Peräpuntti

 Tämmeselle ollut kans jo vuosia tarve. Tähän asti vanhan massikan perässä on ollut säkkejä nostellessa aina perälevy. Mutta se lisää keksinnön kokonaispituutta varmaan kahdella ja puolella metrillä. Aina pitää muistaa katsoa taakse kolaha jonnekki seinään tai muihin koneisiin. Vaikka lääniä on jonkin verran, mutta sekin loppuu aikanaan jos ei ole ketteryyttä.

Niin sittepä muutako tuumasta toimeen. Vanhoja öljytynnyreitähän on jäänyt elosäiliön seinustalle odottelemaan jatkojalostus ja nyt sellainen löytyi.

Tein ensin kolmipistekiinnittimen pihan perän rautavarastosta ja tähän tuli alatapiksi koko pitkä 35 mm akseli, jonka päät sorvasin cat II mukaan. Työntövarren paikan toin tynnyrin läpi. Tätä tehdessä jo arvasin, että tähän pitää lopuksi tehdä oma työntövartensa. Onneks noita jumiutuneita ei ole tullut heitettyä pois. Nyt tuli yhdelle käyttöä.

Kolmipiste kiinnikkeen hitsaaminen tynnyriin kiinni ole ehkä koko projektin haastavin osuus. On sitte jonnin verran hankala tirruuttaa ettei pala läpi. Halusin hitsauksista mahdollisimman tiiviit ettei betonin sisältämä vesi lirise valtoimenaan ulos.

Laskeskelin etukäteen, että 200 litraa betonia painaisi noin 400 kiloa. Se tuntui liian keveältä. No tein ensinnäkin kolomipistekiinnikkeen mahdollisimman jämäkästä tavarasta. Sitten haalein kaiken maailman rautaromua mitä ikinä keksein tuonne ängetä.

Laitoin ensin pienen kerroksen betonia pohjalle ja sitte aloin asettelemaan rautaromua tynnyrin sisälle. Siinä oli kyllä kans oma hommansa. Mutta ken leikkii ryhtyy se leikin kestäköön.

Lopuksihan koko keksintö piti vielä punnita. Joku vuosi takaperin tuli hommattua tollanen säkkivaaka. Siemensäkkien punnitukseen. Sen avulla tätäkin ruvettiin puntaroimaan.

Yllätyin lopulta kuinka paljon lisäpainoa sain rautaromusta aikaiseksi. Viisari pysähtyä pikkasen vajaaseen 750 kiloon. Mututuntumalla tämän totesin riittäväksi.

Kiinnittäesä punttia tein tosiaan vielä spesiaali työntövarren tälle. Siitä tuli lopulta todella lyhyt. Vaan väliäkö tuolla kunhan toimii. 

Ennen ensi nostoja mietein onko siltikään riittävän painava, kun tulee tosi lähelle taka-akselia. Se oli kuitenkin turha huoli. Tätä yhdistelmää kerettiin koeponnistaa apulanta säkeillä joita tuli syksyllä taas pitkä rivi. Lopulta helpotti nostotyötä todella paljon, kun selän taakse ei tarvi olla koko ajan vahtaamasa. Tuo 750 kiloa lisäpainoa taakse riitti oikeinkin hyvin 700 kilon apulantasäkkejä nostellessa. Tähän todettakoon, että tuolla etukuormaajalla saa nostettua juuri ja juuri 800 kiloa ilmaan. Eli aika optimaalinen keksintö tuli tehtyä. Jossain välissä, kun saa inspiraation maalata vaikka massikan väreihin tuo niin se kruunaisi kokonaisuuden. Toisaalta tuohonhan sopisi sellainen patinoitunut väri.

