Jaahans. Nyt oli taas aika käyä vähä kahtomasa mitä äkehelle kuulu. Eipä se ollu karkuhun lähteny. Sielä se kökötti ja ootti pajottajaansa.
Tuntu aluks ettei oma koneisto meinaa herätä henkihi olleskaa. Mutta sitte ku sai vejettyä hitsin hollille ja haettua jatkoroikkia rälläköitä varten nii rupeski jo pitkä hehkutus tuottaha tulosta.
Se o muutenki jännä huomata kuinka yhtäkkiä lähtee semmone "draivi" päälle ja hommia tulee tehtyä hyvällä sykkeellä.
Alotin hommat varpajyrän korkeuen sääjöstä. Viimekshän tuli welgeristä ryöstettyä työntövarsi. Leikkasin tuon perimmäisen pellilirvun, josa alunperin on rajotinkettinki roikkumu, poies. Sitte irrotin vielä tuon keskellä olevan saranpiste kiinnikkeen. Hitsasin sen peräpäähän kiinni.
Kiinnitin työntövarren lopulta entisen veivin paikalle. Vanhan veivin kiinnityslattoja katkasin pätkän verran, kun niistä sai sopivasti tehtyä korvakkeen toisaalle.
Katkasin työntövarren pääsä ollehen knullin pois ja tilalle hitsuutin sopivaan mittahan katkastun joustoelementin. Parannettihi (toivottavasti) työntövartta siinä mielesä, että porailtiin kahteen paikkaha rasvanippa. Jospa tällä vältyttäs yltiöpäiseltä ruostumiselta. Tietysti pelekät nipathan ei vaikuta asiaha millää lailla jos kukaa muista rasvata. Mutta nyt ois ainaki tehty rasvaus maholliseks. Yllä olevassa kuvassa näkyykin sylinterin takapäässä kiinni olevat pellin palat jotka katkasin vanhan veivin paikalta.
Sylinterin mallaaminen olikin oma juttunsa. Tästä käytiin isän kans keskutelua pitkään ja hartaasti. Isä ei meinannu uskua, että putkea kääntämällä jo lyhytkin liike vaikuttaa vipuvarren päässä paljon. Myönnettäköön, etten itsekkään uskonut kuinka paljon se vaikuttaa. Itse epäilin ettei kaks 80 millin iskulla varustettua sylinteriä riitä. Eli yhteensä nuista tulee 160 milliä liikevaraa, kun ovat peräjulkkaa toisissaan kiinni. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Asetettiin renkaat niin korkealle piikkeihin nähden, etteivät koske äestettäessä maahan. Tässä kohta tirruutin sylinterin toisen pään korvakkeen kiinni. Sitten nostettiin äestä ylös tunkeilla ja katsottiin näin sylinterin toiselle päälle sopiva paikka. Näin jälkeen päin helpointa olisi ollut laittaa renkaat maahan ja sylinterin isku puoleen väliin ja iskiä kiinni. Mutta tulipahan tehtyä homma pikkasen hankalammin. Mutta se o sitä jäläkiviisautta. Vaan se kait sitä parasta viisautta on.
Raahattiin vielä toinen sivusiipikin sisälle. Sitä enne mietein kovasti ja sainki päätettyä saranapisteen paikat. Mittailin, että piikin mitta rungosta on noin 40 senttiä eli saranpistehän tulee silloin 40 rungon sisäpuolelle. Näin saan leveyden pysymään kuljetuksen aikana kolmessa metrissä. Eikä 3,8 metrissä. Siinä on aika iso ero.
Tässäpä sitten, kun asemoitiin hiukan sivu siipeä kohdilleen huomattiin hauska epäkohta. Piikkiakselit on keskirungossa ja sivusiivissä ihan eri kohdilla. Niitä ei oo muutettu kronoksen mallista ollenkaan. Lätkästy vaan tyytyväisenä paikoilleen. Ja myönnettäköön, että onhan se iha toiminut kuitenki kymmenen vuotta. Siinä sitä isän kans tuumattihi, että mitäs tehään. Nyt jos koskaan tuo "virhe" kannattaa korjata. Päätettihi, että asia korijataan ja samalla kun kerta nuo sivu siivet jatketaan ja piikkiakseleiden paikat uusitaan niin miksei myös sitten levennetäkkin. Nyt pitääkin vähän suorittaa laskutoimituksia minkä verran lisäleveyttä tehään. Mitään kuusmetristä tästä on turha tehdä. Pitää päättää montako piikkiä haluaa siivekkeisiin sopimaan vieretysten ja sitä kautta miettiä mitä äkeen runko kestää. Luultavasti levennys tulee olemaan noin 20-40 sentin haarukassa per puoli. Eli levennyksen jälkeen liikuttaisiin reilun viiden metrin paremmalla puolen.
Mutta tämmestä tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti