho. 

Sillo ku jakkara o käännettynä suoraks jää hyvi tilaa kulukia hyttihi ja kuskin penkille.

Siinäpä koko komeus istuma asennosa.

Turvallisuusnäkökohtana ostin samaha syssyhy turvavyötki. Eipä tartte pelijätä ettei apukuski pysy matkasa mukana

Jakkaran nostin kohtuu korkialle, että jää tilaa polokia kytkintä. Huomasin sitte, että apukuskin jalat jääki roikkuhu ikävästi. Napsasin siihe vielä sinkatusta putkesta ja samasta levystä tommosen lepuutusrauan misä pystyy pitähä jalakoja jos rupiaa reiet väsyhy.

Näytti ainaki näin aluks iha pätevältä patentilta. Keväällähän sen sitte viimestään näkee mite onnistu ja jaksaa apukuski istua mukana. Näin ens kokemuksena pikku isäntä oli iha innoisansa uuesta jakkarasta. Kyseliki, että mitäs sitte ku ei mahu enää tuosa istuhu. Totesin, että sitte o varmaa aika siirtyä kuskin penkille...

Apumiehen jakkara

Tulipa pari vuotta sitte ajankohtaseks värkätä massikkaha apumiehen jakkara. Pikku isäntä oli kovin halukas lähtehe mukaha peltohommiin. Mutta massikasta puuttu vallan jakkara.

Kriteereinä oli mukavuus, helppous ja turvavyöt. Nii ja jos päikkärit pääsee yllättähä nii pää ei saa heilua holtittomasti.

Kirpparilla kerra kierrellesä sattu sitte silimähä tommone vanaha aapparinjakkara pyörähä. Sitä hetke pyörittelin käsisä ja hintalappua ku kahtoin nii totesin ettei täsä ainakaa korkialta pujota.

Paikkaki jakkaralle oli mietittynä. Eli sivuikkunan vierehe. 300-sarjan massikan hyttiä kovin aina moitittu, ettei eväitä taho mahtua mukaha. Totta kylläki ettei sieltä tilavimmasta päästä oo, mutta kyllä sielä on kuitenki moottorisahat, pensat yms. saatu kuskattua. Nii ja ne evähäkki...

Otin tuosta poies semmose työkalutaso muovin jonka alta palijastu sopivasti parit ruuvin reiät. Niihi asemoihtin latan pätkät ja latat kiinni huonekaluputkehe. Lopuks hitsuuttelin jakkaran omat kiinnitysputket vielä kiinni huonekaluputkehe. Ja kiinnitys oliki siinä. Kuskin penkistä nappasin vasemman puolen käsinojan pois, että saa jakkaran oikiaha asentoho.

Ja siinä se sitte on. Siinä pikkuisännän oli hyvä istua ja ihimetellä maan muokkautumista ja sen semmosta. Uniki sattu välillä silimähä, mutta onkelmia se ei tuottanu. Pienet torkut ja taas jakso painaa.

Nythä vaa o käyny nii, että pikkuisäntä o kasvanu tuosta jakkarasta ulos eli ens keväimeks o mietittävä uusiks koko aapparin jakkara.

Kylyvökone: osa 2

Sittepä oliki vuorosa säiliön sisälle väliseinän teko. Sehä kopastiin nätisti listan pätkistä ja vanerusta. Kansien saranat löyty milijuunalaatikosta hetken penkomalla. Päälle vanerikannet.

Pitkähä mietitytti vantahat. En oikee millää meinannu keksiä minkälaiset vääntäsin. Kokoaja oli oman Tumen laahavantahat vaa mielesä. Sitte yhtäkkiä hoksasin, että onha nuita muitaki vannastyyppejä. Ja niin kaivettihi rasiapora naftaliinista ja alako raivoisa kiekkovantaitte porailu.

Kiinnitykset taivuttelin näppärästi reikänauhasta.

Täyskiekko kone tuli sitte tästä lopulta. Keväälle jäi sitte enää maalaamine. Siihe mennesä pitäs väriki sitte päättää. Eli toisin sanoen kahtua mitä jämiä sattuu löytyhy...

