Hetkisen kesti saaha tämä juttu kirijotettua. Kaikenlaista kiirettä oli tähänkin väliin. Lähinnä työkiireitä. Mutta eipä niistä sen enempää.
Toukokuun loppupuolella alotettiin kylvöjen puuhastelu tänä vuonna. Ensi työksi laitoin kouhkeutin piikit paikoilleen kylvökoneeseen. Uusi ja hieno nimi perinteisille s-piikeille. 😉
Sitte oli aika laittaa kylvöraktoriin näyttö paikoilleen. Ostin myös kännykälle telineen. Panostin tällä kertaa pikkasen arvokkaampaan telineeseen. Ja olihan se joka euron arvoinen. Pysy puhelin paikoillaan. Ei tarvinnut kertaakaan ehtiä kapulaa lattialta.
Sitte vielä tupakinsytytinkin tuli asennetua. Ei sillä, että tupakkia polttasin vaan ihan puhelimen latausta varten. Alkaa tuon motorolan akku olemaan aika selvää kauraa. Vaihdoin siihen akunkin reilu puoli vuotta sitten, mutta kiinan akku ei, yllätys yllätys, ollutkaan alkuperäisen veroinen. Mennyt puolessa vuodessa samaan jamaan kuin alkuperäinen kolmessa vuodessa. No jospa sillä vielä hetken pärjäisi...
Ekan kokeilun jäläkee ainaki silmärääsesti tarkasteltuna näytti, että kuohkeuttimet toimis aiva kivasti. Myöhemminhä sitte näkee kasvustoista paremmi oliko apua vai ei. Tuskin haittaa ainaskaa oli.
Uusi Murtaja äes oli liikaa vanhoille sivurajoittimen kiinnitys pulteille. Meni vasemmalta puolen poikki kierteen alusta.
Tein pulttiin jatkon ja hitsasin lattaraudan pätkästä pään. Korjaus kesti aikansa. Viimesten hehtaarien aikana meni vielä uudelleen poikki ja pultti tippu jonnekkiin peltoon. Sidottiin rajotin kettingillä vetovarteen kiinni. Myöhemmin löyty sattumalta ikh:n valikoimasta varaosa.
"Uusi" äeskin pääsi ekaa kertaa töihin. Oli muutaman vastoinkäymisenkin jälkeen positiivinen vekotin. Muokkausteho nousi useamman napsun entisestä. Oli kyllä yllätys kuinka paljon vaikuttaa muokkaustehoon yhden piikkirivin lisäys. Massikkakin jaksoin oikein hyvin vetää rohjaketta peräsä. Vastoinkäymisistä ja mietteistä tarkemmin voi lukea tuolta äestä käsittelevästä tekstistä.
Vanhan massikan vanha pötkötartti sano keväällä työsopimuksen irti. Otettiin sitten 265 massikasta tartti tähän ja hommasin uuen tartin tuohon 265:een. Jostain syystä virta-avain ei enää suostunut yhteistyöhön uuden tartin kanssa. Pitää jossain kohti perehtyä tähän tarkemmin. Mutta kylvöjen ajan virta-avaimen virkaa toimitti halvat pihdit. Ja toimiihan se noinkin. Mutta pitää tuo oikea käynnistysmuoto laittaa toimintaan jossakin kohtaa.
Työn tiimellyksessä löytyi kuohkeuttimille myös toinenkin työmuoto. Kivien kantoteline. Loppupeleisä jopa aika kätevää, kun pelloilla ei enää paljon kiviä ole. Tämäkin kivi nousi vanhan talon paikan kohdalta.
Sadepäivän välihommina tekasin lannoitevantaisiin uudet kulutuspalat. Hommasin ne jo varmaan vuosi sitten. Nyt vain sattui sopiva hetki
Kuvassa vasemmalla näkyy korjaamaton yksilö. Ero korjattuun on melkoinen. Olishan nuo voinut korjata jo aikaa päivää sitten. No parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Nelisatasta hardoxia nuo uudet kulutuspalat.
Kuvasta näkee, että nyt ollaan taas kunnon syvyksisä. Nyt on taas kolome säätöreikääki käytettävisä. Voi laskia vantaitte kärkiä taas alemmas ku kuluvat.
Samalla ku käytin lannote vantaat irti niin tsekkasin niitten kunnon. Oli tullu joskus hommattua muutama vannas hyllyyn varaosiks. Nyt pari huonointa vaihoin ja tarkotus olis korjata nuo kuluneet hyllyyn varaosiks. Siinäpä on taas talvelle pikku puuhasteltavaa.
