Kylvöt 2019

Kysyimpä täsä kerran itseäni valaistuneemmalta herrashenkilöltä, että meneekös hurjasti ohi blogin rajauksen jos rustaan tämän vuojen kylyvöpuuhasteluista rivin jos parikin. Vastaukseksi näytettihi isolla käjellä peukkua!!! Siitä rohkastuneena vuojatan tulehe.

Auraukset saatihi alotettua jo hyvisä ajoin huhtikuun lopulla. En muista millo ois päästy näin aikasin kääntähä maita mustaks. Eikä ollu routapaakuista tietuakaa.

Nyt päästiinki sitte koittaha ens kerra mite uusin tulokas seleviytyy näisä hommisa. Nelisiipiset agroluxin sarka-aurat perähä ja menoks. Oliha se mellevää. Sääjöt löyty melekee samantien ja jäläki oli varsi hyvää. Pitää syksyllä sitte ajan kans sääjellä vielä tarkemmi ku rupiaa nurmia kääntähä. Mutta nyt mentihi näillä.

Keviän puoleisesti tuli agroluxit peräsä. Näppärästi pysty pintakaasulla ajelehe. Vaikkei tuosa mitkää hirmu isot renkahat oo nii huomioimise arvosta oli huomattavan rauhalline käyttäytymine vakoho ajettaesa. Etukätehe aattelin ettei kolomiysikymppihi ois hirmuista erua, mutta sanosin kyllä että miellyttävämpi tällä oli kuitenki aurata. Vai vaikuttiko vaa, että kyseesä o ensimmäine oma oikia raktori...

Äitienpäivä viikonloppuna tuli sitte asennettua paripyörät mörssärihi. Pieni takatalaviki pääsi yllättähä ku taivahalta pelemahti varmaa kymmenise senttiä lunta.

Pieni pakolline poseerauskuvaki tuli napsastua. Paripyöristä sen verra, että täsä nuo paripyörie vantehet on Rajun lukkopannalliset. Nii olipas kyllä näppärät kiinnittää. Tuota paikallelaittua vähä tuumailtihinki, että mitenkä onnistuu. No ajettihi raktori lankun päälle ja kourakuormaajalla paripyörä hollille. Siitä vaa raakasti rautakanki alle ja hops. Paikalla oli.

Mörssärille oli etukätehe suuniteltu kaikki raskahat työt. Äestystä ootin ihte vesikielellä, että mite jaksaa tota ihte värkättyä sampon ja kronokse yhistelmää. Ja vetihän se. Kolomiysikymppi vetää tuota noin 8-9 km/h marssivauhilla. Mutta mörssärille ei 15 km/h tuottanu tuskaa. Sanottakoho kolomiysikympin puolustukses, että siihe syncro power vaiheen isommalle puolen vaihettu hampikas, joten sopiva välivaihe puuttuu. 

Sitte päästiinki alottelehe ihte kylyvöjä. Mietittihi Isän kans, että mahtaako Tume toimia mite. Tultiin siihe lopputuloksehe, että toimivana se o elosuojaha ajettu nii miksipä se ei toimis. Ja toimiha se. Ainua roplematiikka oli heinäsiemenlaatikon ketju. Sitähä ei löytyny mistää. Ei sitte mistää. Eipä auttanu muu ku kokeilla vanahan Tumen ketjuista sopiva ja lyhennellä siitä. Lopuks jätinki ketjun koneesehe paikalle. Löytyy sitte ens keväänä varmasti. TOIVOTTAVASTI!!!

Alotin jälleen kerra niiltä lohkoilta kylyvähä mikkä ensimmäisenä on kuivia. Tänä keväänä lähes kaikki lohkot oli samoihi aikoihi kuivia, mutta näille kahelle pistin tänä keväänä vehenää. En ookkaa aikasemmi vehenää kylyväny minnekkää nii nytpä näkee sitte mite se onnistuu.

 Tänä vuonna kylyvökoneen kans ei ollu pahemmi onkelmia. Yhen kerran hyppäs vetoketju takahampikkaalta. Summasummaarum hienosti meni ja kalusto pysy kasasa.

