Äjes osa 16: No nyt ruvetaha olehe lähellä...

Rupiaa olehe jokseenki loppusuoralla tämä touhu. Isällä oli iskeny into päälle ja oli läjänny äkehe ulukosalla.

Se oli ensinnä ottanu 265 massikasta tarttimoottorin ja vaihtanu sen vanahaan massikkaha. Oli hörähtäny ens kokeilemalla käyntihi. Oli sitte saanu etukuormaajalla nätisti nostettua keskimmäisen rungon ulos pänttäämöstä.

Puhelimesa oli vähä epävarma saako hytikkaletkuja yhistettyä oikein. Rohkasin kovasti ja niihä se oli onnistumise elämys saavutettu. 

Pieni takaisku täsä kohtaa tuli etehe. Pikku sylykyt mitkä olin aatellu renkaiten käytölle ei jaksanukkaa nostaa äestä yhtää mihinkää. Syynä tähä o luultavasti pari juttua. A- luultavasti sylykyn tiivisteet on entiset ja B- vipusuhteet kovin epäedulliset. Sivulohkot oli noussu tosi nätisti ylös ja osunu kuletuslukkoihi iliman mitää pajotusta.

No pitääpä ens kerralla kokeilla vaihtaa vähä jytympi pytty tilalle ja muuttaa vipusuhteita suotusammiks. Mullaha o vielä varastosa rehuleikkurin vanha sylykky. Sehä oli enne täsä äkeesä siivekkeitte nostolla. Nyt jäi ylimääräseks. Vaan näyttää tulevan kuitenki käyttöhö.

Mutta enää ei palio puutu, että saa tämän valamiiks. Pikkusenko vielä jaksaa ponnistaa nii valamista tulee.

Äjes osa 15: Hitsuut ois näemmä valamiit

Kyllä se vaan vahavasti tuo enne kukonlaulua heräämine tulevan tavaksi. Mutta ehtiipä päivän aikana muutaki puuhalehen ku vaa tätä. Mutta nyt kyllä näyttää vahavasti siltä, että tämä rojekti valamistuu ajoisa. Saa omalla äkehellä muokata toukotöisä maata. Vaikkeihän tämä nyt kokonaan omaa tuotantua oo. Kuitenki muunneltu olemasa olevista tehastuotteista.

Pänttäämöhön sisälle astuesa huomasin, että täälähän on joku ollu ahkerana. Isä oli maalannu äkehe harmaaks. Reipasta toimintaa!

Mutta aamun sarastaessa hommat alko kaasupullon vaiholla. Argoni pullon nostin takasi 

tiggihitsin kärryhy ja seoskaasu pullon migin takatilaha. Sen jälkeen rupesin mittohon saranan osia paikoillensa ja sitte oliki jo kolovi kuumana. Rapsein saranan, vinotuet ja sylinterin paikoillensa ja tirruutin lujasti kiinni. Sen jälkeen nostettiin pystyyn molemmat siivekkeet. Täsä oli hyvä hitsata alapuolelta hitsaamatta jääneet paikat ja tehtiin isän kans kuletuksen aikaset siivekkeitten lukot. Eipä tartte ainakaan tiellä ajaessa miettiä tipahtaako siivekkeet alas.

Vetoaisan vetovarsikiinnitys tuli lopulta tehtyä loppuun. Hitsasin tapit oikeille paikoille ja koteloin kiinnitykset siinä toivossa, ettei ensimmäisessä nykäyksessä irtoa.

Tuli katsottua hitsikoneen sisällekki. Huomasin, että lankarullasta on puolet kadonnu. Tämä Elgan lankakerä painaa uutena 18 kg eli lähes kymmenen kilua on lankaa menny tähän rojektiin. Sanosin, että aikas palio. Onhan tuota tiesti tullu kolovia kohtuu tahilla heiluteltua.

Pyörien käyttösylinterin letkutin. Tässähän on kaksi samanlaista syliteriä peräjulkkaa. Kytkin sylinterit nyt rinnan niin saan iskunpituutta sopivasti ja jos oikeen oon asioita ymmärtäny niin saisin samalla molempien pyttyjen voiman laskia yhteen. No aika näyttää. Toivottavasti en oo vääräsä.

Pieni haaverin poikanenki sattu. Rälläköihtin raakasti nii sytty palaha housu poloven kohalta. No onneks nämä hitsausvaatteet leimaha vaan rupiaa vaan kytemään. Pari taputusta hitsihanskalla ja homma jatku. Mutta pitääpä paikata pesun jäläkeen moinen.

