Kylyvökone osa 1

Aattelimpa tästäki tänne vähä rustata. Ei sinänsä suoranaisesti liity maataloustouhuiluhu. Mutta liippaa kyllä nii läheltä jo, että parempi rustata ku jättää unholaan.

Pikkuisäntä kyselly jo pitkähä konehia polokuraktorin perähä. Onha sillä siinä se mukana tullu peräkärry, kummisetänsä tekemä mehtäkärry ja mää tein viime kesänä vielä lietekärryn. Mutta pitäähä sitä polokuraktorihi olla kylyvökone. Mitenkäs sitä muute mitää saa kylyvettyä jossei sitte konehella.

Ja näin talavisyjännä o hyvä värkätä koneita kevät kylyvölle ku ei oo tulipalo kiire pellolle.

Homma alotettihi tietenki purkutöillä. Saatihi lahajotuksena vanahat matkarattahat joittenka kankaisihi oli iskeny ilikiästi homepilikut kiinni. No niitä kankaitaha ei kylyvökoneesa hirmusesti tarvita. Nii ne otettihi pois ja hävitettihi. Välihuomiona hävitys tapahtui asianmukaisesti ja asianmukaisella tavalla. Purettihi nuo rautaosatki paloiks. On sitte helepompi niitä käpistellä.

Tojettihi siinä tiimellyksesä, että mikäs kylyvökone semmone oikee o misä ei oo välipyöräpakkeria. (Omasa Tumettimesakaan ei oo moista lisävarustetta...) No nyt näitä renkaita oli sitte riittämihi nii aateltiin tehä seki samalla.

Kasaamine alotettihi säiliöstä. Meillä jäi leviähkyä paneelia entisen keittiön purusta. Siitäpä tuli tällä kertaa säiliön pohoja.

Viime kesän rutistuksesta eli leikkimökistä jäi havuvanerin paloja jonnimoine läjä. Niistähä sai näprättyä säiliön seinät. Jotaki rimaaki löyty nurkista. Niitäpä sitte tuli ripoteltua kiinnityste helepottamiseks.

Nii tuli säiliön runko tehtyä. 

Sivusta kahtoe tuli lopulta iha näppärän näkönenki. Säiliöhä pitää vielä jakaa kahtia, että mukailee oikiaa. Lannotepuoli ja siemenpuoli eriksehe. Kannet totta kai tehään. Jostaki pitäs vaa saranoita keksiä...

No nii pikkuisännälle rupes tulehe kova kiire ekalle koeajolle jahka saatihi aisa paikoillensa. Runko rupiaa olehe kehillähä. Vielä vähä ulukonäöllisi detaljeja, välipyöräpakkerin kiinnitys, säiliön viimeistely ja aattelin vielä josko maalaiski tämän komeuen. 

Mukavintaha näisä touhuiluisa on yhesä tekemine jäläkikasvun kans (pätee kyllä oikiastahan kaikkehe puuhasteluhu). Vielä seki kun näkee kuinka intopinkiänä on mukana touhuilusa. Koittanu pitää mielesä, että yhesä tehään ja tulee just semmone ku sattuu tulehe. Jos laps haluaa samalla toteuttaa ihtiään laittamalla reikänauhaa jonnekki nii sitte laitetaha. Pääasia, että on mukava touhuta ja vanaha tavara, joka ois kaatikselle ollu menosa saaki uuen elämän. 

Eipä ois matkarattahat tehtaalta lähtiesä tienny mihi käyttöhö lopulta päätyvät.

Nyt vejetään hetki henkiä, pengotaha varastoja sopivie osie toivosa ja sitte kääritähä!

Äjes osa 1

Nonni tulipa tämäki nyt pienimuotosesti polokastua käyntihi. Hitahasti ja perin epävarmasti kuitenki.

