Kakskuusvitone: Hyttirempan turinat ja kasailut

Niimpä sitte oli vuorosa rojektin kasausvaihe. Purun ja kasaukse välisä ei sinänsä pitkää aikaa menny. Pikkase korkeintaa kykykipeltejä hioskentelin. 

Täsä mallisaha tasauspyöröstön lukkua käytettihi vivulla. No se oli ilimeisesti ottanu vähä pientä pintaruostetta ihteensä. (Pieni uiskentelu joesa saatto EHKÄ vaikutta asiaan.) Sen puolesta lepokitkan aiheuttama suunaton tiukkuus esti lukon käyttämise. Tuoho maailman aikaha meillä oli 675 massikka kans ja siinä lukko polettihi jalakakytkimellä päälle. Siitä se ajatus sitte lähti.

Värkkäsin jostain ylijäämä romppeista tommosen putkijakeen, jolla sain siirrettyä polokimen mielestäni oikiaan kohtaa lattialla.

Tuollalailla se tuli sitte alakautta nähtynä. Systeemistä tuli iha toimiva. Lattian läpi tulevaa tankua vaa piti lyhkästää myöhemmi. Se osottautu turhan pitkäks. Joutu jalakaa nostaha turhan korkialle polokastaesa.

Sitte oliki ihte lattian vuoro. Jostain nurkista löyty iha käyttämätöntä peltiä. Palttiarallaa kolomimillistä. Täsä kohtaa päätettihi hyttiä suurentaa taaksepäin. Meininkinä oli laittaa penkin alle semmone ympäripyörivä alusta. Se ajatus kuitenki torpattihi hyvi äkkiä. Ku ei tuoho oikee helepolla ois mitää isompia saati pienempiäkää jalakatiloja taakse saanu värkättyä. Tai siis kaikkiha on tehtävisä. Kyse onki pitkälti siitä kuinka palio aikaa haluat ja on mahollisuuksia käyttää. Tää oli vielä tuoho aikaan tilan ykköstykki, joten liikoja ei pystyny seisottaha "turhan" takia.

Takaosahan kuitenki laitoin pätkän nelikymppistä rhs:ää tueks. Ku tuoho päälle oli tarkotus istuttaa kourakuormaajan venttiilipöytä. Lattian alle laitoin 12 millin latat. Tällälailla lattia vähä nousi ja sain siihe vähä enemmä jäykkyyttä. 

Lattiaa tuotiin joku viiestä kymmenehe senttiä taaksepäin. Nii palio, että nostolaittehe kynkät otti lattian kulumaha kiinni ylösnoustesa. Tein niille vaan tommoset pikkuväistöt. Sitte turasin puikkokonehella pellit kiinni.

Valamis tuotos näytti takaa jokseenki tältä.

Sisäpuolesta tuli kirkkaha keltane. Sattuneesta syystä, että just sitä maalia sattu hyllyltä löytyhy.

Lokasuojaki tuli jokseenki oikastua. Meni jopa vähä yli ku aattelin, että kyllä siinä kuitenki tulee sitä takasijoustua. No ei tullu. Loksua millä takomalla suoristettu vaan sahattiin vähä ylipitkä lankun pätkä. Se aseteltiin lokasuojan ja kattotoolin välihi. Sitte vaa perutti sopivasti ja hitsas kiinni. Ei liikaa hienosteluja. 

Keulapelti sentään tuli naputeltua muotoihinsa. Siitä tuliki, ainaki omasta mielestä, varsin onnistunu.

"Verhoilinki" hytin uusiks. Eli tolla lattiamatto tarpeella somistin koko hytin alaosan.

Seinihi tein kaikki kovalevypohijat uusiks. Vanhat ku oli jokseenki mäjänny.

Tuota pikkulasin reikää suurensin sen verra, että saatihi se kourakuormaajan venttiilistö hyvin mahtuhu sisälle. Hyvin se siinä oman aikansa palaveli. Nyttemmin tämä kones on päässy eläkepäiville mehtäajosta.

