Äjes osa 18: Tää rupiaa olehe täsä

Jälleen kerran tuli noustua enne kukonlaulua sängystä ylös. Takaraivosa kyllä siinsi, että mitenkähä täsä tällä kertaa oikeen käy. Saapiko sitä äkehe läjästettyä vai joutuuko taas pettyhy karvaasti.

No aamu lähti kuitenki iha mallikkaasti liikkehelle. Isä oli valamiiks pilikkonu kulumarautaa renkaan länkien jäykkäreiks ja mää silippusin vielä pikkasen pyöriää putkia lisävahvikkeeks. Sitten vaan armoton hitsaus taas päällensä.

Laitoin vetopalkin vielä aisan alapuolelle kiinni roikuttamalla tapista. Tällä tavoin saan kääntökulmaan suurennettua. Pääsee pellolla kääntymään ja peruttelemaan nätisti.

Sivusiipien varpajyrät laitoin nyt tässä vaiheessa niin sanotusti kiinteällä asetteeella. Tarkotus tehdä, sitten joskus kun ei ole kiire, koron säätö tuosta keskirungon varpajyrästä. Nousee ja laskee kaikki sitten samaa kampia pyörittämällä.

Pienesti ottaen jäi vaivaamaan tiellä kuljettaminen. Ettei käy niin, että runko niiaa jossain kuopassa liikaa. Jäi Kongskilden äkeestä tollaset renkaitten rungot vielä käyttämättä. Renkaat itsessään oli ihan loppu. Otin ne vielä irti ja laitoin nuo rungot paikoilleen. Löyty kätköistä yksi silppurin rengas, mutta toista kunnossa olevaa ei mistään käsiin löytynytkään. No onneksi kaupasta sai vielä renkaita ja sisäkumeja. Pitää vielä asentaa renkaat vanteille ja turauttaa pulttikoneella kiinni noihin runkoihin. Tarkoitus tällä ei ole ottaa koko rungon kuormaa vastaan vaan pikkusen vaan tasottaa kulkua.

Siinäpä ne on parivaljakko valmiina kevään koitoksiin. Paripyörät vielä pitää taakse laittaa niin voi lähtiä huruttelehe pellolle. Vielä pitää kyllä vähän malttaa. Ei ole pellot vielä siinä kunnossa, että voisi lähteä höyryämään. Mutta kyllä sinne tänäkin keväänä pääsee.

Äkeeseenhän käytettiin osia vanahoista koneista mitä on aikojen saatossa jäänyt pois käytöstä. Ajattelin laittaa vähän listaa mitkä kaikki koneet ovat olleet osien luovuttajina.

• Sampo 300 äes
• Kronos äes
• Kongskilde (olisko malli ollu triplex)
• Tume kl200
• Jf-sivupuimuri
• Welger niittokone
• Vektori -lannanpoistaja
• Velsakärryn vanhat rehulaidat
• Varmo -rehuleikkuri
• Kylänsepän tekemä kärry
• Sekalainen seurakunta erinäistä rautatavaraa

Se täytyy kyllä todeta, että syksyllä kun tätä alottelin niin homma tuntui suht simppeliltä ja nopiasti valmistuvalta. No toista se kyllä lopulta oli. Hitsata tätä on saanut ihan huolella. Kaasua on mennyt pari pullollista, lankaa noin 15 kiloa. Mutta lopputulos vaikuttaa nyt ihan hyvältä. Mielenkiinnolla odottaa, että pääsee pellolle kokeilemaan. Siellähän se sitten nähdään kestääkö vaiko eikö. Jos ei kestä niin sitten parsitaan kasaan ja tehdään entistä ehompi. Loppuun täytyy kyllä laittaa iso kiitos omalle isälle. Apu on ollu jälleen kerran korvaamatonta! Unohtamatta omaa pikku isäntääkään. Ajatusleikit ja keskustelut äkeen tiimoilta ollut hauskoja. Vähän kun vielä kasvaa niin siitä saa mukavan kaverin näihin rakenteluihin. On sitä kerta jo nytkin.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa ja jäädä oottelemaan toukotöitten alkua...

Äjes osa 17: Voi meitä Sortavalan poikia...

No niin. Mitenkähä sitä alottas. Tällä kertaa ei ollu kyllä onni suosiolline. Ei sitte millää lailla. Mutta alotetaas alusta ja käyää kohta kohalta tämä koheltamine läpi.

