Äjes osa 2: osien haalintaa

Sittepä oli aika polokasta äkeksen puuhastelu käyntihi. Joha tätä on tullu tuumailtua ja suunitelmat kerinny muuttua monehe kertaha.

Tällä haavaa ajatuksena on kunnostaa nykyne sampon ja kronoksen yhteenliittouma ja muuttaa se hinattavaks. Huomattihi epäkohta tänä keväänä, että äes jää pikkase nokka pystyhy ku sitä vejetähä 399:llä. Ilimeisesti siitä johtu, että äes rupes pomppihi. No jospa näillä muutoksilla sais homman pelittähä paremmi.

Osien luovuttaja numero yksi. Isosta lajosta piti käyä vanaha nostolaite tume hakemasa. Ensinnä aattelin, että pilikkis sen kourakuormaajalla poikkes. Vaan isä totes, ettei se jaksa nostaa varsi pitkällä nuin painavaa taakkaa. No ei muutako päkäpässi räjäyttää käyntihi ja sillä siirrellä ensi eesä ollehet paalain ja apulanna levitin pois eestä.

Täytyy kyllä oikee näin kirijallisesti ja sivujuonteena tojeta, että sai vanaha sotaratsu massikka uuen ja tärkiän tehtävän elämänpolullansa. Etukuormaimella varustettuna siitä on ollu kovasti hyötyä. Vaikka se vähä kankia on vekslata ahtaisa paikoisa nii silti luottokampe siitä on tullu. Joka kerta tärähtää ilosesti käyntihi ja päksättää vaikka maailiman tappihi asti. Pitää josaki välisä keritä kunnolline takapaino värkätä ja puuhastella hytti takasi paikoillensa.

Sittepä alotettihi purkajaiset. Vantahat tuosta on purettu jo vuosikymmen sitte pois ja laitettu toiseen koneesehe. Täsä ku oli aikanansa kiekkovantahat. Sillo tuntu, että kiekot on ainuat ja oikiat näille maille. Vaan ihan hyvimpä nuo laahavantaatki on siemenet maaha pujottanu.  Nyt riisuttihi vielä siemenvantaitte kannattimetki pois ja säilöttihi muitte aarteitte kans samaha läjähä.

Renkahat, aisoineen ja akseleinee purettihi. Yhtäkkiä ku näitä kahtelin niin tuntu, että menee suoraha sellasenaan äkehe renkahiks. Mutta voi olla, että aisoja pitää pikkase jatkaa. No aika näyttää...

Loppu hylsy mikä jäi jälelle vietihi takasi samaha paikkaha mistä haettihinki.

Jostakiha äkeesehe pitää vetoaisaki olla. Sitä pähkättihi moneltaki kantilta. Sitte yhtäkkiä isä muisti, että sillähä on josaki yhe vanahan kärryn aisa tallesa. Ja niihä se jostaki aarreläjästä löyty. Aisa on aikanaha ollu puusta tehty ja menny poikki. Pitää tuota vähä värkätä, että saa semmosen ku haluaa, mutta onpaha aihio mistä alakaa tehä.

Alakuperäne ajatus oli, että koukusta sitä äestä vejetähä. Mutta jotenki miellyttäny kylyvökonetta käsitellesä tuo saranapisteen paikka vetovarsien pääsä. Kääntyy mukavan ketterästi. No joka tapauksesa lajosta löyty tämmene vanaha vetovarsikiinnitin. Tämä on ollu alunperin JF:n sivupuimurisa. Vähäse tuollekki pitää rälläkkää ja hitsiä näyttää, mutta aihio erittäin hyvä.

Aisalla on kärryä vejetty vissii enemmä ja vähemmä. On nimittäin tuo koukun reikä kulunu melekose palio. Mutta sen pystyy täyttähä hitsillä.

Sitte osien luovuttaja numero kaksi. Oikiasti näitä osien luovuttajiaha o palio usiampiki, mutta kokonaisina koneina ei ollu ku nää kaks. Vanaha kongskilden s-piikki äes. Tämmesen ostin periaatteesa iha vaa piikkien takia. Ja saahan tosta lattarautaaki.

Sitte pelastin aikanaha työpaikalta romuks menemästä tommosia sylintereitä. Noita pitempi oli vielä kaks ja toine tommone kaksosane. Josko näistä olis jotai hyötyä täsä rojektisa. Aikapa näyttää...