Tähä hommaha kohtuu pätevä peli. Puutteitaki löytyy. Ohojaustehostin pitäs vielä säätää tarkemmi ja mahollisesti vaihtaa tehostimen sylykkyhy tiivisteet ja kiinnitystapit. Poistuis turhat välykset. Hytikkaki täsä on kohtuu vaatimaton. Kun ei oo ku vakio nostolaitepumppu. Eli tuottua ei tuu ku 21 litraa minuutisa. Siihenki on mietittynä ratkasu. Muuten ei haittaa, mutta just kylyvökonehe pönttyä nostaesa joutuu oottelehe turhanki kaua pellon pääsä.

Mukava päästellä kohti auringonlaskua.

Kakskuusvitone: Hyttirempan taustat ja purkajaiset

Elikkäs elikkäs elikkäs. Tämmene kakskuusvitone on uutena tullu taloho vuonna 1983. Töitä nähänny vähintäänki oman osansa verra. Ollu periaatteesa kolomiysikympin tuloho asti talon ykkös raktori. Vaikka saman kokosia ja jopa pikkase isompia työjuhtia on ollu. Mutta tämä on paikkansa pitäny ja säilyttäny. Tää pietään talosa hamaan tappihi saakka. Sen verra palio tällä härvelillä kuitenki jo tunnearvuaki on.

Nykyää tämä pääsee töisä jo aika helepolla. Keviämpiä hommia enää tehään. Kärryjä kuskaillaha, pikkuse vejetähä lapiorullaäestä ja kylyvökonehe eesä tää on joka kevät.

Tällehän sattu pikku haaveri joskus vajaa viistoista vuotta sitte. Kävi nimittäin joesa pulahuksella. Kakstuhattaluvun ihan alusa tähä tehtiin täylline moottoriremppa. Siitä ei menny ku parisen vuotta niin rinnepeltua paalatesa raktori meni paalain peräsä jokehe. Paalain jäi jokitörmälle jukelihi nii raktori ei menny uha uppeluksohi. Näkösälle jäi hytin taka ylänurkkaa noin kakskyt senttiä. Mutta mikä tärkeintä. Henkilövahingoilta vältyttihi.

Hytti repsotti vähä joka puolelta jo ja pahimpana oli lattia. Se oli nii mäjänny, että penkin alle piti laitta passelin kokone kivi kylyvöje aikaha, ettei istuma asento ois ollu hirmuisen epämukava. Samate lattiamatto rupes olehe aikansa eläny. Ainaki niiltä osin mitä siitä oli jälellä...

Kettinkeihinki oli mehtäsä tarttunu kuulemma joku "oksa" ja peruuttaesa väänsi sitte loksun vähä uutehe uskoho.

Liekkö samane oksa tökänny keula peltihinki...

No eräänä, varmaanki maanantai aamuna sitte otin härkää sarvista ja hilasin rakkorin kuivaajahan. Sillo ei ollu vielä pänttäämyä. Navetasa majaili siihe aikaha vielä liuta sonneja.

Ajanhammas oli purru vähä joka kohtaha hyttää. Tommone kymmenise senttiä oli kajonnu verhoilua ja taustana ollutta lastulevyä.

Purkamiset alako ensinnä tietenki tyhyjäämällä ja sitte revein kaikki sivu verhoilut irti ja samate irto pellit. Jäläkeenpäin aateltu ois ollu kyllä viisasta koittaa ottaa kaikki sivuverhoilut ehejinä pois. Uusien leikkomine ois ollu astetta jopa paria helepompaa... Noo oppia ikä kaikki!

Sitte oliki hytin pohojasta kaikki ns. ruuvattava otettuna poikkes.

Kohtalaisen karuhu kuntoho oli lattia päässy. Tuosa hyvin näkyy mistä kohti penkki o päässy taipuhu alaha päin. Tuosta kuitenki sai aika hyvi mitotuksen uutta lattiaa varte otettua

Sitte oliki hytin sisus tämän näköne. Hyvin lähellä sitä mitä se on ollu vuonna -83 jollon tää on rullannu ulos Banner lanen tehtaalta Coventrystä. Tehtaaltahan tämä o lähteny iliman hyttiä. Koppi onki suomalaista aikaansaannosta. Nakkilan pojat teheneet Palmun tehtaalla.