Sen verra konehia talaviteloille laittaesa isän kans summattihi juttuja, että esimerkiks polttoainehe kulutus ei noussu käytännösä olleskaa vaikka töihi tuli pykälää isompi vetokone. Kävikö sitte nii, että kutoskone pääsee näillä konehilla nii palio helepommalla ettei kulutus nouse. Luultavasti näin. Kylyväesä tuo kolomiysikymppi ei palio viittä litraa enempää hehtaarilla vienny.

Kalustojuttuja ku miettii vielä näin loppuhu nii päälimmäisenä nousee äjes ja kylyvökone mielehe. Äkehelle pitää ruveta talaven mittaha tekehe kunnostustöitä. Rupiaa olehe kulunu vähä sieltä sun täältä. Mutta rautaaha se vaa o. Ja sitte kylyvökone. Heinäsiemen pönttö o pikkase liia pieni. Sitä pitäs korottaa. Sinne ei mahu ees kahtakymmentä kilua heinänsiemeniä nii joutuu kovasti seurata ja täytellä työn tiimellyksesä. Sen verra ku korottas, että nurmia perustaesa sais vajaan kahen hehtaarin annoksen mahtuhu nii kulukis samaa rataa siementen kans. Sitte toisena asiana nousi säiliöitte seuraamine. Nythä pitää aina nousta raktorista pois ja käyä kahtomasa palioko tavaraa o jälellä. Pitää värkätä vaikka kamerat tonne säiliöihi nii pystyy hytistä käsi seuraaha tyhyjentymistä.

Mutta näin meni vuonna 2019 kylyvöt. Varsin hyvi ja kohtuu aikasesa saatihi kaikki tehtyä. Tästä o hyvä jatkaa taas seuraavihi haasteisihi.

Vanaha Massikka: Murhes ja siitä seleviämine...

Kävipä kerran nii, että näytti pahasti ettei ikiliikkuja tarttaa avaimesta. Jo kokenu alansa ammattilaine ei tätä tietenkää pelästyny vaa haki ensimmäise passelin avaime mikä kätehe sattu. Amatimies oli ennenki tartannu rakvaattorin millon milläki avaimella tartin nokasta. Mutta tällä kertaa tapahtui jotaki oottamatonta. Avain kävi pikkase paluupuolen polttoaineputkehe. Kipenehet sinkoile ja mitä tapahtuikaa. Putkehe ilimesty reikä. Polttoainehet rupes valuhu tankista vallan ja mieliki mateli kohti maanrakoja.

Tarina on siis tosi ja tapahtuma kuluku suunilleen tuon mukane. Putkesa oli reikä ja sekös harmitti. Näppärästi aattelin, että tilikihten reiän valla hitsaamalla. Tiggi ku löytyy nurkasta. Virtoja pienelle ja koittaha. No lopputulos ei ollu aiva toivotunlaine. Yhen reikäsen putken sijasta hetken päästä käsisä oliki kaks putkia joisa ei ylimääräsiä reikiä kuitenkaa ollu. 

Takaiskusta toivuttua hommasin lähimaaston varaosaliikkestä uuen putken. Vänkkyrät oliki väännetty oikein, vaan liittimien helmet ei ollukkaa oikianlaiset. Eivät kiristyny olleskaa. Käytinki putkia kyseisesä liikkeesä ja sielä ystävällisesti jantterit rässäs vähä erilaiset helemet putkehe.

Noh ei muutako jällee kerra kokeilehe. Pumpun pää onnistuki oikee hyvi. Putken sai nätisti kiinni. Mutta suodattime päähä ei liitin suostunu millää lähtehe kierteille. Vanahaa putkia ku vertasin nii siitäpä sitte huomasin, että uuen putken liitos oli liika pitkä. Sitäpä sitte kokeilin lyhkästää pikkuse vaan tietäähä mite siinä kävi. Helemiliitos hajos.

