Äjes osa 11: sivulohkon runko

Tällä kertaa oli etukätehe jo tiejosa surutta paja hommia oikee olan takaa. Siihen piti valamistautua henkisesti rauhoittamalla mieli ja koko fyysinen olemus. Eli nukkumalla hyvät yö unet.

Alotin tämän kerran urakan riisumalla ensinnä piikkejä pois ja sitte tartuin riskillä käjellä rälläkkähä ja päästelin vinotuet pois. 

Jotenki tuntu luontevalta pistää puristimilla tuo pikkurunko isoho kiinni. Siinä oliki sinänsä näppärä jatkaa tuusaamista. Irrottelin piikkiakselitki kaikki irti ja samate ulommaisen kylijen.

Leikkasin 40 senttiä pitkät levennyspalat keulille. Eli nyt tulee sivulohkolle mittaa 130 senttiä per puoli. Kokonaisleveys turpuaa 5,4 metriin. Se tuntu loppupeleisä järkevältä levennykseltä ja laskeskelin, että tällä levennyksellä saan kolome tai jopa nelijä piikkiä per piikkiakseli aina näihi sivulohkoihi. Tukkeitusmis vaivaa ei meijän peltojen maalajeilla pahemmi oo ollu.

Tuohon keulille suunittelin laittaa saranan ja sen yläpuolelle sylinterikäytön.

Sitte tempasin kylykilatan takasi kiinni. Kuvasa näyttää, että kylyki viilettäis kovastikki sivulle, mutta mitalla kahtottuna erua oli vaan pari milliä. Optine harhako lie.

Sittepä jatkoin piikkiakseli lattoja. Niisä vaan tuli tehtyä semmone moka, että yks on notkolla alas ja toine ylös. Pitää vielä katkasta rälläkällä ja laittaa vaikka putken kans suoraha. Samalla jatkoin kylykilatat, että voi sen viiennen piikkiakselin laittaa paikoillehe. Ens kerraks jäi tämän lohkon osalta nuitten piikkiakseleitte suoristus ja kahen asennus, saranointi, hytikkakäyttö, varpajyrä ja mahollisten tukiaisten mietintä. Tukiaisia varten pitää varmaan laittaa piikkejä paikoille ettei tuu alitettua tukia semmosiin paikkoihin, ettei saa piikkejä paikoille tai pois.

Semmone huomio tuli tehtyä, että pitää hommata lisää lukkopihtejä. Ennestään löytyy kolomia erilaisia ja kaikkia tietenki vaa yks. Yhet ns. semmoset perinteiset, yhet pitkillä leuvoille ja yhet semmoset c-malliset. Melekee ne c-malliset osottautunu kaikis kätevimmiks. Olis ees yhet semmoset lisää nii jo olis kätevää. Näppärä kiinnitellä niillä kappaleita toisiinsa hitsausta varte.

Vaan tämmestä tällä kertaa ja ens kerralla taas lisää.

Äjes osa 10: Saranoinnin suunittelu ja luullut mysteerit

Tuli yhtäkkiä semmone tunne tuosa yks ilta, että toimiikoha se saranointi systeemi mitä oon aatellu käyttää. Eli ajatuksisa ollu laittaa saranapiste noin 45 senttiä rungon reunasta sisäpuolelle. Tällä olis tarkotus saavuttaa kapiampi kuletusleveys. Aikasemmi saranapiste oli rungon reunasa ja tällä tavoin kuletusleveys huiteli josain yli kolomesa ja puolesa metrisä.

Epäilyksen aiheutti se, että sivusiiven runko on matalempi mitä keskirungon. Joten runkojen alareunat tulee samalle tasalle. Mulle tuli semmone kalavava tunne, että ylösnoustesaan sivusiiven runko karahtaa keskirungon yläreunaha. No otin avuks kynää ja paperia. Piirtelin jonkinmoisen hahamotelman rungoista ja saranoinnista. Sitte harppi kätehe ja eiku piirtähän kaarta sivusiiven liikkeelle. Ja voila. Eipä ota rungot toisiinsa kiinni. Kyllä se vaan lähtee erkanehe toisistaan.

Piti sitte vielä poitsun kans tehä pikku testi. Hetki kaivettihi legolaatikkua ja sieltä rupes löytyhy sopevia palikoita. Ensinnä lähtöasentoon.