Semmoset purkutalakoot pijin aikanansa ja sitte oliki uuen tekemisen vuoro. Siittäpä sitte seuraavasa numerosa...

Kolomivitone: Iso vaihe silimähä

Niimpä pääsi pitkän hilijaiselon ja loppukesän ratoks tämä rakvaattori vanahus työn alle. Sitä oliki talaven ja kevään aikana kerinny hommailehe uusia osia. Totesin aika pian, että lokasuojista ei saa iha helepolla kunnollisia. Noin niinkö kuvista kahtoe vois aatella, että iha hyväthä ne o, mutta vähäkää lähempää tutkittuna huomas rytätyt ja ruosteensyömät muojot. Mutta näihihä sai jo sillon käytännösä iha kaikki osat. Nii eipä kahesta lokasuojasta ees hirmusesti tarvinnu köyhtyä.

Mutta nuitten loksujen irrottamine ei ollukkaa mikää pikku juttu. Tai no kyllähä loksut ja kiinnikkeet irti lähti ku näytti niille vähä rällää, mutta sitte nuo ronkkihi kiinni jäänehet pultin pätkät oliki vähintään tiukasa. Joutu poraaha keskelle reiän ja sinne suhuttelin semmosta kylymäspräyttiä. Sitte tuurna reikähä ja hirviää pänttäämistä. Irtosha ne sitte ku tarpeeks mätti. 

Sitte oliki purkutalakoot piettynä ja korijutut pitkälti korijailtu. Takimmaisesta akkutelinehestä aattelin tehä työkalulaatikon. Se o vaa vieläki aatoksen tasolla. Täsä vaiheesa pesin rasvanpoistoainehella koko kikottime.

Sitte koittiki kauan ootettu tapahtuma. Väriä niskaan. Ei kuitenkaa kirijaimellisesti. Onneks! Maaleiks tuli jonnimoine epoksi pohojamaali ja raskaankaluston maali pintaha. Mitä värikoodeja en mistää ruvennu sen kummemmi kyselehe tai kahtelehe. Kaupasa myyjän kans tsuumailtihi värikarttaa ja sieltä valihtin punasen ja jonku sävysen harmajan. Tuohon harmaan sävyhy miellyin siinä määrin, että muutama vuosi myöhemmi maalasin vielä rojeltiauton samalla värillä. Yhtäähä siihe ei vaikuttanu massikasta yli jääny maalipötti. Ei yhtää...

Osat mitä irti sain putsasin, korijasin ja maalasin. Loppu peleisä oli aika vähä korijattavaa. 

Sitte oliki aika vaihtaa väri ruiskusa. Kerman värine pohoja epoksi sai riittää ja ensiks harmahie osie kimppuhu.

Sitte vuorosa oli runko. Nii ja pölyn lentelyä koitin vähentää kastelemalla lattiaa. Tiiä sitte oliko siitö hyötyä, mutta niimpä tuli tehtyä.

Harmaan jäläkee pänttäämön lattiasta ja seiniltä rupes löytyhy punasia laikkuja.

Sitte oliki kasaamisen vuoro. Tuosa on jo ihka uus kiekkamittariki paikoillaha.

Sitte rupeski massika näyttähä taas raktorilta. Värkkäsin sähköjohot uusiks, ettei sattuis mitää haavereita. 

Pikku hilijaa ku valamistumine rupes lähenehe nii päivie pituuekki vaa piteni entisestähä.

Keulamerkistä oli ajankuluesa värit melekolailla häipyny. Rapsuttelin loputki pois ja maalasin mustalla ja valakosella miranoolilla uuet värit.

