Vannas jumppaa

Kylvöjen aikana pistin merkille, että niin lannoitepuolen vantaat kuin siemenpuolen vantaat rupiaa olemaan kuluneet. Sinänsähän se nyt ei ole mikään ihme. Minulla ollessa tällä on kylvetty noin satakunta hehtaaria. Entisellä omistajalla oli peltopinta-alaa huomattavasti enemmän. Muistaakseni reilusti toistasataa hehtaaria. Eli kaikenkaikkiaan tällä on jo hehtaari jos toinenkin takana. Kuitenkin kyseessä on vuosimallin -89 kone.

Kylvöjen päätyttyä irroitin kaikki vantaan pois koneesta. Vain se lannoitepuolen vannas jäi koneeseen minkä vaihdoin ennen kylvöjen alkua. Lannoite puolella tuossa kymmenen vannasta ja siemenpuolella vantaita taitaa olla lähemmäs kaksikymmentä.

Lannoite puolen vantaista osa oli tosi hapertuneita ja osa taas parempia. Ostin tuossa jo varmaan vuosi sitten pari käytettyä vannasta käyttöön ja tässä tapauksessa yksi ollut mallina kunnostuksessa. Kuvassa näkyy hieman piirrettyä viivaa mistä kohti vantaan katkaisin. Syy miksi tähän jumppaan rupesin oli se, että huomasin kiertokoetta tehdessä niistä vantaista, jotka oli huonoimmassa kunnossa pomppivan lannoite pallurat minne sattuu. Kun taas niistä mitkä oli jokseenkin kunnossa lannoite tuli suoraviivaisesta alas. Samate näihin huonoimpiin vantaisiin oli ruvennu sisälle kertymään maata jo melko paljon.

Korjauspalaksi leikkasin levystä molemmille puolille omat korjauspalansa ja vielä kapian soiron rintapalaks. Kaikki tirruutin sitte vielä puikolla yhteen. Isältä sain vanhaa puikkovarastua. 46 rutiili puikkoja. Tuli oikee vanhat ajat mieleen, kun niillä hitsas. Nokkaha tuprahtanu walliuspuikon haju toi heti mieleen ihanat niin kesäiset kuin talviset lannanpoistajan vetopyörän hitsaukset kuin loorirallien hitsaukset. Oi niitä aikoja...

Pari ensimmäistä ku sain valmiiksi niin pitihän sitä heti ottaa kuvat työn jäljestä. Kaukaa parempi kuvata kuin läheltä. Ei ihan kaikki virheet näy.

Tämä se ois pitäny hommata jo aikoja sitte. Sitä ei voi uskua kuinka palio tommosesta pienestäki ja ennen kaikkia halavasta ruuvipenkistä on hyötyä. Ihte mieluustä täsä kohtaa suosin tommosta halavempaa kapinetta. Sitte ei harmita hirmusesti jos jää jukeliin kun laittaa maattopuristimen kappaleen sijasta tuohon ihte puristimeen.

Sitte vuorostaan siemenvantaitte kimppuun. Näitä oliki huomattavasti enemmä. Parisen kymmentä kaikestaan. Ihan jokaista en kunnostanu. Oli vielä niin palio hyväsä kunnosa, etten tehenny mitään. Eli tuosa vantaan käresä on tommonen kulutuspala. Osasta se oli kulunu meleko vähiin.

Mulla on hyllysä tommosta 4-5 millin hardox 450 levyä. Siitä leikkelin n. 10 mm leveitä soiroja. Sitä sitten pätkä kerrallaan tirskautin kiinni. Rällällä viilto ja taivutus taas hepillä kiinni. Näin sain aikaiseksi tuo n jokseenkin pyöreän muodon. Sitten sopiva pieni hionta. Ajattelin, että maaperä tehköön tehtävänsä lopullisena hiojana ja muotoilijana. 

