Kävipä kerran nii, että näytti pahasti ettei ikiliikkuja tarttaa avaimesta. Jo kokenu alansa ammattilaine ei tätä tietenkää pelästyny vaa haki ensimmäise passelin avaime mikä kätehe sattu. Amatimies oli ennenki tartannu rakvaattorin millon milläki avaimella tartin nokasta. Mutta tällä kertaa tapahtui jotaki oottamatonta. Avain kävi pikkase paluupuolen polttoaineputkehe. Kipenehet sinkoile ja mitä tapahtuikaa. Putkehe ilimesty reikä. Polttoainehet rupes valuhu tankista vallan ja mieliki mateli kohti maanrakoja.
Tarina on siis tosi ja tapahtuma kuluku suunilleen tuon mukane. Putkesa oli reikä ja sekös harmitti. Näppärästi aattelin, että tilikihten reiän valla hitsaamalla. Tiggi ku löytyy nurkasta. Virtoja pienelle ja koittaha. No lopputulos ei ollu aiva toivotunlaine. Yhen reikäsen putken sijasta hetken päästä käsisä oliki kaks putkia joisa ei ylimääräsiä reikiä kuitenkaa ollu.
Takaiskusta toivuttua hommasin lähimaaston varaosaliikkestä uuen putken. Vänkkyrät oliki väännetty oikein, vaan liittimien helmet ei ollukkaa oikianlaiset. Eivät kiristyny olleskaa. Käytinki putkia kyseisesä liikkeesä ja sielä ystävällisesti jantterit rässäs vähä erilaiset helemet putkehe.
Noh ei muutako jällee kerra kokeilehe. Pumpun pää onnistuki oikee hyvi. Putken sai nätisti kiinni. Mutta suodattime päähä ei liitin suostunu millää lähtehe kierteille. Vanahaa putkia ku vertasin nii siitäpä sitte huomasin, että uuen putken liitos oli liika pitkä. Sitäpä sitte kokeilin lyhkästää pikkuse vaan tietäähä mite siinä kävi. Helemiliitos hajos.
Siinäpä sitte tuumailin, että mitäs seuraavaks. Massikka pitäs saaha ajoho, ku kohta kylyvöt päällä ja suursäkkejä vähä hankala käsin käsitellä. Kuivaajalla romukasoja tuskastuneena potkiesa hoksasin yhtäkkiä jotaki vanahaa letkua. Vanahan hapottimen letkuaha se. Siitä mattoveihellä äkkiä pätkä taltehe, pää kolomantena jalakana pänttäämöhö. Letkulle pieni pesu polttoölijyllä ja pieni etsintätuokio klemmareista. Niitä yllättäe löytyki ripakopalline. Noh ompaha johkai muuhunki tarkotuksehe sitte valamiina.
Siitäpä sitte putket yhteen ja kokeilehe. Ensimmäine koitos oli luritella putki paikoillensa. Sen jäläkee pistää suodattimehe toine pää kiinni. Sitte huomasinki, että väliletku o liika pitkä. No siitä seleves mattoveistä heiluttamalla.
Sitte seuraski varovaine liittimie kiristys. Kaikki onnistu, kumpikaa pää ei korkannu. Sitte eiku löpyä tankkihi ja siirtopumpulla pumppailehe ja kokeilehe mitä tapahtuu. Mistää ei vuotanu. Seuraavaks sitte ilimaruuvit auki ja pumppaus. Saman tien ruikki polttoainetta. Sitä vähä ihimettilinki, mutta sitte hoksasin, että pumpusta ei ollu polttis tullu pois. Vain pumpun ja suotimen välistä. Sitte kokeilehe tarttaamista. Ihimejakumma, mörssäri tärähti käyntihi. Vieläpä avaimesta kääntämällä... Ai ettienettä. Kyllä oli suupielet korvisa!
Ihimettelin vielä miksei ota yhtää kierroksia ku painaa kaasua. Oli nääs lukitusrengas karannu tangon päästä joka taas liikuttelee pumpun kaasuvipua. Otin tangon irti ja porasin päähä reiän. Siihe sitte saksisokka nii rupesha pysyhy paikallansa.
Jäläkeenpäin miettiny, että mikä näisä vanahemmisa vehkeisä oikee kiehtoo. Jotaki niisä täytyy olla kerta aina tulee hyvälle tuulelle ku tämmene nasahtaa käyntihi. Tälläki konehella on oma tärkiä tehtävänsä tuotantolinijasa. Pieni mutta tärkiä. Karu peli vaan pois en anna!