Viljan lajittelija

Oma varaisuus on mun mielestä aina ollu hyve. Siks osittain näitä vimpaimia onki tullu tehtyä ja värkättyä. Aiemmin väsäsin nestepeittaimen vanhasta tuhti ruuvikuljettimesta ja peittain-sarjasta. Seuraava luonnollinen jatko tai ehkä paremminki alkulähde oli rakentaa viljanlajittelija. Taas kerran mentiin tarkalla markalla tai eurolla. Suurin osa värkeistä koluttu omista nurkista. Seulalevyt on jouduttu ihan ostopuuhin hommaamaan.

Alottelin suunittelun varmaan vuonna 2022. Silloin piirsin 3D:nä ensimmäisen mallin härrävärkistä. Jonkin verran se muuttui ja jalostui matkan varrelta. Mutta perus ratkaisu oli heti läsnä. Tarkoitus oli tehdä päälle syöttösuppilo mihin jyvät ajetaan kärryn kyytiltä ruuvikuljettimella. Suppilo jakaa jyvät kohtuu tasaisesti ensiöseulan päälle. Sen jälkeen edestakainen liike seuloo jyvät kaksi tasoisen seulan läpi. Ensimäinen seuloo isot roskat pois ja seuraava ihan pienet roskat pois ja hyvät jyvät tipahtelee seuraavan kaukaloon ja siitä nestepeittain ajaa jyvät säkkiin.

Kiertokanki mekanismi hahmottui suunnittelu vaiheessa tämän tyyliseksi. Osa systeemeistä koki teko vaiheesa muutoksia johtuen tekotavoista tai erilaisista materiaaleista.

Talvipakkasillahan on aina hyvä puuhailla. Aloitin väsäämisen pajottamalla kaikki peltihässäkät. Yllä viimeinen pönttö johon seulalta tulee siemenet ja putoaa nestepeittaimen kaukaloon.

Hitsauspöydän kätevyys tuli jälleen todettua. Siihen oli todella hyvä värkätä vähän putkia kiinni ja näin saada nopeaa jigiä aikaiseksi.

Seulapönttö hepattuna kasaan. Porasin kaikki mahdolliset reiät mitä hoksanin niin jo levy vaiheessa.

Syöttösuppilokin hepattuna. Tein kaikki pöntöt läjään kotosalla puikkokoneella. Sitten lopullinen hitsaus maatilan pajalla migillä.

Tämän projektin alussa sain synttärilahjaksi pienen kiinalaisen sorvin. Siitä oliki huima apu tätä synnyttäessä.

Kuvassa taitaa olla ensimmäiset varsinainen sarja valmistus omalla sorvilla. Seulapöntön kylkiin kannatintapit.

Sitten vuorossa oli kiertokanki. Kokeilin ekaa kertaa miten onnistuu, jos leikkaa laipan levystä, poraa siihen reiät, hitsaa akseliin ja sitte koneistaa.

Onnistu tosi hyvin ja tuli ainaki omasta mielestä tehyn näkönen osa.

Lisää sorvattuja tilipitappeja. Muistan oikeen, että näitä oli ilo paasata menemään. Matskuna käytin 10.9 pultteja. Niitä löysin jostain roskiksesta nipullisen. Hyötykäyttöä siis.

Keväämmällä jatkoin seulapönttöä etiäpäin, kun suunnitelmat oli vahvistunu. Tein kulmarautahyllyt seuloille ja roskille ja siemenille omat ulostulot. Päälle vielä kulmarauta kiertämään koko keksintöä. Ajatuksena oli siihen pleksi päälle. Vielä sitä ei ole tullut.

Sitten olikin rungon vuoro. Tähän piti uhrata jo muutama eurokin. Yks keppi 40x40x3 rhs-putki piti ostaa kaupasta. 80x80x4 runkopalkit pilkoin yhdestä vanhasta jigistä.