Siinäpä sitte tuumailin, että mitäs seuraavaks. Massikka pitäs saaha ajoho, ku kohta kylyvöt päällä ja suursäkkejä vähä hankala käsin käsitellä. Kuivaajalla romukasoja tuskastuneena potkiesa hoksasin yhtäkkiä jotaki vanahaa letkua. Vanahan hapottimen letkuaha se. Siitä mattoveihellä äkkiä pätkä taltehe, pää kolomantena jalakana pänttäämöhö. Letkulle pieni pesu polttoölijyllä ja pieni etsintätuokio klemmareista. Niitä yllättäe löytyki ripakopalline. Noh ompaha johkai muuhunki tarkotuksehe sitte valamiina.

Siitäpä sitte putket yhteen ja kokeilehe. Ensimmäine koitos oli luritella putki paikoillensa. Sen jäläkee pistää suodattimehe toine pää kiinni. Sitte huomasinki, että väliletku o liika pitkä. No siitä seleves mattoveistä heiluttamalla.

Sitte seuraski varovaine liittimie kiristys. Kaikki onnistu, kumpikaa pää ei korkannu. Sitte eiku löpyä tankkihi ja siirtopumpulla pumppailehe ja kokeilehe mitä tapahtuu. Mistää ei vuotanu. Seuraavaks sitte ilimaruuvit auki ja pumppaus. Saman tien ruikki polttoainetta. Sitä vähä ihimettilinki, mutta sitte hoksasin, että pumpusta ei ollu polttis tullu pois. Vain pumpun ja suotimen välistä. Sitte kokeilehe tarttaamista. Ihimejakumma, mörssäri tärähti käyntihi. Vieläpä avaimesta kääntämällä... Ai ettienettä. Kyllä oli suupielet korvisa!

Ihimettelin vielä miksei ota yhtää kierroksia ku painaa kaasua. Oli nääs lukitusrengas karannu tangon päästä joka taas liikuttelee pumpun kaasuvipua. Otin tangon irti ja porasin päähä reiän. Siihe sitte saksisokka nii rupesha pysyhy paikallansa. 

Jäläkeenpäin miettiny, että mikä näisä vanahemmisa vehkeisä oikee kiehtoo. Jotaki niisä täytyy olla kerta aina tulee hyvälle tuulelle ku tämmene nasahtaa käyntihi. Tälläki konehella on oma tärkiä tehtävänsä tuotantolinijasa. Pieni mutta tärkiä. Karu peli vaan pois en anna!

Uusin tuttavuus: 399

No nii nyt on uutisia vaikkei enää ihan uunituorehia ookkaan. Tilalle tuli hankittua ensimmäine kuuspyttyne rakvaattori!

Noin kolomisen vuotta sitte, vähän niinkö puolihuolimattomasti aloin kahtelehe raktoreita netistä. Ensinnä kahtoin vain ja ainuastaan nelipyttysiä. 4200- ja 4300-sarjan massikat kiinosti kovasti. Varsinki mallit 4255 ja 4355 tuntu oleva lähellä syjäntä. Sitte josaki välisä rupeski kuuspyttyset kiinostaha enemmä. Ehkä senki takia, että niitä tuntu olehe tarijolla tasasin väliajoin. Suuntasin katselmukset jopa ulukomaillekki ja Ruotsisa oliski ollu kuvista päätellen kovin miellyttävä 6180 massikka. Siitä vähä selevittelinki, muttei koskaan tullu käytyä kahtomasa. 

Erästä 6180 kävin koeajamasaki. Myynti-ilimotuksesa lupaltiin hyvä kuntosta massikkaa. Vain jarruisa sanomista. No ei muutako kahtoho paikan päälle. Epäilys alako kalavamaha konetta kierrellesä. Sivurajottimet uupu nostolaitteista ja raktori oli pikkase semmose nuhujun olone. No pitemmittä puheitta koeajolle. Ensinnä en meinannu saaha suunnanvaihtua toimihi. Piti käyttää perusvaihe vapaalla, että suostu vaihtaan suunnan. Kakkosvaihe ei suostunu menehe päälle ollenkaa, kytkin oli finaalisa. Mutta dynashiftin pikavaihteet toimi kyllä nätisti. Jätin tämän yksilön myyjälle.

Mutta sitte sain mutkan kautta tiejon tämmesestä 399, joka tarttis uuen kojin.

Muutaman päivän asiaa mietittyä pyysinki myyjän yhteystietoja ja enne ku huomasinkaa olin jo soittamasa ja kyselemäsä lisätietoja ja valokuvia konehesta. Kuvia tutkaillesa Massikka rupes miellyttähä silimää ja sukat pyörihi jaloisa siihe mallihi, että kahtomahanha sitä piti lähtiä. Paikan päällä ootti tällä kertaa kone joka oli iha ryhillänsä ja kaikin puolin kunnosa. Ei uusi, eikä puunattu. Mutta uuttaha ei oltu hakemasakaa... Ensinnä kerittihi kiertää raktoria hetki kolomen sukupoloven voimin enne ku myyjä tuli paikalle. Sitte myyjä tuli paikalle ja haki avaimet päästihi koejolle. Oli ku kotiansa ois istahtanu ku kuskin paikalle könysin. Kaikki oli niinku pitää. Ei turhia hömpötyksiä. Vaihteet oli pikkase erilaiset mitä on tottunu, ku sivukeppine käyttö. Mutta sen kans pääsi tosi nopiasti sinuiks. Koeajolla kaikki toimi niinku piti. Kaikki vaihteet kelasin läpi ja pikavaihteen testasin. Yhelle pysäkille pysähyin ja rauhasa yksikseni kokeilin nostolaittehet ja ulosoton. Koejon jäläkee vielä kokeiltiin nostolaittehia sen verra, että toisen raktorin keulaa nostettihi. Yhtää ei tärissy eikä hytkyny ja hyvin piti paikkansa.

Viikko tuon jäläkee tehtiinki sitte kaupat. Samasa kauppaha sitte tuli paripyörätki taakse, etupainoja 4 kpl, hytraulinekaltevuuen säätö ja hytrauline työntövarsi. Kaikki suju mallikkaasti ja myyjästäki jäi reilu kuva. Kerranki koko hommasta jäi hyvä maku. 

Vähä tietoja konehesta. Eli malli on tosiaan 399 ja vuosimalli -96. Alakujaan ollu ollu vapari, mutta turpotettu josain vaiheesa. Muutama vuosi takaperin mitattu ulosotosta 120 heposta. Kone on perkinsin tonnisarjaa eli Quadram! Vaihteisto on 18+6 speedshift. Elikkä kolome perusvaihetta etehe ja kolome aluetta plus kaks portaine pikavaihe. 

Nyt o vähä lumitöitä tehty uuella tulokkahalla ja visioitu tulevaa. Kaikenlaista jännää siintää silimisä, mutta pitää mennä ensinnä yks kausi näinensä ja sitte miettii uusia jutskia. Mutta summa summaa rum. Tuntuu, että löyty mieluinen kone ja toivotaha, että on pitkäikäne ja luotettava kampe!

PS. Mahtu se vaa vielä pänttäämöhö. Raktorin ja katon välihi ei kyllä häävin kymmenyä senttiä jääny...

Apumiehe jakkara osa 2: uutta ja isompaa

No nii. Niinku aikasemmi mainihtinki nii pikku isäntä o kasvanu nii palio isommaks, että tartti raktorihi uue jakkaran. Enää ei pyörän jopparipenkkihi herraskaine mahtunu. No eipä auttanu muutako lampsia lähi varaosaliikkeesehe ja hommata jakkara. Käytettyjäki koitin mehtästää, mutta etehe ei sattunu yhtää mitää käyttökeleposta.

Näpräsin muutaman millin vahavusesta pellistä kiinnikkehe tuoho 390 oven vierehe. Levy kolomesta kohtaa hyttihi kiinni. Jakkaralle hitsasin alareunaha kiinnitysmutterit ja yläpuolelle viien sentin korokeputket ja niihi mutterit päihi. Näin sain jakkaran nätisti suoraha. Muute ois jääny rajuhu takakenoho. 

Sillo ku jakkara o käännettynä suoraks jää hyvi tilaa kulukia hyttihi ja kuskin penkille.

Siinäpä koko komeus istuma asennosa.

Turvallisuusnäkökohtana ostin samaha syssyhy turvavyötki. Eipä tartte pelijätä ettei apukuski pysy matkasa mukana

Jakkaran nostin kohtuu korkialle, että jää tilaa polokia kytkintä. Huomasin sitte, että apukuskin jalat jääki roikkuhu ikävästi. Napsasin siihe vielä sinkatusta putkesta ja samasta levystä tommosen lepuutusrauan misä pystyy pitähä jalakoja jos rupiaa reiet väsyhy.