Kakskuusvitone: Hyttirempan turinat ja kasailut

Niimpä sitte oli vuorosa rojektin kasausvaihe. Purun ja kasaukse välisä ei sinänsä pitkää aikaa menny. Pikkase korkeintaa kykykipeltejä hioskentelin. 

Täsä mallisaha tasauspyöröstön lukkua käytettihi vivulla. No se oli ilimeisesti ottanu vähä pientä pintaruostetta ihteensä. (Pieni uiskentelu joesa saatto EHKÄ vaikutta asiaan.) Sen puolesta lepokitkan aiheuttama suunaton tiukkuus esti lukon käyttämise. Tuoho maailman aikaha meillä oli 675 massikka kans ja siinä lukko polettihi jalakakytkimellä päälle. Siitä se ajatus sitte lähti.

Värkkäsin jostain ylijäämä romppeista tommosen putkijakeen, jolla sain siirrettyä polokimen mielestäni oikiaan kohtaa lattialla.

Tuollalailla se tuli sitte alakautta nähtynä. Systeemistä tuli iha toimiva. Lattian läpi tulevaa tankua vaa piti lyhkästää myöhemmi. Se osottautu turhan pitkäks. Joutu jalakaa nostaha turhan korkialle polokastaesa.

Sitte oliki ihte lattian vuoro. Jostain nurkista löyty iha käyttämätöntä peltiä. Palttiarallaa kolomimillistä. Täsä kohtaa päätettihi hyttiä suurentaa taaksepäin. Meininkinä oli laittaa penkin alle semmone ympäripyörivä alusta. Se ajatus kuitenki torpattihi hyvi äkkiä. Ku ei tuoho oikee helepolla ois mitää isompia saati pienempiäkää jalakatiloja taakse saanu värkättyä. Tai siis kaikkiha on tehtävisä. Kyse onki pitkälti siitä kuinka palio aikaa haluat ja on mahollisuuksia käyttää. Tää oli vielä tuoho aikaan tilan ykköstykki, joten liikoja ei pystyny seisottaha "turhan" takia.

Takaosahan kuitenki laitoin pätkän nelikymppistä rhs:ää tueks. Ku tuoho päälle oli tarkotus istuttaa kourakuormaajan venttiilipöytä. Lattian alle laitoin 12 millin latat. Tällälailla lattia vähä nousi ja sain siihe vähä enemmä jäykkyyttä. 

Lattiaa tuotiin joku viiestä kymmenehe senttiä taaksepäin. Nii palio, että nostolaittehe kynkät otti lattian kulumaha kiinni ylösnoustesa. Tein niille vaan tommoset pikkuväistöt. Sitte turasin puikkokonehella pellit kiinni.

Valamis tuotos näytti takaa jokseenki tältä.

Sisäpuolesta tuli kirkkaha keltane. Sattuneesta syystä, että just sitä maalia sattu hyllyltä löytyhy.

Lokasuojaki tuli jokseenki oikastua. Meni jopa vähä yli ku aattelin, että kyllä siinä kuitenki tulee sitä takasijoustua. No ei tullu. Loksua millä takomalla suoristettu vaan sahattiin vähä ylipitkä lankun pätkä. Se aseteltiin lokasuojan ja kattotoolin välihi. Sitte vaa perutti sopivasti ja hitsas kiinni. Ei liikaa hienosteluja. 

Keulapelti sentään tuli naputeltua muotoihinsa. Siitä tuliki, ainaki omasta mielestä, varsin onnistunu.

"Verhoilinki" hytin uusiks. Eli tolla lattiamatto tarpeella somistin koko hytin alaosan.

Seinihi tein kaikki kovalevypohijat uusiks. Vanhat ku oli jokseenki mäjänny.

Tuota pikkulasin reikää suurensin sen verra, että saatihi se kourakuormaajan venttiilistö hyvin mahtuhu sisälle. Hyvin se siinä oman aikansa palaveli. Nyttemmin tämä kones on päässy eläkepäiville mehtäajosta.