Sattu muuten toinenki häppenki. Meillähän on ollu vanha liesituuletin puhaltamasa ilmanvaihtorööristä kaasuja ulos. No ei oo enää. Tuuletin päästi toiminta savut ulos. Oli sinänsä villi tapaus, kun ensin ihmeteltiin miksi haisee niinku palanu puu. Vähä siinä pyöriskeltiin ja kahteltiin näkyykö josaki liekkiä. Ei näkyny, mutta siinä samasa tuuletin lakkas pyörimästä. Nykäsin johon pois seinästä ja ensinnä kokeilin rälläkällä, että menikö sulake. Sitte huomasin, että tuulettimen sisältä puskee vienot savukiehkurat. Se oli seki sitte siinä.

Lopuks meinattiin nostaa äjes pois pänttäämöstä. Kiikutettiinki varpajyrät ja sivurungot ulos oottahan loppu kokoonpanua. Mutta keskirunkua ei saatu pihalle ku vanha ja uskolline vanahamassikka ei lähtenykkää käyntihi. Tuntu niinkö ois hukannu virran jonnekki startin syövereihin. Pitää ehkä syventyä tarkemmin siihenki enne kylyvöjen alotusta. Latais nyt ensinnä akun uuelleen täyteen ja kokeillee sillä. Jos vielä nikottelee niin pitää kokeilla vaihtaa toisesta raktorista startti. Voi nimittäin olla, että pötkötartti on nyt aikansa eläny.

No ei saatu vielä alottaa loppu kasausta, mutta lähellä jo ollaha. Kyllä tämä tästä.

Vanhan Massikan modernisointi osa 1: Tehostimen pumppu

Ruvettiin sitte siinä kaiken muun tiimellyksen seassa kahtelemaan mikä sitä pumppua mahtaa vaivata. Isä kun rupesi muistelemaan, ettei siitä kiila olisikaan särkyny. 

Isä ja pikkuisäntä otti operaatioks ruveta purkaha pumppua. Se o mukava huomata kuinka tuota jäläkipolovia kiinostaa kaikki tämmesekki asiat. Varmasti osa on myös sitä, että saa olla mukana puuhastelemasa. Mutta se tiedonjano on kyllä kyltymätön. Niihin miksi ja miten kysymyksihi pitää jaksaa vain vastata. Ja pitää sekin ymmärtää, että aina se vastauksen perähä tuleva "mitä?" ei tarkota etteikö vastapeluri kuuntelis vaan sitä ettei selitys tullu ymmärrettyä. Siinä pitää sitten keksiä uusi lähestymisnäkökuluma ja selittää paremmi. Sillä se tieto karttuu ja taijot sillä, kun annetaan tehä.

Hetihän kiilan laita selvisi, kun pidätinrenkaha otti irti ja nykäs hampikkaan pois. Kiila oli edelleen ehjä. Purettiin koko pumppu paloiks, mutta mitään näkyvää vikaa siitä ei löytyny. Tuli sitte mieleen josko siitä olis vaan yksinkertasesti tiivisteet tulleet tiensä päähän.

Tiivisteet napsittiin yksitellen pois. Kovasti siinä mietein mistä tämmeseen enää tiivisteitä saa. No kävin paikallisesa varaosaliikkeesä ja satuin sitte kertoho ongelmasta. Myyjä siihen vaan totes, että siihenhän on olemassa valmis tiivistepaketti. No sehän pistettiin tilaukseen. Eikä ollut kallis. 

No purin pumpun vielä ihan atomeiksi josko löytyisi jotakin muuta syytä toimimattomuudelle. 

Kyllähän tuon kolomenkymmenen vuojen käytön jäljet pikkasen huomaakin pumpun sisäpinnalta, mutta ei se nyt kuitenkaan vaikuttanu nii pahalta, etteikö pumppu vois toimia. 

No mutta! Kun tuli aika ruveta laitteleen uusia tiivisteitä paikoille ja pumppua kasaamaan. Kävikin niin ettei yksikään tiiviste passannu paikoilleen. Siinäpä taas loistava mielen rauhan harjoitus.