Nyt rupiaa pitkälti olehe enimmät tavarat kasasa. Jotai varmaa vielä matkan varrella tulee etehe. Mutta sepä on sen ajan murhe. Nyt pitää vaa terottaa rälläkän laikat teräviks ja ruveta lämmittähä hitsikolovia sopivaha lämpötilaha.

Tumen modernisointi osa 2

Sittepä tuli seuraavan touhu hetken aika.

Näyttö ja kameratha tarttee sähkyä toimiakseen. Sarjan mukana tullehet johot ei pituuesa päätä huimaa. Eikä varmaan niitten oo tarkotuskaan. 

Tekasin sitte jatkon virta ja maajoholle. Saa näin iskiä kiinni akkuhu. Liittimet on sitte kameroille ja näytölle. Saa johotukset jäähä raktorihi kiintiästi.

Lattiasa sattu olehe valamiina pari reikää. Oisko lie joskus ollu etukuormaaja asennettuna ja nuista rei'istä menny vaijerit ulos venttiilille. Kolomesataa sarjan suunittelija on kyllä saanu älyväläyksen, kun on laittanu akut hytin alle. Ei oo oikein suojanen paikka ja akunkengät o hirviän hankalat irrottaa. Sai taas tuusata oikee urakalla, että sai näytön johot liitettyä akkuhu. Mutta kärsivällisyys palakittihi ja homma onnistu iha hyvi.

Johot laitoin hytin reunusta pitki nousehe ylös. Porailin sopivasti kiinnitysreiät ja nippusitehillä sijoin kiinni. Rupiaa tuo sisusta olehe meleko kauhtunu. No onha sillä kohta kolkyt vuotta ikääki. Ehkä pitäs joskus tehä tällekki asialle jotai.

Välihi ollu pienenä onkelmana, että vetävä ketju on hypänny pois pyörältä ja sitä ei oo heti huomannu. Tuosta pinta-alamittarin ketjupyörästä oon koittanu sitte aina pönttyä laskiesa kahtua, että lähtee pyörihi. Vaa eipä sitä aina taho nähä. Laitoin nyt sitte kameran, että näkee näytöltä suoraan. Keväällä sitte näkee oliko hyvä systeemi ja haittaako pöly kuinka palio kameran näkyväisyyttä. Tarkotus tehä vielä ketjulle oma mekaanine haittansa joka estäis rattahalta pois hyppäämise. Muttei vielä oikein auvennu kuinka sen oisin tehenny.

Sitte tuliki aika testata mite näkyy. Ja näkyhä se. 

Ja yllättävän hyvi näky säiliöitte sisällekki. Kuvanoton jäläkee kameraa kallistettihi pikkuse alaspäin nii näky pohojaluukut. Kyllä nyt kelepaa rällätä pellolla ja kylyvää.

Huomattu joka vuosi, että orahat tunkee raktorin renkaitte kohilta eri aikaa ku muuhalta. Ilimeisesti siemenpuolen laahavantaat ei painu riittävän syvälle. Oon koittanu painatusta lisätä, mutta siitä ei oo ollu apua. Yleensähä välipyöräpakkerilla hoijetaan kykyvöalustan tasaisuus. Mietin sitäki vaihtoehtua, mutta totesin ettei oo iha helepoimmasta päästä toteuttaa. Pitäs aisaa jatkaa jonni verra jatkaa ja ruveta siihe sitte pakkeria värkkäähä nii ei tuntunu mun jutulta. Päätin sitte lähtiä eri raiteille ja kokeilla josko kuohkeuttimista ois apu vaivaha.

Tuumasin, että laitan äkeheen s-piikit koneen keulille. Kolome kappaletta puolellensa. Tarkotuksenahan on möyhentää kylyvettävää maata sen verra, että siemenvantaat menee riittävän syvälle. Jos kerta vannas painatuksen muuttamine ei tuottanu toivottua tulosta, nii ois kylyvöalustan kuohkeittamine parempi ratkasu.

Kuvasta saa pikkasen osviittaa mitä ajatuksisa. Eli tuoho keulille tarkotus istuttaa kolome piikkiä per puoli.

Ei kait siinä sitte muutako intua puhkue ja rälläkkää laulattae kohti uusia taistoja. Vanahoja koneita siliputen ja varastosta sopivia paloja kaivellen. Siihenpä se kuohkeuttimie runko rupes muojostuhu.