Ja sitte pykälän verran nostettuna. Täsä vaiheesa viimestään tuli varmuus, että kyllä se hienosti tulee toimihi. On kyllä hienoja apuvälineitä nuo lasten legot. Niistä on apu monehe pulumahan kunha vaa löytyy sopevia palikoita.

Mutta tämmeset mietinnät tällä kertaa. Josko ens kerralla ku puuhastelee konkreettisesti äkehe parisa nii pystys ruveta jo saranointia oikiasti valamistaha.

Äjes osa 9: Varpajyrä, renkahat ja vähä sivusiipiäki

Jaahans. Nyt oli taas aika käyä vähä kahtomasa mitä äkehelle kuulu. Eipä se ollu karkuhun lähteny. Sielä se kökötti ja ootti pajottajaansa.

Tuntu aluks ettei oma koneisto meinaa herätä henkihi olleskaa. Mutta sitte ku sai vejettyä hitsin hollille ja haettua jatkoroikkia rälläköitä varten nii rupeski jo pitkä hehkutus tuottaha tulosta.

Se o muutenki jännä huomata kuinka yhtäkkiä lähtee semmone "draivi" päälle ja hommia tulee tehtyä hyvällä sykkeellä.

Alotin hommat varpajyrän korkeuen sääjöstä. Viimekshän tuli welgeristä ryöstettyä työntövarsi. Leikkasin tuon perimmäisen pellilirvun, josa alunperin on rajotinkettinki roikkumu, poies. Sitte irrotin vielä tuon keskellä olevan saranpiste kiinnikkeen. Hitsasin sen peräpäähän kiinni. 

Kiinnitin työntövarren lopulta entisen veivin paikalle. Vanhan veivin kiinnityslattoja katkasin pätkän verran, kun niistä sai sopivasti tehtyä korvakkeen toisaalle.

Katkasin työntövarren pääsä ollehen knullin pois ja tilalle hitsuutin sopivaan mittahan katkastun joustoelementin. Parannettihi (toivottavasti) työntövartta siinä mielesä, että porailtiin kahteen paikkaha rasvanippa. Jospa tällä vältyttäs yltiöpäiseltä ruostumiselta. Tietysti pelekät nipathan ei vaikuta asiaha millää lailla jos kukaa muista rasvata. Mutta nyt ois ainaki tehty rasvaus maholliseks. Yllä olevassa kuvassa näkyykin sylinterin takapäässä kiinni olevat pellin palat jotka katkasin vanhan veivin paikalta.

Sylinterin mallaaminen olikin oma juttunsa. Tästä käytiin isän kans keskutelua pitkään ja hartaasti. Isä ei meinannu uskua, että putkea kääntämällä jo lyhytkin liike vaikuttaa vipuvarren päässä paljon. Myönnettäköön, etten itsekkään uskonut kuinka paljon se vaikuttaa. Itse epäilin ettei kaks 80 millin iskulla varustettua sylinteriä riitä. Eli yhteensä nuista tulee 160 milliä liikevaraa, kun ovat peräjulkkaa toisissaan kiinni. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Asetettiin renkaat niin korkealle piikkeihin nähden, etteivät koske äestettäessä maahan. Tässä kohta tirruutin sylinterin toisen pään korvakkeen kiinni. Sitten nostettiin äestä ylös tunkeilla ja katsottiin näin sylinterin toiselle päälle sopiva paikka. Näin jälkeen päin helpointa olisi ollut laittaa renkaat maahan ja sylinterin isku puoleen väliin ja iskiä kiinni. Mutta tulipahan tehtyä homma pikkasen hankalammin. Mutta se o sitä jäläkiviisautta. Vaan se kait sitä parasta viisautta on. 

Raahattiin vielä toinen sivusiipikin sisälle. Sitä enne mietein kovasti ja sainki päätettyä saranapisteen paikat. Mittailin, että piikin mitta rungosta on noin 40 senttiä eli saranpistehän tulee silloin 40 rungon sisäpuolelle. Näin saan leveyden pysymään kuljetuksen aikana kolmessa metrissä. Eikä 3,8 metrissä. Siinä on aika iso ero. 