Siinä sitte lopulta kaikki hitsattuna ja ootti vielä loppu hiontaa. Jäin kyllä miettimään sitäki, että uppoaako tommonen enää maahan. Vaan taitaa olla turha pelko. Eiköhän jousi voima ja vauhdin hurma hoida vantaan upottamisen.

Sinällänsä homma ei ollut mitenkään valtavatöinen. Aikaa sinänsä paloi monta iltaa, mutta mikäpäs siinä on harrastellessa. Varmasti jos tämä olis pääelinkeino niin nuo vantaat olis tullu hommattua Tumelta varaosina. Mutta näin tällä kerta...

Kasvukausi 2021

Ollu mukamaste nii kiire tai sitte vaa laiska, ettei oo kerinny kylvöistä tai muustakaa rustailemaan. Mutta nyt ku sai kaivurijutun rustattua nii iskiki hirviä piikki runosuonehe josta rupes puluppuamaha juttua. Täsä sitä nyt sitte tulee...

Tämän vuoden kylvöt pääpiirteittäin meni hyvin. Vastoinkäymiset pysy maltillisina. Aluksi tuntui, että pääsee kohtuu aikaisin pellolle. Mutta niin vain alotus veny tänäkin vuonna touko-, kesäkuun vaihteeseen.

Etukäteen korjailin vähän niinkö varastoon muutaman apulantavantaan. Vaihdoin pari kappaletta jo viime vuonna koneeseen ja otin nyt kunnostuksen alle nämä irrotetut. Kuvasta voi todeta, että aika ja maaperä on syöny peltiä.

Oli vielä muutama vantaankärkipala korjaamatta. Niin samalla nekin turasin. Ylempänä näkyy vantaat korjattuina. Maalasin kunnostetut vantaat vielä, kun sattuis sopivasti olemaan purkki maalia.

Kuvasta näkee kuinka paljon lyhentyny. Minusta erikoisinta tuosa on, että tuo vinopintaki on kulunu samaa tahtia.

Pari lohkoa tuntui kuivavan ihan käsiin. Niin ne käytiin tasaamasa ennen puolen kuun sateita. Tiiä sitte oliko virhe vai ei, mutta tuntui ne lohkot mitkä jäi kynnökselle kuivavan nopeammin. 

Tasasin tänä vuonna kaikki tuolla kutos mörssärillä. On sillä kyllä ilo tehä töitä. Voimaa riittää omiin tarpeisiin vähintäänkin riittävästi. Aikanaan sanoin, että 390 oli helppo tehä tasaukset, kun verrokkina oli takapotkut (265 ja 675) Massikat. Mutta kyllä 399 menee vielä nöyremmi minne kuski haluaa.

 

Tää Potilan tasausäes on siinä mielessä hyvä, että rikkoo vain pinnan eikä vielä möyhennä syvemmältä. Kuitenki tällä pystyy helposti liikuttamaan maata ja täyttämään esim. vesivaot. Aikanansa ollu loistava hankinta. Tämän levynen tasurihan liikkuu jo 60 heppasellakin rakvaattorilla.

Välillä piti maisemiakin ihailla ja kuvailla. Tämä on sitä sielun maisemaa. Näitä kuvia on mukava sitten katsella syksyllä ja talvella. Samalla voi muistella tehtyjä töitä.

Reunat tavattu käydä ajamassa Kronoksen lapiorullaäkeellä. Nätisti myöheentyy reunat ja siitä on hyvä lähtiä kylvämään. 

Savisin lohko kuvassa. Se kumma juttu miten oma ajatus ja tuntemus muuttuu ajan saatossa. Jos ajattelee, että ihtekki on rällännyt näillä pelloilla ainaki neljännesvuosisajan verran. Silti vasta viimeisen seittemän vuojen aikana oppinut minkälaiset maalajit kullakin lohkolla on ja miten niiden kanssa toimitaan. Ennen sitä oli vaan apumies vailla vastuuta. Nyt tilanne on toinen, kun vastuukin on itsellä.