Tavara hankintaha tunnetusti on hyvä tehä ensimmäisenä. Säästää kuulemma rojektiaikaa hurijasti. No mene ja tiiä tämmesisä kuitenkaa. No laakereita ja holkerssoneja hommailin täsä aikani kuluks. Enstähä piti tietenki pitää hirmune neuvonpito, aivoriihi ja pystypalaveri suunitelmista ja niitten toteuttamisesta. Sinällänsä semmosten pitämine o heleppua. Päätäntävallan kun voi kutsua koolle missä vain ja milloin. Koollehan ei tartte ihteni lisäks palio muita kutsuakkaan. Siinä on vielä seki hyvä puoli, että jos homma ei syystä tai toisesta toimikkaa nii syyllisiäkää ei tartte kovin kaukaa hakia...

Tällä kertaa tuumailin tuon teliakseliston rakentamista. Onneks on jäläkikasvulla jo leekoja nii voi niillä vähä mallailla ajatuksia. Saa siinä jo jonkinlaisen näkemyksen onko mitää mahiksia onnistua. Tällä kertaa leeko havainnointi anto pontta mennä etiäpäin. Nii eiköhä äkeesehe telit tuu tehtyä molemmin puolin. 

Hytikkakäytöt tulee ainaki noille renkaille, sivusiipie nostolle ja jos vaa sylykkyjä vielä piisaa nii aisan sääjöllekki vois laittaa. Siinä tapauksesa pitää letkutukseen laittaa kolomitie hana jolla voi raktorin yhen venttiilin haarauttaa joko siipie nostolle tai aisan sääjölle. Jos taas sylykyt loppuu kesken nii sitte pitää tyytyä vanahaan työntövarsi patenttihi.

No se suunitelmista tällä kertaa. Eli lyhyesti ja ytimettömästi. Täältä tähän...

Miksi blogi

Jaa miksikö kirjottaa blogia. No siinäpä oikiasti hyvä ja vaikia kysymys. Varsinki ihimiselle jolla kirijottamine EI oo verisä. Muutenkaa asioitte syvälline pohinta ei oo ominta alaa. Mutta tosiasia on se, että mua on pyyetty, kehotettu ja jopa rohkastu (muttei misää kohtaa pakotettu!) kirijaaha näistä omista tuotoksista jotai luettavaa ja kuvin nähtävää.

Pientä taustaa tälle touhuilulle. Harrastan maanviljelystä. Se on tarkemmin ottaen mulle sivutoimi ja tarkennuksena ihan oikeaa viljelyä eikä mitään näennäisviljelyä! Siihen ei luonne eikä kotua saatu esimerkki anna myöte. Käyn siis leipätyökseni muualla töissä. Joten maatalous ihtesään on hyvää vastapainua. Perusluonne meikäläisellä vissii jokseenki nuuka tai ainaki masinistimainen. Mitään ei taho raaskia ostaa valamiina. Voihan sen aina ihtekki tehä, tulee monesti sanottua. Vaikkakin meleko usiasti puuhastellesa tulee mielehe, että käymällä kaupasa ois päässy pikkasen helepommalla. Mutta toisaalta jollaki kieroutunehella tavalla sitä nauttii tämmesestä puuhastelusta. Se on osa tätä maatalousharrastusta. Voihan ihte tekemisen aina perustella ettei mieluista saanu kaupasta.

Mikään suurin kädentaitajakaan en oo. Sen voi jokainen työnjälijestäki päätellä, mutta monenlaista osaan ja pystyn tekehe. Detaljien hiplaamine ei oo mun juttu. Raakaa rautaa ja ronskisti vaa, nii hyvä tulee.
Tähän mennesä taitaa kaikki härvelit kuitenki lopulta ollu toimivia. Karkian näkösiähä ne on, mutta töihin tehty. Pienimuotosena mottona ollukki, että kyllä maatalousvehkeitte pitää sopivasa määrin väärinkäyttyäki kestää. Muutaki on tullu puuhasteltua, kun vain maatalousvehkeitä. Autorojekti löytyy, pari kitaraa, naulakko yms. Mutta tämän blogin oon ajatellu rajata vaan noihin maatalousvehkeisiin. Ne on kuitenki lähellä syjäntä.

Aika näyttää tykkääkö joku mahollisesti näistä meikäläisen jorinoista tai ehkä jopa samaistuu. Mutta jos ei, nii minkäpäs minä sillekkään mahan...