Sitten olikin jo kone-elimien vuoro. Taas mentiin sieltä mistä välille jäi vähiten euroja. Kyselin tutulta myyjältä minkä kokoisia isoja ketjupyöriä. Tämä mikä löyty oli jotain 300 hampainen. Sitten laskemaan ja ennenkaikkea arvioimaan sopivaa välitystä. Lopulta mutu-tuntumalta sopiva välitys löyty ja halvin pikkupyörä oli kolmirivinen. Sorvasin ensin sisäreiän oikeaan kokoon. Kiilauraa ei ollut mahdollista tehdä omilla työkaluilla, joten sorvasin keskimmäisen hammasrivin pois ja siihen sopiva topruuvi. Topruuvin pään sorvasin vielä lieriöksi niin se saa nyt apinoida kiilaa.

Isoon ketjupyörään sorvasin keskiön jonka työpaikan isolla sorvilla työkaveri sorvas mittaan. Topruuvien kierteet tein sitten kotosalla. Taas tuli käyttöön nuo jenkatappien jatkotkin.

Esikasaus suoritettuna. Seulapöntön riiputtimet tein lopulta vanttiruuveista. Näin pystyn helposti säätämään halutun kulman.

Viimeinenkin pönikkä paikoillaan. Tämän jälkeen purku ja lastaus peräkärryyn. Sitten siirto maatilalle.

Elosuojassa kahteltiin sopiva paikka häksättimelle. Isä oli tehnyt etukäteen jämäkän telineen parruista. Lajittelija pultattiin telineeseen pohjatassuista kiinni.

Seulojen ulosvetämiseen piti väsätä työkalu. Äkkiäkös semmosen koukun tekasee jenkatankosta. Kädensija siitä mitä sattuu käteen sillä hetkellä. Tällä kertaa se oli koivun runko.

Sitten kaikki oli valmista testiä varten. Tässä vaiheessa viimeiseen pönttöön oli kytkettynä puruimuri. Ajatus oli imasta pienimmät roskat ja pöly pois. Tästä ei ollut mitään hyötyä. En tiedä oliko imuri tehoton vai mitä mutta hyötyä siitä ei ollut.

Lopulta saatiin haettua sopiva nopeus seulalle. Laitoin puhaltimen puhaltamaan pikkuroskaa pois päin syöttösuppilosta tippuvista jyvistä. Tämä osoittautui erittäin tehokkaaksi. Seuraavalle vuodelle pitää investoida toinen tähän lajittelijaan ensimmäisen rinnalle ja toinen vielä navettaan käryimuriksi. Sen tilalle jonka varastin tähän keksintöön.

Ensiöseula osoittautui liian pieni aukkoiseksi, ettei siitä menneet jyvät läpi. Nykäsin sen pois ja ajoin vain toisioseulalla. Silti olin tyytyväinen lopputulokseen. Toki olkisilppua jossain määrin tuli siemenien sekaan, mutta aika vähän. 

Muutama parannus tähän pitää tehdä. Ensiöseulaan pitkittäisellä reiällä levy. Näiden seulalevyjen löytäminen järkihintaan olikin tämän projektin yksi haasteellisimmista osista. Toisioseula löytyi lopulta paikalliselta terästoimittajalta ja uusi ensiöseula tuli vastaan rappusissa. Se oli jonkin julkisen tilan rappukäytävä jossa kaiteen alle oli laitettu levy ja siinä pitkän malliset reiät. Rullamitalla mittasin reiän ja selasin netistä toimittajan. Se oli koneen osista kallein. 

Ensiöseulan päälle pitää rakentaa sellaiset kopauttimet. Toimii seulan eestaas liikkeestä ja koputtaa aina seulaa, että jyvät tipahtaisi läpi.

Loppuun tuli tämäkin keksintö tehtyä ja totesin, että omaan käyttöön riittävän tehokas ja toimiva. Reilun kolmen tonnin siemen kuorman seulomiseen meni kaikestaan pari päivää, mutta siinä samassa on tehty myös peittaus joka vaatii säkkien vaihtoa ja kuljettamista. Tulevaisuudessa ajatuksena on mahdollisesti ajaa seulotut ja peitatut jyvät suoraan kärryyn. Mutta se vaatii tuhtikärryyn uudet laidat ja jussiruuvin asennuksen. Niistä ehkä juttua taas joskus.