Molemmille puolille laitoin nelikymppisestä rhs:sästä töröttimet joittenka nokkaha latat s-piikkie kiinnitystä varte. Sitte vinosivutuet ettei taivu piikit kylyvökonehe alle kylyväesä.

Sattu löyty punasta hammer maalia nii on mekekee sävysävyhy tumen kans.

Laitoin piikitki hollille. Täsä kohtaa ei vielä maalipensseli ollu sutinu. Oli sen verra kiire päästä vähä näkehe mite piikit tuoho asettuu.

S-piikkit möyhii muutaman sentin syvemmällä mitä vantaat. Aattelin että se vois olla hyvä. Jos käytäntö osoittautuu muuksi nii sitte pitää laittaa tuo kiinnitys latta toiselle puolen törötinputkia.

Keväällähän pitää sitte kahtua nuitte piikkien tarkemmat paikat. Mutta eipä ne varmaa hirviästi tuosta muutu. Mielenkiintosta nähä onko näistä toivottu apu. Oottavan aika on pitkä...

Tumen modernisointia osa 1

Tullu täsä touhutesa muutama idea mielehe mite vois vähä parannella tuota Tumen kylyvökonetta. Osa ideoista tullu ihan suoraan koneen parantamisehe ja osa taas käytön helepottamiseks. 

Täsäpä nyt ensimmäine osa tätä lajia.

Pitää heti kärkehe tojeta, että kun tämän idean sain nii kuvittelin ettei kukaa muu oo keksiny tämmestä. No nettiä vähä selatesa on vastaavia sovelluksia tullu sittemmi etehe ja jopa aika palio. Mutta eipä tuo haittaa. Ihtellehä näitä tehään ja siks, että työn teko olis tehokkaampaa tai mukavempaa. Tai sitte siks, että ihte värkkäämine ihtesää o mukavaa...

Elikkäs hommasin tommosen peruutuskamera setin kahella kameralla ja yhellä näytöllä. Tarkotus tosiaan istuttaa kamerat kylyvökoneen säiliöihin, että näkee minkä verra tavaraa vielä jälellä. Ei tarvihtis joka välisä juosta ulukona availemasa kansia. Näytösä on vielä optio yhelle lisänäytölle. Sen voi sitte laittaa heinäsiemen säiliöhö tai jos sille keksii jotai muuta käyttyä. Mutta lähetäämpä ensinnä näillä kahella liikkehelle.

Pallottelin ensinnä langattoman setin ja tämän välillä. Pääjyin tähä langallisehe lähinnä niistä kahesta syystä. Ensimmäine oli se, ehkäpä jo vanahanaikanenki ajatus, että langalline olis toimintavarmempi. Ja toine mahollisuus kytkiä vielä kolomaski kamera samaha näyttöhö.

Sitähä tuli oltua nii täpinöisähä tämän systeemin kans, että pitihä se päästä kokeilehe mite tämmene toimii. Kytkin tietenki ensimmäisehe akulla varustettuhu laitteesehe mikä sattu etehe tulehe. Eli ruohonleikkurihi. Oli kyllä heleppo asentaa. Näytön virtajohto ja joka kameralle oma virtajohtonsa plussaha ja maajotus miinuksehe. Kameran piuha näyttöhö kiinni ja voilaa kuva näkyy. Iha tyytyväine olin kuvanlaatuhu. Arvotuksena vielä on mite tommone näyttää pimiäsä. No sempä näkee sitte aikanansa. 

Sitte tulikin aika asentaa kamerat kylyvökoneesehe kiinni. Asennusha meni iha iliman ylimääräsiä hikipisarehia. Vähä paikan hakemista ja asemoimista. 

Sitte eiku tussilla merkit ja porata kiinnitysruuveille reiät. Virtajohon läpiviennille tein 22 millisellä rasiaporalla reiät. Yllätyin kyllä mite hyvi makitan akkuporakone jakso ykkösvaihtehella kairata reiät. Ei ollu minkää valtakunna onkelmia.

Sitte oli vuorosa näytön asentamine hyttihi. Halusin sen tehä heleposti irrotettavaks. Joten pääjyin tekehe näytölle kiinnityslevyn ja poraava hytin palakkihi kierre reiät. Näin saan heleposti irrotettua näytön raktorista.

Johotukset pitää vielä vetää akulta nätisti johonki tuoho lähimaasto ja miettiä siihenki joku hyvä liitin systeemi. Tätä raktoria kuitenki käytetähä mehtäajosa ja kaikisa muisaki hommisa. Nii siks haluan tuon  näytön irrotukse oleva heleppua.