Näytti ainaki näin aluks iha pätevältä patentilta. Keväällähän sen sitte viimestään näkee mite onnistu ja jaksaa apukuski istua mukana. Näin ens kokemuksena pikku isäntä oli iha innoisansa uuesta jakkarasta. Kyseliki, että mitäs sitte ku ei mahu enää tuosa istuhu. Totesin, että sitte o varmaa aika siirtyä kuskin penkille...

Apumiehen jakkara

Tulipa pari vuotta sitte ajankohtaseks värkätä massikkaha apumiehen jakkara. Pikku isäntä oli kovin halukas lähtehe mukaha peltohommiin. Mutta massikasta puuttu vallan jakkara.

Kriteereinä oli mukavuus, helppous ja turvavyöt. Nii ja jos päikkärit pääsee yllättähä nii pää ei saa heilua holtittomasti.

Kirpparilla kerra kierrellesä sattu sitte silimähä tommone vanaha aapparinjakkara pyörähä. Sitä hetke pyörittelin käsisä ja hintalappua ku kahtoin nii totesin ettei täsä ainakaa korkialta pujota.

Paikkaki jakkaralle oli mietittynä. Eli sivuikkunan vierehe. 300-sarjan massikan hyttiä kovin aina moitittu, ettei eväitä taho mahtua mukaha. Totta kylläki ettei sieltä tilavimmasta päästä oo, mutta kyllä sielä on kuitenki moottorisahat, pensat yms. saatu kuskattua. Nii ja ne evähäkki...

Otin tuosta poies semmose työkalutaso muovin jonka alta palijastu sopivasti parit ruuvin reiät. Niihi asemoihtin latan pätkät ja latat kiinni huonekaluputkehe. Lopuks hitsuuttelin jakkaran omat kiinnitysputket vielä kiinni huonekaluputkehe. Ja kiinnitys oliki siinä. Kuskin penkistä nappasin vasemman puolen käsinojan pois, että saa jakkaran oikiaha asentoho.

Ja siinä se sitte on. Siinä pikkuisännän oli hyvä istua ja ihimetellä maan muokkautumista ja sen semmosta. Uniki sattu välillä silimähä, mutta onkelmia se ei tuottanu. Pienet torkut ja taas jakso painaa.

Nythä vaa o käyny nii, että pikkuisäntä o kasvanu tuosta jakkarasta ulos eli ens keväimeks o mietittävä uusiks koko aapparin jakkara.

Kylyvökone: osa 2

Sittepä oliki vuorosa säiliön sisälle väliseinän teko. Sehä kopastiin nätisti listan pätkistä ja vanerusta. Kansien saranat löyty milijuunalaatikosta hetken penkomalla. Päälle vanerikannet.

Pitkähä mietitytti vantahat. En oikee millää meinannu keksiä minkälaiset vääntäsin. Kokoaja oli oman Tumen laahavantahat vaa mielesä. Sitte yhtäkkiä hoksasin, että onha nuita muitaki vannastyyppejä. Ja niin kaivettihi rasiapora naftaliinista ja alako raivoisa kiekkovantaitte porailu.

Kiinnitykset taivuttelin näppärästi reikänauhasta.

Täyskiekko kone tuli sitte tästä lopulta. Keväälle jäi sitte enää maalaamine. Siihe mennesä pitäs väriki sitte päättää. Eli toisin sanoen kahtua mitä jämiä sattuu löytyhy...

Kakskuusvitone: Hyttirempan turinat ja kasailut

Niimpä sitte oli vuorosa rojektin kasausvaihe. Purun ja kasaukse välisä ei sinänsä pitkää aikaa menny. Pikkase korkeintaa kykykipeltejä hioskentelin. 