Jospa taas saisi päivitettyä tätä blogia hieman useammin. Aiheita kyllä olisi läjäpäin jos vain pää suoltaa tätä tasaista tuubaa ulos. 😅

Husokin lumilevy

Tämän kertasen puuhastelun ajatuksen siemen tuli jäläkikasvulta. Vanhempi poitsu rupes kinumaan mönkijää. Siinä sitte keskusteliin tärkiän kysymyksen äärellä. Miksi? Perusteluina oli, että sillähä voi lykkiä talavella lumia. Ahaa, mutta meillähä on husokin ruohonleikkuri nii siihen vois puuhastella lumilevyn.

Esi-isien mailla vaihettiin lämmitysmuotoa ja lämminvesivaraaja vaihtu samalla. Nappasin siitä palan. Sopivan kaarevaki kerta oli.

Jatkoin palasen yhteensä metrin mittaseks ja porasin alareunaan kululevylle kiinnitysreiät.

Lopuista vesivaraajan jäljelle jääneistä paloista tekasin jäykkärit levyyn.

Levyn kääntöakseliks kaivoin autotallin nurkasta telaketjun holkin ja tapin. Vois kuvitella, että kestää. 😁

Käännön akseli holkit paikoillaan. Yllättävin täsä kohtaa oli, että tappi pyöri hitsaustenki jäläkeen tosi keviästi. Ja lähti irtikki muutako nosti pois.

Koneeseen tulevan rungon tein 25x25 mm rhs-putkesta. Jotenki tuntu, että kaipas vahviketta nii laitoin levykolmion kärkeen. Samalla siihen sai nätisti värkättyä kulmasääjön levylle. Tekasin kolme reikää nii saa levyn suoraan ja molempiin suuntiin vinoon.

Semmone siitä tuli. Kiinnitys tulee etuakselille ja siitä vielä tuet runkoon. Aattelin sen tolleen, että puskuvoima menis runkoon eikä jäis pelkästään etuakseliin. Kuvaan lisää tuli vielä 12 voltin vinssi levyn nostolle. Laitoin samalla nostolenkin leikkuupöytäänki. Voi käyttää kesällä pöyän nostoon.

Yllätyin positiivisesti kuinka tymäkkäästi lykki lumia. Ketjuthan on takarenkaisa. Sillä nyt on tämä talavi lumia työnnelty sivummalle. Pitää jatkokehityksenä tekasta jostain sopivasta palikasta takapaino vielä. Saa vähä lisäpitoja takarenkaille.

Vaahtomerkkari

Monena vuonna todennu erään harmittavan asian. Ruiskuttaesa hirmusen vaikia tietää tarkalleen mistä kohti oon edellisellä kierroksella ruiskannu. Monesti tullu netistä kahteltua valmiita vaahtomerkkarisarjoja. Jotain on löytynykki, mutta kovin on tuntunu joka kerta kalliilta.

Tuumasin sitte, että miksei semmosta voi tehä ihte. Ei kait siinä sitte muutako tuumasta toimeen.

Pääartikkelit löyty kaupasta ku vähän silimäili hyllyjä. Elikkä bensakanisteri säiliöks, 4 metriä imuletkua vaahon siirtoon, kompura tekeen painetta ja tubeless venttiilit millä saa kompuran liitettyä pönttöön. Nii ja kaikkia tietenki kaksin kappalein. 😃 Sillä keinoin saa vaahon pujotettu kummalle puolelle ruiskua haluaa.

Ensimmäine ajatus oli vaan pukata ilimaa pöttiin. Mutta sitte hoksasin, että pikku poikanaki jos saippuakuplia halus nii ilima piti pillillä puhaltaa pinnan alapuolelle. No ensinnä kokeilin tehä semmosen letkuvirityksen venttiiliin, muttei se pysyny kuosisa hetkeäkään. Tein sitte versio kakkosen. Eli reikä pöntön pohjan tuntumaan ja venttiili sinne.