Nyt ois ensimmäine osio modersointia tai pitäskö ennemmi puhua vaa pikkupäivityksestä takana. Tästä taas jatketaha ku saa jotai tehtyä ja rustattua tänne luettavakski.

Kylvöt 2019

Kysyimpä täsä kerran itseäni valaistuneemmalta herrashenkilöltä, että meneekös hurjasti ohi blogin rajauksen jos rustaan tämän vuojen kylyvöpuuhasteluista rivin jos parikin. Vastaukseksi näytettihi isolla käjellä peukkua!!! Siitä rohkastuneena vuojatan tulehe.

Auraukset saatihi alotettua jo hyvisä ajoin huhtikuun lopulla. En muista millo ois päästy näin aikasin kääntähä maita mustaks. Eikä ollu routapaakuista tietuakaa.

Nyt päästiinki sitte koittaha ens kerra mite uusin tulokas seleviytyy näisä hommisa. Nelisiipiset agroluxin sarka-aurat perähä ja menoks. Oliha se mellevää. Sääjöt löyty melekee samantien ja jäläki oli varsi hyvää. Pitää syksyllä sitte ajan kans sääjellä vielä tarkemmi ku rupiaa nurmia kääntähä. Mutta nyt mentihi näillä.

Keviän puoleisesti tuli agroluxit peräsä. Näppärästi pysty pintakaasulla ajelehe. Vaikkei tuosa mitkää hirmu isot renkahat oo nii huomioimise arvosta oli huomattavan rauhalline käyttäytymine vakoho ajettaesa. Etukätehe aattelin ettei kolomiysikymppihi ois hirmuista erua, mutta sanosin kyllä että miellyttävämpi tällä oli kuitenki aurata. Vai vaikuttiko vaa, että kyseesä o ensimmäine oma oikia raktori...

Äitienpäivä viikonloppuna tuli sitte asennettua paripyörät mörssärihi. Pieni takatalaviki pääsi yllättähä ku taivahalta pelemahti varmaa kymmenise senttiä lunta.

Pieni pakolline poseerauskuvaki tuli napsastua. Paripyöristä sen verra, että täsä nuo paripyörie vantehet on Rajun lukkopannalliset. Nii olipas kyllä näppärät kiinnittää. Tuota paikallelaittua vähä tuumailtihinki, että mitenkä onnistuu. No ajettihi raktori lankun päälle ja kourakuormaajalla paripyörä hollille. Siitä vaa raakasti rautakanki alle ja hops. Paikalla oli.

Mörssärille oli etukätehe suuniteltu kaikki raskahat työt. Äestystä ootin ihte vesikielellä, että mite jaksaa tota ihte värkättyä sampon ja kronokse yhistelmää. Ja vetihän se. Kolomiysikymppi vetää tuota noin 8-9 km/h marssivauhilla. Mutta mörssärille ei 15 km/h tuottanu tuskaa. Sanottakoho kolomiysikympin puolustukses, että siihe syncro power vaiheen isommalle puolen vaihettu hampikas, joten sopiva välivaihe puuttuu. 

Sitte päästiinki alottelehe ihte kylyvöjä. Mietittihi Isän kans, että mahtaako Tume toimia mite. Tultiin siihe lopputuloksehe, että toimivana se o elosuojaha ajettu nii miksipä se ei toimis. Ja toimiha se. Ainua roplematiikka oli heinäsiemenlaatikon ketju. Sitähä ei löytyny mistää. Ei sitte mistää. Eipä auttanu muu ku kokeilla vanahan Tumen ketjuista sopiva ja lyhennellä siitä. Lopuks jätinki ketjun koneesehe paikalle. Löytyy sitte ens keväänä varmasti. TOIVOTTAVASTI!!!

Alotin jälleen kerra niiltä lohkoilta kylyvähä mikkä ensimmäisenä on kuivia. Tänä keväänä lähes kaikki lohkot oli samoihi aikoihi kuivia, mutta näille kahelle pistin tänä keväänä vehenää. En ookkaa aikasemmi vehenää kylyväny minnekkää nii nytpä näkee sitte mite se onnistuu.

 Tänä vuonna kylyvökoneen kans ei ollu pahemmi onkelmia. Yhen kerran hyppäs vetoketju takahampikkaalta. Summasummaarum hienosti meni ja kalusto pysy kasasa.