Kerkies isäki jo josai kohti mainita ettei taija massikka omin voimi liikahtaa pänttäämöstä. No kyllä se vaa liikahti. Sopivasti potunnosto päivänä vuonna 2008 ajoin massikan pänttäämöstä ulos ja vilijapellon reunaha. Oli mahtava tunne täräyttää se tulille ja lähtiä rompsottaha peltotietä kohti pottumaata. 

Töitäki tällä o jonni verra tehty. Lähin kärryn siirtoja, klapikonehe pyöritystä yms. Pääsipä tämä juhulapaikalle omisa häisäki. Sai toimia kuskaus välineenä kirkolta juhulapaikalle.

Mutta semmone rojekti oli se. Jatkuu vielä varmaa josai välisä jahka löytyy innostusta ja sitä kuuluisaa aikaa...

Kolomivitone: Ens tutkitaan ja sitte hutkitaan

Sitte koittiki päivä ku pääsi ihtekki kotosalle ja kokeilehe ostosta. Se o mahtava tunne päästä kokeilehe kaikesa rauhasa uutta hankintaa. Käyä vähä ajelemasa sänkipellolla ja muutenki tutustua konehe ominaisuuksihi.

Ominaisuuksista puheenolle. Täähä on vuojen -60 standard malli. Eli kaksjapuoli litrasella kolomipyttysellä perkinsillä varustettu työjuhta. Yhtää ylimäärästä varustetta raktorista ei löyvy. Ei oo kaksoiskytkintä, ei kierroslukumittaria, pehemustetusta penkistä nyt puhumattakaa. Sähköt tähä on josaki vaiheesa entiset omistajat muuttanu kahelta akulta yhelle isommalle akulle.

Kaikin puolin muute kone tuntu nakuttava oikeenki hyvi. Kuluki etehe ja taaksepäin. Turhia vuotoja ei ollu havaittavisa. Välihi vaa jäi tartti jukelihi. Sen sai kuitenki yleensä vapautettua, kun vaihe päällä pyöräytti käsin takarengasta.

Tarttimoottorin, kun sain nykittyä irti niin selevis se syyki (tai no lopulta vain osa syy) jumittamiselle. Moottorin päästä puuttu kokonaa kuppi jonka päähä tuo bendix-rattaha akseli tukeutuu. Eipä ollu nurkisa vanahaa tarttimoottoria, josta ois kupin vaihtanu. No eiku varaosaputiikkihi lompsis ja kukkaro nurin...

Sitte vähä pientä huoltua venttiilin välysten muojosa. Eipä suuria säätöjä tarvinnu tehä, mutta pikkuse kuitenki. Eipä tarvinnu nuista tuumia enempiä. Kone tikkas vielä entistäki nätimmi säätöje jäläkee.

Sittepä oli ees siirto ulukosäilytyksestä, sillon uunituoreen, pänttämön suojihi. Nappasin keulan pellit irti. Alaosa oli melekosta perunapeltua ja konepellin päällä oli tommone melekee nyrkin kokone lommo. 

Kuvasta ei mitää hirmusta tietenkää nää, mutta oli se kauhian näköne. En ruvennu tuota sen kummemmin naputtelehe suoraks. Rällällä nätisti vaa soiro pois ja heppailemalla uus tilalle. Onnistu lopulta aiva hyvi. 

Mistää en löytöny lommosta kuva etukätehe, mutta jäläkikäteis kuva löyty. Eli tuosa hiotusa pinnasa oli kunno iskemä. Ensinnä koitin möykätä lommon muotohinsa kuulapää vasaralla ja hiekkasäkki toisella puolella. Tulos ei oikee ollu minkää näköne. Jostaki sitte kulukeutu kätösihi semmone pyöriä knulli. Ruuvasin ruuvipenkiihi kiinni ja sitte konepellin lommo kohan taas knullin päälle. Niin päin, että sain pauketella konepellin julukisivu puolta. Oikasurosessi oli enemmä muojon takasi houkuttelua, mitä pänttäämistä. Joku mulle tämän varmaa neuvo. Tuskimpa ihte moista keksiny. Mutta lopputulosha se ratkasee ja siihe olin nyt perin tyytyväine. 