Tähä hommaha kohtuu pätevä peli. Puutteitaki löytyy. Ohojaustehostin pitäs vielä säätää tarkemmi ja mahollisesti vaihtaa tehostimen sylykkyhy tiivisteet ja kiinnitystapit. Poistuis turhat välykset. Hytikkaki täsä on kohtuu vaatimaton. Kun ei oo ku vakio nostolaitepumppu. Eli tuottua ei tuu ku 21 litraa minuutisa. Siihenki on mietittynä ratkasu. Muuten ei haittaa, mutta just kylyvökonehe pönttyä nostaesa joutuu oottelehe turhanki kaua pellon pääsä.

Mukava päästellä kohti auringonlaskua.

Kakskuusvitone: Hyttirempan taustat ja purkajaiset

Elikkäs elikkäs elikkäs. Tämmene kakskuusvitone on uutena tullu taloho vuonna 1983. Töitä nähänny vähintäänki oman osansa verra. Ollu periaatteesa kolomiysikympin tuloho asti talon ykkös raktori. Vaikka saman kokosia ja jopa pikkase isompia työjuhtia on ollu. Mutta tämä on paikkansa pitäny ja säilyttäny. Tää pietään talosa hamaan tappihi saakka. Sen verra palio tällä härvelillä kuitenki jo tunnearvuaki on.

Nykyää tämä pääsee töisä jo aika helepolla. Keviämpiä hommia enää tehään. Kärryjä kuskaillaha, pikkuse vejetähä lapiorullaäestä ja kylyvökonehe eesä tää on joka kevät.

Tällehän sattu pikku haaveri joskus vajaa viistoista vuotta sitte. Kävi nimittäin joesa pulahuksella. Kakstuhattaluvun ihan alusa tähä tehtiin täylline moottoriremppa. Siitä ei menny ku parisen vuotta niin rinnepeltua paalatesa raktori meni paalain peräsä jokehe. Paalain jäi jokitörmälle jukelihi nii raktori ei menny uha uppeluksohi. Näkösälle jäi hytin taka ylänurkkaa noin kakskyt senttiä. Mutta mikä tärkeintä. Henkilövahingoilta vältyttihi.

Hytti repsotti vähä joka puolelta jo ja pahimpana oli lattia. Se oli nii mäjänny, että penkin alle piti laitta passelin kokone kivi kylyvöje aikaha, ettei istuma asento ois ollu hirmuisen epämukava. Samate lattiamatto rupes olehe aikansa eläny. Ainaki niiltä osin mitä siitä oli jälellä...

Kettinkeihinki oli mehtäsä tarttunu kuulemma joku "oksa" ja peruuttaesa väänsi sitte loksun vähä uutehe uskoho.

Liekkö samane oksa tökänny keula peltihinki...

No eräänä, varmaanki maanantai aamuna sitte otin härkää sarvista ja hilasin rakkorin kuivaajahan. Sillo ei ollu vielä pänttäämyä. Navetasa majaili siihe aikaha vielä liuta sonneja.

Ajanhammas oli purru vähä joka kohtaha hyttää. Tommone kymmenise senttiä oli kajonnu verhoilua ja taustana ollutta lastulevyä.

Purkamiset alako ensinnä tietenki tyhyjäämällä ja sitte revein kaikki sivu verhoilut irti ja samate irto pellit. Jäläkeenpäin aateltu ois ollu kyllä viisasta koittaa ottaa kaikki sivuverhoilut ehejinä pois. Uusien leikkomine ois ollu astetta jopa paria helepompaa... Noo oppia ikä kaikki!

Sitte oliki hytin pohojasta kaikki ns. ruuvattava otettuna poikkes.

Kohtalaisen karuhu kuntoho oli lattia päässy. Tuosa hyvin näkyy mistä kohti penkki o päässy taipuhu alaha päin. Tuosta kuitenki sai aika hyvi mitotuksen uutta lattiaa varte otettua

Sitte oliki hytin sisus tämän näköne. Hyvin lähellä sitä mitä se on ollu vuonna -83 jollon tää on rullannu ulos Banner lanen tehtaalta Coventrystä. Tehtaaltahan tämä o lähteny iliman hyttiä. Koppi onki suomalaista aikaansaannosta. Nakkilan pojat teheneet Palmun tehtaalla.

Semmoset purkutalakoot pijin aikanansa ja sitte oliki uuen tekemisen vuoro. Siittäpä sitte seuraavasa numerosa...