Sen verra konehia talaviteloille laittaesa isän kans summattihi juttuja, että esimerkiks polttoainehe kulutus ei noussu käytännösä olleskaa vaikka töihi tuli pykälää isompi vetokone. Kävikö sitte nii, että kutoskone pääsee näillä konehilla nii palio helepommalla ettei kulutus nouse. Luultavasti näin. Kylyväesä tuo kolomiysikymppi ei palio viittä litraa enempää hehtaarilla vienny.

Kalustojuttuja ku miettii vielä näin loppuhu nii päälimmäisenä nousee äjes ja kylyvökone mielehe. Äkehelle pitää ruveta talaven mittaha tekehe kunnostustöitä. Rupiaa olehe kulunu vähä sieltä sun täältä. Mutta rautaaha se vaa o. Ja sitte kylyvökone. Heinäsiemen pönttö o pikkase liia pieni. Sitä pitäs korottaa. Sinne ei mahu ees kahtakymmentä kilua heinänsiemeniä nii joutuu kovasti seurata ja täytellä työn tiimellyksesä. Sen verra ku korottas, että nurmia perustaesa sais vajaan kahen hehtaarin annoksen mahtuhu nii kulukis samaa rataa siementen kans. Sitte toisena asiana nousi säiliöitte seuraamine. Nythä pitää aina nousta raktorista pois ja käyä kahtomasa palioko tavaraa o jälellä. Pitää värkätä vaikka kamerat tonne säiliöihi nii pystyy hytistä käsi seuraaha tyhyjentymistä.

Mutta näin meni vuonna 2019 kylyvöt. Varsin hyvi ja kohtuu aikasesa saatihi kaikki tehtyä. Tästä o hyvä jatkaa taas seuraavihi haasteisihi.

Vanaha Massikka: Murhes ja siitä seleviämine...

Kävipä kerran nii, että näytti pahasti ettei ikiliikkuja tarttaa avaimesta. Jo kokenu alansa ammattilaine ei tätä tietenkää pelästyny vaa haki ensimmäise passelin avaime mikä kätehe sattu. Amatimies oli ennenki tartannu rakvaattorin millon milläki avaimella tartin nokasta. Mutta tällä kertaa tapahtui jotaki oottamatonta. Avain kävi pikkase paluupuolen polttoaineputkehe. Kipenehet sinkoile ja mitä tapahtuikaa. Putkehe ilimesty reikä. Polttoainehet rupes valuhu tankista vallan ja mieliki mateli kohti maanrakoja.

Tarina on siis tosi ja tapahtuma kuluku suunilleen tuon mukane. Putkesa oli reikä ja sekös harmitti. Näppärästi aattelin, että tilikihten reiän valla hitsaamalla. Tiggi ku löytyy nurkasta. Virtoja pienelle ja koittaha. No lopputulos ei ollu aiva toivotunlaine. Yhen reikäsen putken sijasta hetken päästä käsisä oliki kaks putkia joisa ei ylimääräsiä reikiä kuitenkaa ollu. 

Takaiskusta toivuttua hommasin lähimaaston varaosaliikkestä uuen putken. Vänkkyrät oliki väännetty oikein, vaan liittimien helmet ei ollukkaa oikianlaiset. Eivät kiristyny olleskaa. Käytinki putkia kyseisesä liikkeesä ja sielä ystävällisesti jantterit rässäs vähä erilaiset helemet putkehe.

Noh ei muutako jällee kerra kokeilehe. Pumpun pää onnistuki oikee hyvi. Putken sai nätisti kiinni. Mutta suodattime päähä ei liitin suostunu millää lähtehe kierteille. Vanahaa putkia ku vertasin nii siitäpä sitte huomasin, että uuen putken liitos oli liika pitkä. Sitäpä sitte kokeilin lyhkästää pikkuse vaan tietäähä mite siinä kävi. Helemiliitos hajos.

Siinäpä sitte tuumailin, että mitäs seuraavaks. Massikka pitäs saaha ajoho, ku kohta kylyvöt päällä ja suursäkkejä vähä hankala käsin käsitellä. Kuivaajalla romukasoja tuskastuneena potkiesa hoksasin yhtäkkiä jotaki vanahaa letkua. Vanahan hapottimen letkuaha se. Siitä mattoveihellä äkkiä pätkä taltehe, pää kolomantena jalakana pänttäämöhö. Letkulle pieni pesu polttoölijyllä ja pieni etsintätuokio klemmareista. Niitä yllättäe löytyki ripakopalline. Noh ompaha johkai muuhunki tarkotuksehe sitte valamiina.