Siitäpä se puuhastelu lähtiki sitte liikkehelle. Nää jutut tuli puuhasteltua syksyllä heti ens tohinasa. Sitte meniki koko talavi, että kolomivitone sai levähtää pänttäämösä. 

Kolomivitone: alakupöhinät

Semmone maantiekiitäjä tuli aikansa hommattua. Eli vuosi oli 2007. Mulla oli jo pitemmä aikaa pyöriny mielenpäällä, että vanaha rakvaattori. Mielesä sillo pyöri just kolomivitoset ja harmaaverkut. Harmajia ei tuntunu löytyvä tiisselinä millää (sillä saralla mikää ei oo yhesätoista vuojesa muuttunu miksikää), eikä hirviämmi ollu näitä kolomivitosiakaa nimenomaan kolomipyttysellä perkinsillä tarijolla. Olisinko vajaan vuojen verra luikkinu nettikonetta ja keltasta pörssiä. Mutta tämän vekottime ilimotus oli muistaakseni vaasan ikkuna-nimisesä paikallislehesä.

Sinneppä sitte puhelimella yhteyskokeiluja tekehe. Aikamma asiasta ja tavoille kovin uskollisesti myös asian vierestä rupatellessa tuli sovittua tutkimuskäynti rakvaattoria kahtomaan. Yllättäen puhelinkeskustelua en käyny myyjän kans vaan jonku sukulaismiehen kans. Syy tähä oli myyjän huono suomenkielen taito. No eipä siinä, empä ihte voi hirviämmi kehuskella omalla ruohtinkielen taijolla. Joten tasoisa oltiin.

Jokatapauksesa rakvaattoria piti lähtiä kahtoho. Ostohousut pyöri siihe mallihi jalasa, että koin tarpehelliseks ottaa jonnimoise jarruvoiman mukaha matkalle. Pyysinki yhe luokkakaverin mukaha ja tehtävänantona oli yrittää pitää järki pääsä ja hillitä ostajan tunteita. 

No paikalle päästihi ja myyjän kans solokattihi jotaki suomen ja ruohtin välimaastua. Tuskin kumpikaan toisen puhetta hirviästi ymmärsi, mutta käsimerkein, savumerkein ynnä muitte yleismaalliste signaalien (muistettakoho, että tuollon ei ollu vielä mitää kuukkelikääntäjää apuna) saatihi kauppa sovittua ja hintaneuvottelut käytyä. Hintaneuvotteluisa käytettihi kuitenki kännykkää hyväks. Eli tarijottu hinta viestikenttähä ja euron merkki perähä ja sitä rataa jatkettihi. Hyvin ymmärrettihi toisiamma ja lopuks paiskattihi kättä päälle. Mainittakoho, että Massikkaki tuli kierrettyä kunnolla läpi ja koeajollaki käytyä. Elikkä paikalla käynti oli myös muutaki ku vaan pikane vilikasu katoksehe ja kättä päälle.

Seuraavaks vuorosa oliki rahtin hommaamine. Eli kyseltiin kotopaikan tutulta josko sais auton perähä autorailerin lainaha. No pientä korvausta vastaha saiki. Isä lupas lähtiä hakehe pakulla. Nii se puoli oliki sitte selevä. Mää hajin rahat pankista ja luovarilaput katsurikonttuurilta. Sitte nokka kohti Massikan sillosta lötköttely paikkaa.

Myyjä oli pyytäny vävynsä välimieheks eli tulukiks. Muvaka kaveri oliki. Siinä yhesä täytettihi paperit ja maksusta tehtiin myös asianmukane kuitti. Isähä oli siinä samalla kierrelly nii raktorin joka puolelta ja käyny koeajollaki. Tuli kuulemma oma satanelikasi kovin mielehe. Ihimekkös tuo, periaatteesa sama kone uusisa kuorisa. No rakkori lavetille ja kunnolline sijonta vanttiruuveilla ja liinoilla.