Kolomivitone: Iso vaihe silimähä

Niimpä pääsi pitkän hilijaiselon ja loppukesän ratoks tämä rakvaattori vanahus työn alle. Sitä oliki talaven ja kevään aikana kerinny hommailehe uusia osia. Totesin aika pian, että lokasuojista ei saa iha helepolla kunnollisia. Noin niinkö kuvista kahtoe vois aatella, että iha hyväthä ne o, mutta vähäkää lähempää tutkittuna huomas rytätyt ja ruosteensyömät muojot. Mutta näihihä sai jo sillon käytännösä iha kaikki osat. Nii eipä kahesta lokasuojasta ees hirmusesti tarvinnu köyhtyä.

Mutta nuitten loksujen irrottamine ei ollukkaa mikää pikku juttu. Tai no kyllähä loksut ja kiinnikkeet irti lähti ku näytti niille vähä rällää, mutta sitte nuo ronkkihi kiinni jäänehet pultin pätkät oliki vähintään tiukasa. Joutu poraaha keskelle reiän ja sinne suhuttelin semmosta kylymäspräyttiä. Sitte tuurna reikähä ja hirviää pänttäämistä. Irtosha ne sitte ku tarpeeks mätti. 

Sitte oliki purkutalakoot piettynä ja korijutut pitkälti korijailtu. Takimmaisesta akkutelinehestä aattelin tehä työkalulaatikon. Se o vaa vieläki aatoksen tasolla. Täsä vaiheesa pesin rasvanpoistoainehella koko kikottime.

Sitte koittiki kauan ootettu tapahtuma. Väriä niskaan. Ei kuitenkaa kirijaimellisesti. Onneks! Maaleiks tuli jonnimoine epoksi pohojamaali ja raskaankaluston maali pintaha. Mitä värikoodeja en mistää ruvennu sen kummemmi kyselehe tai kahtelehe. Kaupasa myyjän kans tsuumailtihi värikarttaa ja sieltä valihtin punasen ja jonku sävysen harmajan. Tuohon harmaan sävyhy miellyin siinä määrin, että muutama vuosi myöhemmi maalasin vielä rojeltiauton samalla värillä. Yhtäähä siihe ei vaikuttanu massikasta yli jääny maalipötti. Ei yhtää...

Osat mitä irti sain putsasin, korijasin ja maalasin. Loppu peleisä oli aika vähä korijattavaa. 

Sitte oliki aika vaihtaa väri ruiskusa. Kerman värine pohoja epoksi sai riittää ja ensiks harmahie osie kimppuhu.

Sitte vuorosa oli runko. Nii ja pölyn lentelyä koitin vähentää kastelemalla lattiaa. Tiiä sitte oliko siitö hyötyä, mutta niimpä tuli tehtyä.

Harmaan jäläkee pänttäämön lattiasta ja seiniltä rupes löytyhy punasia laikkuja.

Sitte oliki kasaamisen vuoro. Tuosa on jo ihka uus kiekkamittariki paikoillaha.

Sitte rupeski massika näyttähä taas raktorilta. Värkkäsin sähköjohot uusiks, ettei sattuis mitää haavereita. 

Pikku hilijaa ku valamistumine rupes lähenehe nii päivie pituuekki vaa piteni entisestähä.

Keulamerkistä oli ajankuluesa värit melekolailla häipyny. Rapsuttelin loputki pois ja maalasin mustalla ja valakosella miranoolilla uuet värit.

Kerkies isäki jo josai kohti mainita ettei taija massikka omin voimi liikahtaa pänttäämöstä. No kyllä se vaa liikahti. Sopivasti potunnosto päivänä vuonna 2008 ajoin massikan pänttäämöstä ulos ja vilijapellon reunaha. Oli mahtava tunne täräyttää se tulille ja lähtiä rompsottaha peltotietä kohti pottumaata. 

Töitäki tällä o jonni verra tehty. Lähin kärryn siirtoja, klapikonehe pyöritystä yms. Pääsipä tämä juhulapaikalle omisa häisäki. Sai toimia kuskaus välineenä kirkolta juhulapaikalle.

Mutta semmone rojekti oli se. Jatkuu vielä varmaa josai välisä jahka löytyy innostusta ja sitä kuuluisaa aikaa...