Tässäpä sitten, kun asemoitiin hiukan sivu siipeä kohdilleen huomattiin hauska epäkohta. Piikkiakselit on keskirungossa ja sivusiivissä ihan eri kohdilla. Niitä ei oo muutettu kronoksen mallista ollenkaan. Lätkästy vaan tyytyväisenä paikoilleen. Ja myönnettäköön, että onhan se iha toiminut kuitenki kymmenen vuotta. Siinä sitä isän kans tuumattihi, että mitäs tehään. Nyt jos koskaan tuo "virhe" kannattaa korjata. Päätettihi, että asia korijataan ja samalla kun kerta nuo sivu siivet jatketaan ja piikkiakseleiden paikat uusitaan niin miksei myös sitten levennetäkkin. Nyt pitääkin vähän suorittaa laskutoimituksia minkä verran lisäleveyttä tehään. Mitään kuusmetristä tästä on turha tehdä. Pitää päättää montako piikkiä haluaa siivekkeisiin sopimaan vieretysten ja sitä kautta miettiä mitä äkeen runko kestää. Luultavasti levennys tulee olemaan noin 20-40 sentin haarukassa per puoli. Eli levennyksen jälkeen liikuttaisiin reilun viiden metrin paremmalla puolen.

Mutta tämmestä tällä kertaa...

Vanhan Massikan modernisoinnin suunittelua

Pitemmän aikaa on ollu mielessä ajatus saaha tähän vanahaan sotaratsuun ohojauksentehostin. Tähän asti lytännyt koko ajatuksen siitä syystä, että valmiit tehostin sarjat näihin on mielestäni kallihia. No täsä yks ilta rupesikin päässä pyörimään vähän toisenlainen toteutus. Ajatusleikkiä heitin parille kaverillekkin ja aina näytettiin vihreää valoa. Lopulta uskaltauduin netin syövereihinkin kalastelemaan tietoa. No tulipa huomattua, että joku muukin on samanlaista ajatellut ja jo toteuttanutkin. No siitäpä entistä innost uneempana suunittehen lisää.

Vielä projekti ei tosiaan ole lähtenyt suunittelua ja varaston penkomista pitemmälle. Mutta mennessä näyttää vahvasti siltä, että kutakuinki kaikki osat löytyy hyllystä. Jotaki hyötyä romunkerääjän luonteesta.

Ensinnä pumppu. Asennuspaikka löytyy nuolen osoittamasta suunnasta. Laturin alla on paikka ohjaustehostimen pumpulle. Käyttövoima otetaan jakopään hammasrattailta. Pumpulle mulla on kaks vaihtoehtua hyllysä. Löytyy ilmeisesti 590 masskkan vanha pumppu josta hampikkaan kiilaura pirstoutunu. Eli pientä kunnostus operaatiota joutuu sille tekehe. Sitte toisena vaihtoehtona hyllysä on 390 pumppu. Täsä vaihtoehosa hyvä puoli olis se, että pumppu on kaksosanen. Matalapaine puolen ottais tehostimelle ja korkiapaine puolen ulkoselle hytrauliikalle.

Asiaa hieman pähkittyä aattelin, että aluks laitan tuon pelekän tehostimen pumpun ja kokeilen sillä. Helpompi asennus ja vähemmän mietittävää. Voihan tuon kaksosasen vaihtaa myöhemmin jos haluaa. Sille vaan pitää jostain keksiä oma vähintään 3/4 tuumanen imu. No jäämme vielä tuumimaan sitä.

Ratin liikkethän täytyy edelleen jotenki siirtää eturenkaille. Siihen tarvitaan ohjausventtiili eli orbitrol. Hyllystä löyty samasen ylimääränen orbitroli ja siihen sopiva ura-akseli. Kuvan akkukotelon sisälle se pitäisi saada. Se ei sinänsä ole ongelma, mutta ura-akseli oli pelkkä akseli niin sille pitää jonkinlainen kiinnitys rakentaa ja samalla varmaan joutuu yhistelemään olemassa olevasta rattiakselista pätkän, että saa ratin kiinni. Noo eiköhän se luonnistu, mutta pitää tuumia se vielä valmiiksi.