Eipä siinä auttanut kuin rauhoittua ja tyyneyden ja mielenrauhan saavuttamisen jäläkeen ruveta etsimään uusia tiivistehiä. No nepä löytyki. Netistä oon tilannu sillon tällön hytikkaosia sixtek nimisestä firmasta. Niin yhtäkkiä muistu mieleen, että sielähän olis myynnisä massikan varaosia tilaustuotteina. No sinneppä kyselyä ja vastauksena sain tuoteluettelon ja sivunumeron missä oli pumppujen tiivisteitä. Sieltäpä kuvan perusteella valihtehen mikä olis parhaiten sopiva.

Kuvien perusteella just passelia en löytäny. Misää ei ollu oikiaa määrää oikianlaisia. Mutta valihtin sitte sen misä minusta oli sopivimmat vaihtoehot. Sarja tilaukseen ja oottelemaan. Kallishan tuokaan sarja ei ollut.

Paketin saavuttua hetimmiten kokeilehe miten tällä kertaa onnisti. Huomattavasti paremmi. Oikiat tiivisteet löyty, mutta oli myös puolenkymmentä ylimäärästä joille en yrityksistä huolimata löytäny sopivaa sijotuskohetta.

Varastoista löytyy nykysellään jo aika kattava määrä eri mittasia ja eri paksusia letkuja. Jääny millon mistäki ylimääräseks. Mutta ne käytännösä kaikki bsp päillä. Massikasa tunnetusti käytetty jic-liittimiä. Hommasinki pumppuhun bsp-liittimet. Ei vaan heti natsannu ku toine pää oliki sae-mitotuksella. Näppärää juonittelua. Ei iha tuostanuin vaa vaihetakkaa liitintyyppiä. Mutta onneks noita liittimiä saa hommattua helposti ja nopeasti. Eikä ole ainakaan enää hinnan kiroissa. 

Testatahan tuota pumppua pitäisi jossain välissä. Ajattelin, että kokeilis pistää 265 Massikkaan paikoilleen niin näkisi heti toimiiko vaiko eikö. Pitää vaan vaihtaa takaisin alkuperäiset liittimet tai väkertää letkuilla sopiva muunnos. No katsotaan mitä keksii. Tärkeämpi vaan tässä kohtaa saada läjättyä tuo äjes kasaan. Vanhalla massikalla pärjää vielä yhden kevään noinkin, mutta ilman äestä ei peltoja saaha kylvökuntoon.

Tämä rojekti jatkuu luultavimmin kesällä tai viimestään syksyllä. Tai mistäs sen tietää vaikka jo ens viikolla aika näyttää...

Äjes osa 14: Tulee kohta tapa tästä aamuheräyksistä....

Tästä aamuheräämisestä kyllä kohta tapa. Kello oli herättämäsä klo 04.00, mutta ukko oli hereillä jo varttia vaille. Siinä sitte mietein ihtekseni, että nousenki nyt jo vai pötköttelenkö vielä vartin. Päätin pötköttää 13 minuuttia ja nousta sitte ylös. Sillo kello ei herätä eikä oo sitä vaaraa, että muu väki heräis kans. Siinähän toki on aina se vaara ku jää pötköttähä, että nukahtaa eikä meinaa millää tajuta, että se o oma heräkello mikä kilikattaa. No onneks tällä kertaa ei semmosta sattunu.

Mutta ensimmäiseks ryntäsin kuitenki innokkaasti toisen siiven kimppuhun. Leikkelin etureunan levityspalat pellistä ja hitsuuttelin ne kiinni. Sitte asemoihtin sivulatan suunilleen paikoilleen ja heppasin kiinni. Tämän jäläkeen katkoin siivekkeen pitennyslatat ja hitsuuttelin kiinni. Täsä kohtaa sitte katkasin siivekkeen perälle takaputken ja vasta nyt tirruutin rungon kehikon kiinni kunnolla. Seuraavaks mitoin piikkiakseleitte paikat hapsautin ne paikoilleen. 

Täytyy kyllä tojeta, että näin irtaillaan tehtynä tuo siivekkeen runko oli tosi nopia ja nätti kasata. Nii sitä työtavat jalostuu rojektin ejetesä.

Seuraavaks siirsin sylinterin peräpään kiinnitystä muutaman sentin taakse päin. Näin sain tuon pitempi iskusen sylinterin passaaha paikallensa. Laitoin samalla t-haarat jo sylinterin päihi, että voi sitte salamana laittaa letkutki kiinni.