Aikanaan jäi äkeen vetotappi vähän alimittaseks nii poltin plasmalla vanhan holkin pois ja hitsaisin uuden paikoilleen.

Samalla laitoin vetopalkin alle karahkan, että veto tulee tapin keskelle eikä vinoon. Kuvanoton jälkeen lisäsin vielä pystyn levyn tuonne keskelle. Varmasti kestää. Ja niin kestikin.

Sitte päästiin äestyksen makuun. Kävi pikku nolous, kun alotin äestämisen. Ihmettelin miksi äes kulkee vinosa. Kerkesin jo säikähtää, että runko olis vääntyny viime keväänä. Isän kans asiaa ihmeteltiin puhelimessa. Sitte yhtäkkiä keksittiin syy. Kallistuksen säätö oli toisessa ääripäässä. Toista vetovartta laskemalla laski äkeen toinen reuna alas. Pienestä se vaan on joskus kiinni.

Nuori isäntä ja pappa hoiti tänäkin vuonna pitkälti äestyksen. Mää äestin käytännössä kahtena päivänä. Muutoin parivaljakko hoiti homman.

Laitoin yhdelle lohkolle nurmensiemeneksi valkoapilaa. Tarkotus kokeilla miten onnistuu ensi vuonna viherlannoitus. Eli 2022 tältä lohkolta tarkotus ottaa vaan yks heinäsato ja murskata loput peltoon. Jos sais typpeä sidottua peltoon tällä konstilla.

Apilan kaveriks pikkasen timppaa.

Uusi ohralajike kokeiluun. Alvari. Bragea ollu pitkän aikaa ja viime vuonna testisä oli Vertti, mutta se ei oikeen ottanut tuulta alleen. Nyt Alvaria tuli koko alalle. Näkee jos menestyy jollain lohkolla paremmin kuin toisilla.

Tämän kauden investointi. Säkkiventtiili. Tämäki ois pitäny ostaa jo iät ja ajat sitte. Kallisha se oli. Jos aattelee, että reipas sata eurua muovitötteröstä. Mutta sitä joku kuitenki vähäse miettiny mite se toimii. Täsä mallisa tykkäsin siitä, että voi laskia maaha vaikka venttili on kiinni.

Varovaine pitää vaa olla, kun avaa venttiiliä. Sillohan on periaatteesa taakan alla.

Sitten päästiinki jo Tumea ulkoiluttamaan. Vaikka kone on jo vanaha niin toimii kuitenki vähintään kohtuu luotettavasti. 

Ja heti perään todettava, että saman apulantavantaan jousi meni poikki kuin viime vuonnakin. Kerkesin vajaan hehtaarin kylyvää nii jotenki kuulosuojainten sisälle asti kuulin vaimian "ping" äänen.

No eihä siinä auttanu ku hurauttaa pajan etehen ja ruveta pajottamaan. Tein tällä kertaa riskit seevit ja 3,25 puikolla tirruutin kiinni. Puikolla siks ku isot pojat on sanonu, että puikolla tulee tiukempi sauma. Mene ja tiiä, mutta ulukona hitsuu onnistuu helepommi mitä migillä.

Josko se siinä nyt kestäis

Ja matka jatku taas...

Tänä keväänä ketjumurheita sattu tasan yhen ainuan kerran. Nyt ku on kamera kuvaamassa pinta-alamittarin ketjupyörää ja näyttö kopisa niin, kun vaan tsekkaa näytön aina pönttöä laskiessa huomaa kyllä pyöriikö kone vai ei.

Nykysellään oppinu tuon ketjun laittamaan kohtuu nopsaan paikoilleen. Päälle laitossa menee vain noin viis minuuttia. Pitää olla vaan kaks 10 millin avainta ja yks kolmentoista millin avain. Tai sitten knipexet.