Sitten pitää vielä öljyn virtaus saaha muutettua fyysiseksi liikkeeksi. Siihen tarvitaan sylinteri. Penkomalla näytti äkkiseltään löytyvän passeli sylykky. Mittomalla näytti olevan 40mm mäntä, 20mm varsi ja 100mm iskua. Löytyy onneksi tämän sotaratsun vanaha sivuraidetanko vielä. Sen ajattelin katkaista tehdä toiseen päähän haarukan mikä tulee ohjausvääntiöön. Jolla taas pystyakselin välityksellä käännetään renkaita. Sivuraidetangon toiseen päähän istutan sylinterin kiinni. Sylinterin peräpään kiinnitys pitää vielä miettiä, mutta eiköhän sillekki paikka vielä löydy.

Tuossa vielä mainitsemani vääntiön kuva. Eli osaan nunero 2 laitan sivuraidetangon kiinni haarukalla. Osanumero 13 on taas kiinni raidetangoissa joilla käännetään renkaita. Kuva lainattu netistä.

Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi jopa toimia. Viimeistään sittenhän se tiedetään jahka ehdin tuota ruveta kasailemaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ehkä jopa hieman jännittyneisiin...

Äjes osa 8: Hitsuun kautta ihimettelyhy, takasi hitsuusehe lopuks tuuminkia...

Aamun ensi auringonsäteitte vielä uupuesa taivalsin tällä kertaa iha pikkupakkasesa kohti pänttäämyä. Pesäsä oli ollu jo hetke valakia ja puuhastelutila oli kerinny sen verra lämmetäkki, ettei tarvinnu talavirukkaset käjesä ruveta puuhastelehe.

Totesin jo pänttäämön ovia aukastaesa, että hitsuuttelu kerta se taas taitaa olla. Ja niihä se pitkälti oliki. Vaa kyllä sitä piti jo vähä ruveta mietiskelehe seuraavia koitoksia.

Keskimmäisiin runkopalakkeihin alunperin oli sakkeleilla kiinni kettingit minkä varasa äes pysy suorasa nostettaesa. Kettingit meni muistaakseni toissa keväänä poikki ja ne korijattihi ruuvivirityksillä ja vejettihi toiset ketjut iha äkehe perästä. Mutta nuo molemmat runkopalakit oli jo ihtesään säröillä hitsasin molempiin levyn palat päälle ja kylykiin. Jospa runkopalakit rupiais nyt taas kestähän. 

Jokseenki huonosti näkyy kuvasta, mutta palakin päältä on poltettu osa poiski joskus. Ilimeisesti sakkeli kiinnitys ketjulle on jotain myöhempää tuotantua. Ja tuossa palkin särmäyksesä oli jo pitkähkö murtuma. Rälläköihtin sen auki ja täytin. Sitte samalla lailla kylki- ja päälypalat kiinni.

Rupes jossain kohtaa kuuluisa kontakten olehe huono ja kummastelin ku maakaapelin johosta näytti niinkö ois eriste pikkase palanu. Ensinnä aattelin, että ompa nyt tullu paasattua isosti. Mutta samalla ku sain maskin silimien etehe nii aattelinki, että onha tuota ennenki ja enemmältikki. Tarkemmi tutkittua huomasin, että oli kiristysmutteri syystä tai toisesta löystyny eli sielähä se huono kontakteni oliki. Loppu lämpenemine ja räpsimine konsanaha ku kiristin mutterin.

Vääntövarsi piti keksiä kans jostaki. Sopivaa työntövarttahan ei tuohon löytyny nii omasta takaa ku kaupastakaan. Päätin sitte ostaa vaan jonku mittasen ja jatkaa tarvittava määrä. Näin myös tein. Työntövarsi poikki ja vanahaa lypsykonehe ilimaputkia välihi. Hyvä tuli. Kulumarauan päällä hitsasin nii sain jokseenki suoran vääntövarren aikaseks.

Aisaan hitsasin yhestä vanahasta osien luovuttaja äkehestä työntövarren korvakon. Sai siitä valamiin systeemin. Ja vääntövarsi paikoillehe. Aisan puolen korvakon reikiä pitää pikkase vinkulla suurentaa, että saa normaali työntövarren tapin paikoillehe. Nyt pistin vaa kakskymppisen pultin tapiks, että pääsi kokeilehe onko varren mitta lähellekkään oikia. Iha hyvä siitä tuli säätyä on molempiin suuntiin.