Siitäpä sitte putket yhteen ja kokeilehe. Ensimmäine koitos oli luritella putki paikoillensa. Sen jäläkee pistää suodattimehe toine pää kiinni. Sitte huomasinki, että väliletku o liika pitkä. No siitä seleves mattoveistä heiluttamalla.

Sitte seuraski varovaine liittimie kiristys. Kaikki onnistu, kumpikaa pää ei korkannu. Sitte eiku löpyä tankkihi ja siirtopumpulla pumppailehe ja kokeilehe mitä tapahtuu. Mistää ei vuotanu. Seuraavaks sitte ilimaruuvit auki ja pumppaus. Saman tien ruikki polttoainetta. Sitä vähä ihimettilinki, mutta sitte hoksasin, että pumpusta ei ollu polttis tullu pois. Vain pumpun ja suotimen välistä. Sitte kokeilehe tarttaamista. Ihimejakumma, mörssäri tärähti käyntihi. Vieläpä avaimesta kääntämällä... Ai ettienettä. Kyllä oli suupielet korvisa!

Ihimettelin vielä miksei ota yhtää kierroksia ku painaa kaasua. Oli nääs lukitusrengas karannu tangon päästä joka taas liikuttelee pumpun kaasuvipua. Otin tangon irti ja porasin päähä reiän. Siihe sitte saksisokka nii rupesha pysyhy paikallansa. 

Jäläkeenpäin miettiny, että mikä näisä vanahemmisa vehkeisä oikee kiehtoo. Jotaki niisä täytyy olla kerta aina tulee hyvälle tuulelle ku tämmene nasahtaa käyntihi. Tälläki konehella on oma tärkiä tehtävänsä tuotantolinijasa. Pieni mutta tärkiä. Karu peli vaan pois en anna!

Uusin tuttavuus: 399

No nii nyt on uutisia vaikkei enää ihan uunituorehia ookkaan. Tilalle tuli hankittua ensimmäine kuuspyttyne rakvaattori!

Noin kolomisen vuotta sitte, vähän niinkö puolihuolimattomasti aloin kahtelehe raktoreita netistä. Ensinnä kahtoin vain ja ainuastaan nelipyttysiä. 4200- ja 4300-sarjan massikat kiinosti kovasti. Varsinki mallit 4255 ja 4355 tuntu oleva lähellä syjäntä. Sitte josaki välisä rupeski kuuspyttyset kiinostaha enemmä. Ehkä senki takia, että niitä tuntu olehe tarijolla tasasin väliajoin. Suuntasin katselmukset jopa ulukomaillekki ja Ruotsisa oliski ollu kuvista päätellen kovin miellyttävä 6180 massikka. Siitä vähä selevittelinki, muttei koskaan tullu käytyä kahtomasa. 

Erästä 6180 kävin koeajamasaki. Myynti-ilimotuksesa lupaltiin hyvä kuntosta massikkaa. Vain jarruisa sanomista. No ei muutako kahtoho paikan päälle. Epäilys alako kalavamaha konetta kierrellesä. Sivurajottimet uupu nostolaitteista ja raktori oli pikkase semmose nuhujun olone. No pitemmittä puheitta koeajolle. Ensinnä en meinannu saaha suunnanvaihtua toimihi. Piti käyttää perusvaihe vapaalla, että suostu vaihtaan suunnan. Kakkosvaihe ei suostunu menehe päälle ollenkaa, kytkin oli finaalisa. Mutta dynashiftin pikavaihteet toimi kyllä nätisti. Jätin tämän yksilön myyjälle.

Mutta sitte sain mutkan kautta tiejon tämmesestä 399, joka tarttis uuen kojin.