Välillä voi nousta pöntön päälle maisemia ihailemaan. Sinänsä tällä hetkellä sopivasti pinta-alaa, että on hommaa, mutta ehtii myös nauttia maisemista ja siitä tekemisestä.

Vanhan massikan ohjaustehostimen korvake antoi periksi säkin nostelun tiimellyksessä. Taisi käydä ne perinteiset, että oli kasatessa niin hoppu ettei ehtiny järjellistä saumaa tinaamaan tuohon. Nyt sitten uusi yritys.

Hitsasin samalla korvakkeen myös takaa kiinni. Puikko on siinä mielessä kätevä laitos, että puikkoa voi taivuttaa ja hitsata sen avulla kulman taakse. Migillä tämmenen kikkakakkonen ei olis onnistunukkaa...

Siinäpä se sitten kököttää. Kesti ainakin tämän rykäyksen. Ohjaustehostimesta sen verran, että toimi aivan hyvin. Sylinteri vaan pitää vaihtaa pitempi iskuiseen. Renkaat ei kääntyny riittävästi ja aiheutti aika paljon vekslaamista. No pitää vaihtaa kunhan sopiva sylkky sattuu näköpiiriin. 

Omia vehkeitään kun aina saa kehua niin tämä yhdistelmä on kyllä kuin nenäpäähän. Sopii käteen ja vikavalot ei vilikuta. Polttoaineen kulutustakin näinä aikoina seurasin. Reilu viis litraa tunnille vei kaikkine siirtymineen ja kylvöineen. Eli ei minusta ollenkaan liikaa. Ottaen huomioon, että tekniikka periytyy kuuskytluvun lopulta.

Kevään onnistunein kuva. Olin just saanu viimeset kylvettyä ja koneen tyhjäksi. Kun kutosen mörinä tuli kuulostimien läpi. Jotenki se oli hieno hetki. Hyppäsin pöntön päälle seisomaan ja nappasin sarjan kuvia. Tämä kyseinen kuva ainakin omasta mielestä onnistui vallankin hyvin.

Tuossa kohtaa tunnelma on kyllä hieno. Olo on kuitenkin aika väsynyt ja kroppa hellittää stressistä. Sen takia osin varmaan tunnetilakin on sanoinkuvailematon. Mutta joka vuosi sen tuntuu yhtä hyvältä. Saa jäädä oottamaan mitä maa tuottaa...

Muutama viikko väliä ja olikin ruiskutusten vuoro. Oraat oli hyvin lähteny kasvuun ja kasvusto oli muutoinkin tasaista. Näytti jopa siltä, että vuosi sitten tehyt kuohkeuttimet ajavat asiansa. Ei ollut eroja orastumisessa niillä kohdin missä raktorin rengas oli mennyt.

Vanha hardin ruisku se vaan toimii. Tälle vuodelle ei tarvinnut suuttimiakaan vaihtaa. Ensi vuonna edessä on sitten ruiskun tarkistus.

Tuossa on 8 metrin mekaaninen puomi. Riittää näille pinta-aloilla vallan mainiosti.

Elokuun alussa kävin viimeksi tarkistamassa tilannetta. Kuvassa kahdelta eri lohkolta näytteet. Vasemman puoleisessa tähkässä jyviä oli 56 kpl ja oikean puoleisessa 72 kpl. Isommassa tähkässä jyvät olivat myös huomattavasti isompia. Aika näyttää mitä laariin varisee...

MF165 + Jameskaivuri

No nii pitkä pätkä eellisestä rimpsusta. Jääny kylvöntyötki selostamati tältä vuojelta. No kerkiäähän neki selostaa vaikka syksyn synkkinä iltoina.

Mutta asiaan. Ollu tapetilla jo pitemmä aikaa maatilakaivurin tai kaivuulaitteen hommaamine. Maatilakaivureita mehtästinki pitemmä aikaa. Mutta jotenki kunto ja hinta ei kohannu misää kohti. Lähialueella oli yks Ukkomestariki myynnisä ja sitä kävin kahtomasa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se kone tarttee liikaa työtunteja ennen ku maa vaihtaa paikkaa. Sitte sattu silmään tämä yksilö joka oli pikkasen kalliimpi, mutta rompetta tuli vähintäänki sen hintaeron edestä.