Vetokolomion taakse laitoin latat runkon tueksi, ettei nitkahda ylös nostettaessa. Voi olla, että latat pitää sitoa vielä toisiinsa kiinni. Mutta pitää tehdä muita juttuja välissä ettei sidoslatta tule niitten eteen.

Seuraavana vuorosa onki sitte varpajyrän korkeuen säätö systeemi ja hytikkasylinterin asennus ja kokeilu renkaille.

Tuo korkeuen säätö "varastettihi" vanahasta welgerin niittokonehesta. Se o toimittanu siinä työntövarre virkaa. Aattelin josko sen istuttais kiikkuhu tuoho varpajyrähä. Leikkais päästä irti sen nullikan ja hitsais tilalle pätkän siitä vanahasta varpajyrän joustoelementistä. Pitää tuo kiikku kiinnitys vielä miettiä kuinka sen tekee.

Tuolle sylinterille pitää korvakkeet tehä. Siinä on vielä kysymysmerkkinä riittääkö iskun pituus. No se jää nähtäväks. Toine mitä mietein on voima. Tuosahan on kaks sylykkyä peräkkäin niin tulin siihe tuloksehe, että voimahan tuplaantuu kun on kaks sylinteriä. Eikös juu....

Taas pitää antaa iso kiitos isälle ku vihtii olla apuna ja katkua kappaleita ja on välillä niin sanottuna järjen äänenä. Ei kait siinä muutako, seuraavaan kertahan taasen....

Äjes osa 7: Hitsuu, hitsuu, hitsuu

 Sittepä taas kerkes tämän homman kimppuun. Isä oli tehenny aikansa ratoks tukiaisrautoja. Niitäpä pääsi tirruuttaha kiinni vähä enemmältikki. Nopeuttaa kyllä hirviästi ku toinen tekee mukana tai on valamiiks teheny tämmesiä esivalamisteluja. Näistä isälle kuuluuki iso kiitos ja hatun nosto!

Tukiaisiks tuli tommone äksä taakse. Loppu peleisä ku aattelee nii tommosesa on vaa aika palio iha pelekkää hitsaamista. Vaikka nytki suosinu pitkälti pätkäsaumoja nii silti sitä tirruuttamista on vaa aika palio. 

Tuohon pitää vielä pätkästä revat tuon "poloven" alle ja sitte varmaa jonnimoine suora keski tuki. Mutta aikapa näyttää. Tommoset rupiaa kuiteski olehe aikalailla pikkujuttuja touhuta. Mukava nähä mite tämmene ihte tuumattu häkkyrä toimii ja kestää. Menee vaa vielä pitkä pätkä enne pääsee kokeilehe.

Ampasin aisanki hollille. Laitettihi perunalaatikoita pari päällekkäin ja vähä lautaa ja lankun pätkää alle, että tuli suunillee samaha korkoho rungon kans.

Kakskymppisestä latasta pätkät ja niihi sopivat reiät rasiaporilla. Tapeiks laitoin iha vaa pätkät vejettyä akselia. Aisan päihi hitsasin holokit. Pitää vielä tehä sinnetänne tukiaisia, että kestää repiä pellolla.

Sen verra jotenki jänskätti noitte tappien linijaha saamine, että piti kokeilla nostaa aisa pystyhy lopuks. Ja nousiha se. Ilima suurempaa voimankäyttyä.

Seuraavaks pitääki vielä aisaha tehä yks tuki tuoho aakkosen keskelle ja sääjettävävinotuki vanahaan vetokolomioho. Sitte tuonne kolomion taakse vetää runkohon vetotuet.

Rupiaa tämän keskimmäisen osion valamistumisen osalta näkyhy jo valua tunnelin pääsä, mutta vielä on tekemistä.

Mutta tällä kertaa. Täältä tähän...

Äjes osa 6: Rattahat ne liukkaammi liikkuu

Aikaa mennykki taas kovasti viime puuhastelusta. Ollu yhtä sun toista kiirettä, ettei oo kerinny näille touhuille keskittyhy. Nyt oli taas sitte näitte touhuje vuoro. No onha sitä kuitenki tullu mielesä tätä pyöritettyä, jote suunitelmaa ainaki pitäs olla kuinka touhata.