Oliko lie uusien kärkipalojen syytä, mutta meni yks lannotevantaan jousi poikki melekeen heti, ku pääsin seuraavana päivänä pellolle. Tuliko lie liikaa vääntyä jouselle. Se oli jo joskus aikasemmin hitsattu kasaan entisen omistajan toimesta.
No onneks ei tarvinnut kovin pitkäksi aikaa kylvöjä keskeyttää. Pika keikka pänttäämölle. Vähän hiontaa ja riskillä virralla hitsaus. Edellisen korjauksen vierestä meni tällä kertaa poikki. Joten siitä varmaan katkiaa seuraavallakin kerralla. Pitää varmaan hommata pari jousta hyllyyn varaosiksi. Saa heittää kylvöjen aikaan uuden tilalle ja korjata vanhan sitten talvisaikaan. Vaikka eipä työt varmaan tuntia pitempään ollut nytkään seis.
Vanhan talon paikalta nousi yllättävästi kiviä vaikka auratessa oli jo keräilty esiintymiä pois. Onneks on talon kapeimmassa äkeessä perunalaatikko kiviä varten. Mukava käyä nakkomasa kiviä tonne ja purkaa pellon kulmaan.
Oli kylyväesä sen verta komiat maisemat, että piti pysähtyä valokuvaahan.
Vielä viime vuonna tuossa kuvasa näkyis vanha hirsitalo. Nyt se o purettu ja loppu se iänikunen kiertäminen. Juhulakasta rällätä menehe.
Ja tämä pässi se jaksaa säkkejä nostella. Luotettava työjuhta. Pelittää varmaan seuraavat viiskyt vuotta taas, kun sai uuen tartin.
Tällä kertaa hommasin uutta lajiketta ja oikein sertifioitua siementä. Mukava nähä onko Vertistä vastus Bragelle. Bragesta on kyllä pitkältä ajalta hyvät kokemukset. Mutta pitäähän sitä kokeilla välillä jotain uutta, että tietää missä mennään muitten lajikkeiden osalta. Tästä Vertistä kuulin hyviä kokemuksia sitä kokeilleilta viljelijöiltä tästä lähialueilta.
Kylvöyksikkö pelasi jokseenkin hyvin. Aluksi tuntui, että apulanta tulee vantaista solkenaan ulos. Sitten tuli väläys jostain. Täytin säiliötä ja hoksasin, että raekoko on tosi pientä. No kokeilin laittaa pohjaläpän pykälän pienemmälle ja tein kiertokokeen uusiksi. Pelkona oli tietenkin, että apulanta alkaa murskaantumaan syöttöteloille ja tukkii koko koneen. Pelko oli turha sillä homma toimi aivan komiasti.
Mutta laskupää ei pelannut. Yhdelle lohkolle meni kaikestaan viissataa kilua liian vähän apulantaa. Siinä tuumattiin, että mitä tehdään. Yhtäkkiä tuli mieleen, että onhan tuolla lajosa edelleen vanaha Elho. Kysyin isältä mahtaako se vielä toimia. Isä totes, että toimivana, pestynä ja öljyttynä
Ja kappas. Nivelakseli kiinni ja kokeilemaan. Toimii!!!
Mörssäri pääsi lopuks jäähyttelemään jyrän eteen. Mukava tuolla on rällätä vaikka vejätystä oliskaan. Oikeen makia vetää pellolla isolla vaihteella rallia.
Sitte vielä muutaman viikon takaset tunnelmat. Kävin ruiskaamassa viljat. Tämä oliki nyt eka vuosi, kun oli ihtellä tutkinto suoritettuna. Tähä asti menty isän tutkinnolla. Suoritin verkkokurssina ja homma toimi iha hyvi.
Tämän vertaset ruiskaamiset menee komiasti tuolla Hardilla. 8 metrin puomistoki on aikas riittävä. Kuitenki osa lohkoista sen verta pieniä, että isompaa sinne ei palio kannata viejä. Massikan koppi on taas sitä mallia, että kunnon hengityssuojain on ehoton. Mutta onneks semmonen löytyy. Mutta kun meinasin ruiskutusten jälkeen hakia uudet patruunat oottamaan niin eipä saanutkaan. Kauppa möi eioota. Kuulemma maaliskuun jälkeen kaikki hengitysuojaimet myyty ja patruunat kans. Kiitos koronan...
Mutta näin meni tällä kertaa kylvöt. Jos lukasee edellisen kirjotuksen äkeen osalta niin näkee mitä vastoinkäymisiä oli. Mutta sillälailla säät suosi, että ressi ja paniikki ei missään kohtaa iskeny. Ihan rauhasa saatiin hommat tehtyä. Siinä oikiastaan enemmän hermo lepäs ja sai niiltä osin jopa rentoutua. Ja onhan tuo raktorilla ajelu vaa mukavaa puuhaa!!!