Juotihi mun tykönä uuen hankinnan kunniaks kaffit ja kastamistaki oli pöyäsä. Sitte isä lähti hurruuttelehe iltaa vaste kotia päin ja meikäläine lähti ansaihtehe pennosia yövuoroho.

Semmone oli ensi askelmat kolomivitosen kans. Jatkua seuraa tästä taas joskus...

Kylyvökone osa 1

Aattelimpa tästäki tänne vähä rustata. Ei sinänsä suoranaisesti liity maataloustouhuiluhu. Mutta liippaa kyllä nii läheltä jo, että parempi rustata ku jättää unholaan.

Pikkuisäntä kyselly jo pitkähä konehia polokuraktorin perähä. Onha sillä siinä se mukana tullu peräkärry, kummisetänsä tekemä mehtäkärry ja mää tein viime kesänä vielä lietekärryn. Mutta pitäähä sitä polokuraktorihi olla kylyvökone. Mitenkäs sitä muute mitää saa kylyvettyä jossei sitte konehella.

Ja näin talavisyjännä o hyvä värkätä koneita kevät kylyvölle ku ei oo tulipalo kiire pellolle.

Homma alotettihi tietenki purkutöillä. Saatihi lahajotuksena vanahat matkarattahat joittenka kankaisihi oli iskeny ilikiästi homepilikut kiinni. No niitä kankaitaha ei kylyvökoneesa hirmusesti tarvita. Nii ne otettihi pois ja hävitettihi. Välihuomiona hävitys tapahtui asianmukaisesti ja asianmukaisella tavalla. Purettihi nuo rautaosatki paloiks. On sitte helepompi niitä käpistellä.

Tojettihi siinä tiimellyksesä, että mikäs kylyvökone semmone oikee o misä ei oo välipyöräpakkeria. (Omasa Tumettimesakaan ei oo moista lisävarustetta...) No nyt näitä renkaita oli sitte riittämihi nii aateltiin tehä seki samalla.

Kasaamine alotettihi säiliöstä. Meillä jäi leviähkyä paneelia entisen keittiön purusta. Siitäpä tuli tällä kertaa säiliön pohoja.

Viime kesän rutistuksesta eli leikkimökistä jäi havuvanerin paloja jonnimoine läjä. Niistähä sai näprättyä säiliön seinät. Jotaki rimaaki löyty nurkista. Niitäpä sitte tuli ripoteltua kiinnityste helepottamiseks.

Nii tuli säiliön runko tehtyä. 

Sivusta kahtoe tuli lopulta iha näppärän näkönenki. Säiliöhä pitää vielä jakaa kahtia, että mukailee oikiaa. Lannotepuoli ja siemenpuoli eriksehe. Kannet totta kai tehään. Jostaki pitäs vaa saranoita keksiä...

No nii pikkuisännälle rupes tulehe kova kiire ekalle koeajolle jahka saatihi aisa paikoillensa. Runko rupiaa olehe kehillähä. Vielä vähä ulukonäöllisi detaljeja, välipyöräpakkerin kiinnitys, säiliön viimeistely ja aattelin vielä josko maalaiski tämän komeuen. 

Mukavintaha näisä touhuiluisa on yhesä tekemine jäläkikasvun kans (pätee kyllä oikiastahan kaikkehe puuhasteluhu). Vielä seki kun näkee kuinka intopinkiänä on mukana touhuilusa. Koittanu pitää mielesä, että yhesä tehään ja tulee just semmone ku sattuu tulehe. Jos laps haluaa samalla toteuttaa ihtiään laittamalla reikänauhaa jonnekki nii sitte laitetaha. Pääasia, että on mukava touhuta ja vanaha tavara, joka ois kaatikselle ollu menosa saaki uuen elämän. 

Eipä ois matkarattahat tehtaalta lähtiesä tienny mihi käyttöhö lopulta päätyvät.

Nyt vejetään hetki henkiä, pengotaha varastoja sopivie osie toivosa ja sitte kääritähä!