Isä oli innokkaasti kasannu äkehe ja tojennu, ettei voima sylyksä riitä ponnistaha äjestä ylös. Äjes piti kelekkua takasi pänttäämön oviaukolle, että pysty ruveta sitä pajottamaan. Pelkästään vetämään sitä ei pystynyt. Vaan peräpäästä sitä piti jollaki nostaa rohjake ilmaan. Startattiin vanaha massikka konesuojasta ja eiku nostelehe. No sitte ruvettiin hivuttamaan junaa kohti pänttäämön ovia. Siinä piti kiertää tunkio ympäri, että päästiin kohteeseen. Hankaluueks osottautu käännökset vaikkaki olivat loivia niin vanahan massikan kevyt perä, vaikka sielä 2,5 metrinen VM-perälevy oliki, kävi meleko keviäks. Siihen yhistettynä vinossa oleva kuorma. Yhtäkkiä rupes toinen takarengas nousehe ilimaha. Jäi kyllä kieltämättä pari syjämmen lyöntiä lyömättä. Mutta onneks refleksit pelas ja äkkiä laskin etukuormaajaa alas nii laski takarengaski takasi maan kamaralle. Mutta olipa taas osotus, että varovaine pitää olla näittä konehie kans rymistellesä.

Sitte ku järkytyksistä oli selevetty ja äjes saatu pänttäämön oviaukolle. Alotin sitte tekemällä uuet korvakkeet ja asensin sen rehuleikkurin sylinterin käyttähän renkaita. Sylinterin peräpäästä otin mullinsilimän irti ja pistin väliin neliöputkia. Näin sain sylinterin kokonaismitan täsmäämään. Täsä kohtaa oli ilo ylimmillään ja henkseleitte paukuttelu kuulu ihan varmasti naapurihi asti.

No mites kävikää. Ei sitte mitenkää. Ei noussu äjes maasta. Nytkähti vaan. Siinä sitte ihimeteltiin, että mitä täsä oikee tapahtuu. Eikä meinannu millää valijeta mihin sen sylinterin iskunpituus katuaa. 

Lopulta se selevis. Putki jossa renkaat on kiinni lommahti. En nyt iha varma oo onko oikia termi, mutta kuulostaa hienolta. Korvake siis kierty putken päällä, mutta putki pysy paikoillaan. Ilimeisesti putken ainevahvuus ei sitte riittäny.

Voi varmasti arvata, että ajatukset ei ollu aivan hirviän valosat täsä kohtaa. No plasma kätehe ja vanaha korvake irti. Siivosin jämiä vielä rälläkällä. Laitoin tuohon putken kylykeen u-palkin tueksin ja alapuolelle halkaistun putken. Sitten sylinterin korvake siihen päälle. Sidoin vielä korvakkeen hämäkki palkkeihin. Seuraavan kokeilun aikana piti pureskella riskisti kynsiä, että miten käy. No siinä kohtaa kävi hyvin. Renkaitten osalta systeemit pysy läjäsä.

No sitten oli aika kokeilla sivu siipiä. Hyvin laskeutuivat alas ja nostin ne vielä ylöskin. Täsä kohtaa ihmettelin, että miksikäs lukitukset ei taho mennä enää paikoilleen vaikka ne oli helposti lähteny pois. Kävin kääntämäsä äjestä ja totesin siinä kohtaa, että vetopalkki ottaa aisan reunoihin kiinni. No siipiä kokeiltiin uudemman kerran. Samalla ku vasemman puolen siipi rupes laskehe niin sylinterin kiinnityspalkki rupes repiämään irti. Saatiin kuitenki laskettua siivet alas. Siinä heti tuumattihi, että mitäs nyt.

No ei siinä muuta auttanut ku irrottaa siivet kokonansa ja peruutella äjes takasi pänttäämön ovelle. Plasmalla irrotin palkin kokonaan irti ja hioin jätkökset pois. Sitte eikun katkomaan lisää uutta ja suoraa palkkia tilalle. Tein tällä kertaa triplasti vahvemman. Palkki ensin samaan paikkaan missä entinenkin oli ollut. Toinen palkki alle ja vielä äkeen runkopalkkien sisältä lyhyemmät sidos pistot alle. Siihen sitte sylinterin korvakkeet kiinni. Ja avot uudelleen kokeilemaan. 

Sitte raahattiin siivet taas lähimaastoon ja kiinni runkoon. Sylinterit kiinni ja letkut. Äkkiä kokeilemaan miten toimii ja kestää. Toimihan se. Hitsasin vielä saranapalkkien puskutukiin korotukset. Ajattelin, että jos sattuu käymään niin, että siipi pääsee vähän nousemaan saranapalkit vääntyy hyvin nopsasti vihtakselle ilman tukea. Nyt sitä ainakin on koitettu eliminoida. Kahtoo sitte työntouhuissa pitääkö lisätä vielä joku mekaaninen lukitus.

Mutta pikku testien jäläkeen paketti pysy kasasa. Mutta kyllä meinas ottaa luonnon päälle ku ei millää onnistunu. Vaan vaikeuksien kautta voittoho. Tähän vois vapaasti mukailla erästä ameriikan autoteollisuuen sananlaskua. MIKÄÄN EI VOITA AINEVAHVUUTTA!!! (Nothing beats cubic inches!)