Sitte oliki aika liittää letku pöttiin. Otin trattipäästä putken pois ja siihen kiinni puutarhaletkun muunnoskappaleilla ja letku sitten niihin kiinni.

Välillä piti käydä mallailemasa pöttiä ruiskuunkin.

Tein laatikot parin millin pellistä ja pöntöt tuli tommosilla pressun kiinnityskumeilla kiinni.

Kuvasta näkyy miten pöntöt ja letkut sijoittuu ruiskussa.

Letkut tuli pöntöltä lopulta hyvinki luontevasti puomistolle. Tässä kohtaa huomiona, että letku pitää kiristää tosi lujaa käsin, ettei rupea pyörimään pöntön korkista. Voi olla, että tuohon pitää aikojen saatossa laittaa ympäripyörivä liitin. Mutta aika ja käytäntö sitten osottaa onko tarpeellinen.

Hallintalaitteet kabiiniin. Sähkönsyötön tein perinteisellä 3-napaisella liittimellä ihan siitä syystä, että niitä löytyy monesta raktorista. Tähä raktoriin mitä itse käytän ruiskutuksissa ei liitintä tietenkään valmiina ollu, joten se piti puuhastella. Tommosia pikku kytkimiä pesiytyny ripakopalline autotallihi niitähä oli hyvä käyttää tähän kohtaa. 

Ruiskutusten aikana tuli huomattua, että kaiken kaikkiaan ihan hyvä ja toimiva systeemi. Mutta kuten kuvasta näkee tuotekehitystäkin täytyy vielä pikkasen tehä.

Ajaesa huomasin, että oliko mahdollisesti pikkasen pitkähkö kasvu. Näytti, että vaahtopallerot tippu maahan asti ja niitä oli vaikea nähdä. Toisaalta mietin myös letkun päähän suuttimia. 

Kotosalla otin vuotavat korkit työn alle. Tein tällä kertaa umpikorkkiin 25 mm reiän jota pikasen suurensin viilalla. Siitä 1/2 tuuman kaksoisnippa läpi o-rengas tiivistyksellä. Siihen päälle sitte loput nippelsnappelssit. Ainakin vesitiivis siitä tuli. Vaahtokokeet sitten näyttää tuliko vaahdon pitävä. 😃

Imuletkusta jäi imupuolen sihtit ylimääräsiks. Värkkäsin ne vielä kiinni letkun päihin. Jos ne toimittas suuttimien. Onha kaupallisisaki merkkareisa suuttimet.

Summasummaarum. Ensimmäisen kesän ruiskuttelujen jälkeen ihtellä ainaki hyvä mieli. Merkkari näytti onnistuneen aivan odotusten mukaisesti. Kustannukset jäi lopulta hyvin maltillisiksi. Itse vaahtonesteen kulutus oli ihtelle yllätys. Pönttöjen koon riittävyys mietitytti ennen ruiskutuksia. Mutta 10 litran pöntöllinen riitti itsessään usemmalle säiliölliselle. Lisäsin joka kerta piķkasen. Vaahtoainetta kului 17 hehtaarin alalle puoli litraa. 

Netistä luikein vielä lopuksi mielenkiinnolla mitä maksais kaupalliset. Voin kertua, että tämän hinta käi murto-osaan. Huvittavin yksityiskohta oli nimitykset. Yhdessäkin mainostettiin "tee-se-itse"-sarjana. Jäin sitte miettimään mikä tämä sarja mahtaa olla... 🤔

Hiekkapuhalluspönttö

Tämmenenpä oli listalla mikä multa puuttu. Vähä siinä selasin nettiä ja juutuuppia. Mitä on tarjolla kaupallisella puolella ja minkälaisia kamppeita muut on rakennellu. Niistä sitte otin mallia.