Sittehä piti kokeilla mite käy uuen sylinterin kans. Hyvin kävi. Nousee just nätisti ysikymppikulumaan. Tuohon vielä lukitus kuljetusta varten. Sitte olis lopullisesti valmis tuo oikean puolen sivusiipi.

Harmillisesti loppu hitsistä kaasu kesken kaiken. Sain tehtyä keulimmausen saranan vasemman puolen siipeen ja sitte rupeski tulehe voffelia. Kokeilin laittaa puhtaan argoni pullon, mutta ei sillä hitsaamine oikee onnistunu. No kaasukapuan kautta enne seuraavaa puuhastelu kertaa.

Silpoin sitte valmiiks osia seuraavaa kertaa varten. Saa sitten hitsata raakasti vaan ja asennella. Sipasin lopuksi pikkasen tuota keulaa. Piti vähä kokeilla miltä tommonen näyttäs harmaana. Kyllä se ainaki omaa silimää miellytti. Jokaisella totta kai oikeus omaan mielipiteeseen. 

Isä silppo samalla vetoaisan nokkaan tulevaa vetopalkkia. Seki on muuta kuin hitsaa kiinni ja asentaa aisan nokkaan. Paljon on ens kerralle hitsattavaa.

Semmonen tuli mieleen tässä samalla kirjoittaesa, että pitääköhän tehä tuonne saranan lähelle ns. puskutuki. Samanlainen minkä laitoin tuohon keskirungon reunaan. Ettei sarana ota kaikke vääntöä vastaan äestäessä. 

Mutta tällaisia ajatuksia ja touhuiluja tällä kertaa. Vahavasti näyttää kyllä siltä, että tämä valamistuukin joskus. Toivottavasti ennen kevät kylyvöjä...

Äjes osa 13: niin lähellä mutta silti niin kaukana

Jälleen kerran löyty pieni ajallinen madonreikä minkä mahdollisti äkeen jatkojalostuksen. Se kyllä vaati sen, että herätyskello pirisi 04.00 ja pänttäämön ovi aukes enne kello viittä aamulla. 

Näin ku alottaa päivän aikasin nii kerkiää vielä puuhastella kotonaki lasten kans yhtä sun toista vaikka on touhunnu tätä äkestäki usiamman tunnin. Omista yöunista se kylläki on pois.

Jatkoin siitä mihin viimeks jäin. Löyty pusikosta tommosta 30x30 rhs:sää. Ollu aikanansa velsa kärrysä rehulaitojen runkoina. Saivat nyt uuen elämän diagonaalitukena äkeesä. Viimeks ku nostettihi lohko pystyhy nii sivulohkon runko tuntu aika veltolta. Liimasin putken pätkän vielä taaimmaisehe saranaha kiinni. Tuli yllättävän jämäkkä. Myöhemmäsä vaiheesa hitsasin kulmiin vielä pellit kolmiotuiksi.

Isä oli löytäny vanahan ferrexi purkin hyllystä ja maalaillu siellä äkestä. Kyllähä se vähä sulavammalta näytti ku oli yhteneväinen väri. Pitää melekee käyä hakemasa lopullista maalia ja ruveta sukihi sitäki pintaha josai välisä. Nimiki tälle melekee pitäs keksiä. Ei vaa oma mielikuvitus oikee jyllää mitää järkevää sillä saralla. Jos keksii hyvän nimen nii saa kyllä vinkata.

Sylinterillekki tein korvakkeet ja asensin sen paikallekki. MUTTA! Jäi sylinterin isku aavistuksen verra lyhkäseks. No mitalla tarkistettuna se aavistus oli kuitenki 15 senttiä. Jännä kuinka etukätehe tuumailtuna tuo 40 sentin iskunpituus tuntu riittävän kovinki hyvi. No nyt pitää raottaa kukkaron nyörejä sen verra, että saa hommattua pytyt. Eiköhä ne jostaki löyvy.

Sitte varpajyrien kimppuhu. Isä oli kokenu joutenolua nii oli innostunu jatkaha varpajyrät. Katkassu ja jatkanu parillakymmenellä sentillä. Hyvi oli homman hoitanu. Muutako laakerit päihi ja omaan runkoonsa kiinni.

Lyhennettiin kiinnitysaisat ja hitsattiin kiinnikkeet takaputkeen. Päätettiin tälle keväälle laittaa nämä sivujyrät kiintiällä asetteella ja tehdä ens talvena noihin säätö joka on kytköksisä keskirungon varpajyrään. Kahtoo sitte onnistuuko semmone systeemi.