Muutaman päivän asiaa mietittyä pyysinki myyjän yhteystietoja ja enne ku huomasinkaa olin jo soittamasa ja kyselemäsä lisätietoja ja valokuvia konehesta. Kuvia tutkaillesa Massikka rupes miellyttähä silimää ja sukat pyörihi jaloisa siihe mallihi, että kahtomahanha sitä piti lähtiä. Paikan päällä ootti tällä kertaa kone joka oli iha ryhillänsä ja kaikin puolin kunnosa. Ei uusi, eikä puunattu. Mutta uuttaha ei oltu hakemasakaa... Ensinnä kerittihi kiertää raktoria hetki kolomen sukupoloven voimin enne ku myyjä tuli paikalle. Sitte myyjä tuli paikalle ja haki avaimet päästihi koejolle. Oli ku kotiansa ois istahtanu ku kuskin paikalle könysin. Kaikki oli niinku pitää. Ei turhia hömpötyksiä. Vaihteet oli pikkase erilaiset mitä on tottunu, ku sivukeppine käyttö. Mutta sen kans pääsi tosi nopiasti sinuiks. Koeajolla kaikki toimi niinku piti. Kaikki vaihteet kelasin läpi ja pikavaihteen testasin. Yhelle pysäkille pysähyin ja rauhasa yksikseni kokeilin nostolaittehet ja ulosoton. Koejon jäläkee vielä kokeiltiin nostolaittehia sen verra, että toisen raktorin keulaa nostettihi. Yhtää ei tärissy eikä hytkyny ja hyvin piti paikkansa.

Viikko tuon jäläkee tehtiinki sitte kaupat. Samasa kauppaha sitte tuli paripyörätki taakse, etupainoja 4 kpl, hytraulinekaltevuuen säätö ja hytrauline työntövarsi. Kaikki suju mallikkaasti ja myyjästäki jäi reilu kuva. Kerranki koko hommasta jäi hyvä maku. 

Vähä tietoja konehesta. Eli malli on tosiaan 399 ja vuosimalli -96. Alakujaan ollu ollu vapari, mutta turpotettu josain vaiheesa. Muutama vuosi takaperin mitattu ulosotosta 120 heposta. Kone on perkinsin tonnisarjaa eli Quadram! Vaihteisto on 18+6 speedshift. Elikkä kolome perusvaihetta etehe ja kolome aluetta plus kaks portaine pikavaihe. 

Nyt o vähä lumitöitä tehty uuella tulokkahalla ja visioitu tulevaa. Kaikenlaista jännää siintää silimisä, mutta pitää mennä ensinnä yks kausi näinensä ja sitte miettii uusia jutskia. Mutta summa summaa rum. Tuntuu, että löyty mieluinen kone ja toivotaha, että on pitkäikäne ja luotettava kampe!

PS. Mahtu se vaa vielä pänttäämöhö. Raktorin ja katon välihi ei kyllä häävin kymmenyä senttiä jääny...

Apumiehe jakkara osa 2: uutta ja isompaa

No nii. Niinku aikasemmi mainihtinki nii pikku isäntä o kasvanu nii palio isommaks, että tartti raktorihi uue jakkaran. Enää ei pyörän jopparipenkkihi herraskaine mahtunu. No eipä auttanu muutako lampsia lähi varaosaliikkeesehe ja hommata jakkara. Käytettyjäki koitin mehtästää, mutta etehe ei sattunu yhtää mitää käyttökeleposta.

Näpräsin muutaman millin vahavusesta pellistä kiinnikkehe tuoho 390 oven vierehe. Levy kolomesta kohtaa hyttihi kiinni. Jakkaralle hitsasin alareunaha kiinnitysmutterit ja yläpuolelle viien sentin korokeputket ja niihi mutterit päihi. Näin sain jakkaran nätisti suoraha. Muute ois jääny rajuhu takakenoho. 

Sillo ku jakkara o käännettynä suoraks jää hyvi tilaa kulukia hyttihi ja kuskin penkille.

Siinäpä koko komeus istuma asennosa.

Turvallisuusnäkökohtana ostin samaha syssyhy turvavyötki. Eipä tartte pelijätä ettei apukuski pysy matkasa mukana

Jakkaran nostin kohtuu korkialle, että jää tilaa polokia kytkintä. Huomasin sitte, että apukuskin jalat jääki roikkuhu ikävästi. Napsasin siihe vielä sinkatusta putkesta ja samasta levystä tommosen lepuutusrauan misä pystyy pitähä jalakoja jos rupiaa reiet väsyhy.

Näytti ainaki näin aluks iha pätevältä patentilta. Keväällähän sen sitte viimestään näkee mite onnistu ja jaksaa apukuski istua mukana. Näin ens kokemuksena pikku isäntä oli iha innoisansa uuesta jakkarasta. Kyseliki, että mitäs sitte ku ei mahu enää tuosa istuhu. Totesin, että sitte o varmaa aika siirtyä kuskin penkille...