Elikkä elikkä. Aivan tarkkaa historiaa en tälle tiedä. Mutta myyjän mukaan ollut papparaisen silmäterä.

Pohjakoneena tuossa on -67 vuosimallin 165 massikka. Siitä on pujotettu nostolaitteet pois. Nostolaite kansikin vaihdettu peltilevyyn. James kaivuulaite asennettu perään. Ilmeisesti James kaivurista otettu myös tuppisovitteet. Loppupeleisä ihan siististi tehty. Samalla ilmeisesti tehty sääsuojakin. Suunnittelin, että ikkunoihin voisi laittaa pleksit, oikean puolen oviaukon laittaa tukkoon ja vasemmalle puolen tekisi avattavan oven. No aika näyttää mitä tulee tehtyä.

Kaivuulaite itsessään ei ollut mistään ratki. Eikä löytynyt kuin pari paikkaa mitkä korjattu. Loppupeleisä neki tehty kohtuu asiallisesti. 

Mukana tuli puolitelat renkaineen ja luiskakauha. Luiskakauhan mallista enoo ihan vakuuttunu. Omaan makuun voisi ennemmin käydä suorahuulinen luiskakauha. Mutta pitää kokeilla miten tollasella onnistuu ja muutella sitte jos tarvetta ilmenee.

Paripyörätkin tuli matkassa. Näihin pitää jostain löytää sopivat välivanteet. Pitäisi supistaa 36 tuumasta 30 tuumaan.

Pelto-ojien kauhu. Ojakauhakin löytyy. Kaksikyntinen. Jännästi oli avoin rakenne. Kynnet oli jännästi varmaan joku näppärä kyläseppä teheny ite. Oli lattaa latan päällä. Mutta kauha itsessään näytti olevan ryhdillään. Jos tuntuu huonolta niin äkkiäkös tuohon jotkut hitsattavat kynnet hommaa.

Vasemman puolen eturengas oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Se on oikeastaan huoltotoimenpiteitten kärkipääsä.

Vaikka keulalle onki aseteltu öljysäiliö, betonipossu ja vielä valettu tynnyri täyteen betonia. Nii silti oli keula keviä. Laitettiin vielä tommone porakivi puntiksi. Sitte oli jo jokseenki säällinen rällätä. Tai no suorittaa siirtoajo pellolta pänttäämön nurkille.

Kyljessä menee paine ja paluu putket.

Takarenkaat ajattelin laittaa kapiammalle ja sitte paripyörät kiinni. Tuntuu, että käypi ronkkien päälle jos renkaat noin leviällä. Varmaan aikaisemmin tässä on ollu puolitelat kiinni ja siksi renkaat noin leviällä.

Kääntyvä penkkiki löytyy. Joku pehemuke pitää kyllä keksiä. Tulee ahterille meleko kylymä syksyn sateilla kaivaa jos rautajakkaralla pitää istua.

Kuokkakauhaa joutuu vähän sepittämään. Ainakin yksi pohjalankku revennyt irti. Pitää irrottaa jossain vaiheessa ja pyöritellä pajan lattialla ja tirruuttaa ratkeamat umpeen. Samalla käy läpi myös kaks muuta kauhaa. Käy läpi ja korjaa tarvittaessa.

Kauhan käännön sylinteri vuoti nii palio ölijyä, että se pitää ottaa irti ja vaihtaa tiivisteet. 

Mutta summaarum. Täytyy todeta, että ostokseen oon kovin tyytyväinen. Pikkasen fiksailee sieltä täältä nii saa oikeasti pitopelin. Kyllä tällä pelto-ojat perkkaa ja omat pikku kaivuut tekee.