Sitte oliki aika ruveta osien keruutalakoisiin. Tommone taivahanikune puolikskäytetty vaahtosammutin lojunu jo vuosia autotallin pöyän alla. Päätettiin poitsun kans, että siitä tulee meijän puhalluspönttö. Ens mietitytti, että kestääkö tommone. No kylesä luki ainaki, että koeponnistettu 12 barilla. Eikä mun kompurasta saa ulos ku 8 baria.

No pönttö tyhyjättiin ja vanahat sammutusjauheet kerättiin talteen ja toimitettiin hyötyjäteasemalle.

Jostakinhan se ilma ja hiekka pitää saaha pöntön sisälle. Porasin passelin reiä päälle mistä sain 3/8 kaksoisnipan laitettua pönttöön ja hitsillä kiinni. Täyttöaukkona sai toimia alkuperänen sammutimen venttilin aukko. Hitsasin siihen M20 mutterin. Siihen korkin tein toisesta M20 mutterista ja pätkästä jenkatankua. Väliin löyty jostain passeli o-rengaski.

Pohjaan tein 3/8 kaksoisnipalle myös reiän ja hitsillä kyseisen nipan asensin paikoilleen. Jalaksiksi nappasin 20x20 huonekaluputkea ja päihin isot prikat. Sitte pitikin ruveta kaivelemaan laatikoita osien suhteen. Muuten kaikki löytykin, mutta vedenerotin hässäkkää mulla ei ollut omasta takaa. Semmone piti siis käyä iha vasiten kaupasta hakemasa. Samalla otin letkuakin.

Suutintaki piti miettiä. Netistä kahtoin minkä kokosia mahtaa olla kaupasa myytävät. Sieltähän löyty 2 - 3,5 mm suuttimia. Niimpä tein oman näkemyksen 2 mm suuttimesta. 3/8 - 1/4 muunnosnippaan M8 sisäkierre ja siihen M8 ruuvista suutin päähä. Ruuviin porasin 2 mm reiän. 

Sitte se oliki kokeilu valamis. Jännityksellä ja pelon sekasin tuntein ootin kokeilua. Sitä saiki lopulta oottaa hyvinki pitkälle. Meni nimittäin yli puoli vuotta ennen testi rupeamaa...

Eikä se eka testi tietenkää menny iha kivuttomasti. Hiekkaa ei syystä tai toisesta tullu suuttimesta yhtään. Suuttimen ku kierti pois nii hiekka oli kyllä tullu suuttimen suulle, muttei jatkanu siitä etiäpäin. Päättelin jos ruuvin pään suoramuoto ja ruuvin pituus vaikuttanu. No katkasin ruuvin ja porasin vartavasten terävään kulumaan terotetulla poralla upotuksen suuttimeen. Mielensopukoisa oli semmone epäilys, että tyssääkö virtaus pystyseinään. Siks lyhensin suutinta ja tein jouhevammaks tuon juuren.

Juutuuppia selatesa josaki kohtaa näin, että oli rakennettu suutin vanahasta sytytystulupasta. No minä tietenki heti penkoho milijoonalaatikoita. Löytyhä sieltä muutama käypäne testiaihio. Joskus tuntuu, että kannattaako kaikkia aina säästää. No ei tietenkää kaikkia mahollista törkyä, mutta aika monennäköstä sitä saa ihan romustaki aikaseks.

Hitsasin tulupan pohojan 3/8 kaksoisnippaan kiinni ja tällä kertaa epoksilla sitte keraamin kiinni runkoon. Aika näyttää kuinka tuo tulee kiinni pysymään, mutta jos ei pysy nii tehään sitte uusi. Aihioita jäi vielä varantoihi.😁

Tein lisäksi 3mm pulttisuuttimen. Pääsee noista sitte kokeilemaan mikä toimii parahiten.

Jospa jätän tämän tällä kertaa tähän. Alunperinhä tämä kirjotus on alotettu 2022 syksyllä. Jäi vaan monen muun tärkiämmän asian jalakoihi. Pitää tehää oma pikku juttunsa sitte siitä miten toimi. Jos toimi....