Hommasin oikee varta vaste tähä putkia, veettyä akselia ja poltatin putken päihi laipatki. Paikallista teräsmyyntiä suosein. Samasta paikasta saa peltiä, putkia, profiilia ja leikkeitä. Hieno juttu, että tämmesiä paikkoja on ja vielä palaveluki pelaa!!!

Työnsin ensi tuon vejetyn akselin tonne putkehe ja sitte laipat sisälle. Sitte hitsaus. Luulis, että tommone kestää nostella ja laskella äjestä eestaas. 

Katkasin u-palkin runkopalakkien välihi. Mihi sitte istutan putken laakereineen päivinehe. Asettelua varte heppasin tommoset palikat päihi. Nätti tipauttaa vaa palakkien välihi ja mittua paikoillehe. Sitte tirruuttaa saumat päihi.

Hitsaus käryt ja kaasut ei tunnetusti oo koskaa hyvästä. Pänttäämöki o välihi meleko sumune paikka. Isä hoksas nurkasa vanahan liesituulettimen. Ollu käyttämättä palttairallaa kakskyt vuotta. Pänttäämöhä on vanaha navetta ja toisesa pääsä on katosa iso aukko misä enne oli ilimanvaihto tuuletin. Tuuletin otettihi hyvi pian sen jäläkee pois ku elukat pistettihi pois. Aukkoki tukittihi villalla ettei tuu kylymä sisälle. Nyt lykättihi joku 120 mm ilimanvaihto putki aukosta ulos. Sitte liesituuletin putken alle ja käyntihi. Ei uskois kuinka palio tommosesta liesituulettimesta on tämmesesäki hyötyä. Hetken ku oli hitsaamatta nii huomas kuinka sumu rupes hälävenehe. Positiivine juttu!

Sittepä oli u-palakit tirruutettu kiinni ja aika istuttaa putkihässäkkä laakereillensa lepäilehe. Pätkein laakereitte alle kakstoista milliset lätkät ja niihi pultinreiät. Nappasin reiät plasmalla. Oli nopiaa ja heleppua. Laitoin laakerin latan päälle ja plasmalla ruuvin reikähä ja naps paikkakoortinaatti tiejosa. Sitte poltti vaan reiät läpi ja pyöräytti isommiks. Oli kyllä kätevää!

Sitte oliki jo renkaitte asentelu aika. Kävi siinä pieni haksahus. Loju tuo varpajyrä lattiaa vasten ku ensimmäiset palikat katkoin asentelin renkahat kiinni. Onneks en verisesti kerinny liimata joka paikkaa kiinni. Olis renkahat ottanu varpajyrihi kiinni siinä vaiheesa ku äestä ois ylös ruvennu kampiaha. Noo pitkä o pilalla ja lyhyttä voi jatkaa... Ei muutako pätkät u-palakkia lisää ja heppailla paikoillehe. Siite tuliki jo huomattavasti järkevämmät kulumat.

Tästä näkee hyvi minkälaine hämähäkki tuosta on tulosa. Pitää vielä pätkiä lisätukia vähä sinne tänne, mutta pääpiirteittäin rupiaa olehe hahamolla. Pitää vielä kokeilla nostaa tunkilla äestä nii näkee minkä verra tuosa tojellisuuesa on nostovaraa.

Vielähän tuohon pitää rakentaa hytikka käyttö ja varpajyrälle syvyyensäätö. Siinä on vielä kokeilemista ja tuumimista, että saako tuoho passaaha nuita jo olemasaolevia sylintereitä. No se jää nähtäväks.

Tällä kertaa ei vahingoitta säästytty. Meni hitsipallero kengän läpi, että helähti. Siinä sitte tuli pieni sajetanssi suoritettua. Eihä siinä kuinkaa loppupeleisä käyny eikä suinkaa ollu ensimmäine kerta (ja tuskin viiminenkää) ku näin käy. Mutta harmittaa vaan ku hyvihi villasukkihi tuli ikävä reikä. Pitää varmaa ottaa parsinneula kauniisehe kätehe ja parsia sukka kuntoho.