Täsä mallisaha tasauspyöröstön lukkua käytettihi vivulla. No se oli ilimeisesti ottanu vähä pientä pintaruostetta ihteensä. (Pieni uiskentelu joesa saatto EHKÄ vaikutta asiaan.) Sen puolesta lepokitkan aiheuttama suunaton tiukkuus esti lukon käyttämise. Tuoho maailman aikaha meillä oli 675 massikka kans ja siinä lukko polettihi jalakakytkimellä päälle. Siitä se ajatus sitte lähti.

Värkkäsin jostain ylijäämä romppeista tommosen putkijakeen, jolla sain siirrettyä polokimen mielestäni oikiaan kohtaa lattialla.

Tuollalailla se tuli sitte alakautta nähtynä. Systeemistä tuli iha toimiva. Lattian läpi tulevaa tankua vaa piti lyhkästää myöhemmi. Se osottautu turhan pitkäks. Joutu jalakaa nostaha turhan korkialle polokastaesa.

Sitte oliki ihte lattian vuoro. Jostain nurkista löyty iha käyttämätöntä peltiä. Palttiarallaa kolomimillistä. Täsä kohtaa päätettihi hyttiä suurentaa taaksepäin. Meininkinä oli laittaa penkin alle semmone ympäripyörivä alusta. Se ajatus kuitenki torpattihi hyvi äkkiä. Ku ei tuoho oikee helepolla ois mitää isompia saati pienempiäkää jalakatiloja taakse saanu värkättyä. Tai siis kaikkiha on tehtävisä. Kyse onki pitkälti siitä kuinka palio aikaa haluat ja on mahollisuuksia käyttää. Tää oli vielä tuoho aikaan tilan ykköstykki, joten liikoja ei pystyny seisottaha "turhan" takia.

Takaosahan kuitenki laitoin pätkän nelikymppistä rhs:ää tueks. Ku tuoho päälle oli tarkotus istuttaa kourakuormaajan venttiilipöytä. Lattian alle laitoin 12 millin latat. Tällälailla lattia vähä nousi ja sain siihe vähä enemmä jäykkyyttä. 

Lattiaa tuotiin joku viiestä kymmenehe senttiä taaksepäin. Nii palio, että nostolaittehe kynkät otti lattian kulumaha kiinni ylösnoustesa. Tein niille vaan tommoset pikkuväistöt. Sitte turasin puikkokonehella pellit kiinni.

Valamis tuotos näytti takaa jokseenki tältä.

Sisäpuolesta tuli kirkkaha keltane. Sattuneesta syystä, että just sitä maalia sattu hyllyltä löytyhy.

Lokasuojaki tuli jokseenki oikastua. Meni jopa vähä yli ku aattelin, että kyllä siinä kuitenki tulee sitä takasijoustua. No ei tullu. Loksua millä takomalla suoristettu vaan sahattiin vähä ylipitkä lankun pätkä. Se aseteltiin lokasuojan ja kattotoolin välihi. Sitte vaa perutti sopivasti ja hitsas kiinni. Ei liikaa hienosteluja. 

Keulapelti sentään tuli naputeltua muotoihinsa. Siitä tuliki, ainaki omasta mielestä, varsin onnistunu.

"Verhoilinki" hytin uusiks. Eli tolla lattiamatto tarpeella somistin koko hytin alaosan.

Seinihi tein kaikki kovalevypohijat uusiks. Vanhat ku oli jokseenki mäjänny.

Tuota pikkulasin reikää suurensin sen verra, että saatihi se kourakuormaajan venttiilistö hyvin mahtuhu sisälle. Hyvin se siinä oman aikansa palaveli. Nyttemmin tämä kones on päässy eläkepäiville mehtäajosta.

Tähä hommaha kohtuu pätevä peli. Puutteitaki löytyy. Ohojaustehostin pitäs vielä säätää tarkemmi ja mahollisesti vaihtaa tehostimen sylykkyhy tiivisteet ja kiinnitystapit. Poistuis turhat välykset. Hytikkaki täsä on kohtuu vaatimaton. Kun ei oo ku vakio nostolaitepumppu. Eli tuottua ei tuu ku 21 litraa minuutisa. Siihenki on mietittynä ratkasu. Muuten ei haittaa, mutta just kylyvökonehe pönttyä nostaesa joutuu oottelehe turhanki kaua pellon pääsä.

Mukava päästellä kohti auringonlaskua.