Äjes osa 2: osien haalintaa

Sittepä oli aika polokasta äkeksen puuhastelu käyntihi. Joha tätä on tullu tuumailtua ja suunitelmat kerinny muuttua monehe kertaha.

Tällä haavaa ajatuksena on kunnostaa nykyne sampon ja kronoksen yhteenliittouma ja muuttaa se hinattavaks. Huomattihi epäkohta tänä keväänä, että äes jää pikkase nokka pystyhy ku sitä vejetähä 399:llä. Ilimeisesti siitä johtu, että äes rupes pomppihi. No jospa näillä muutoksilla sais homman pelittähä paremmi.

Osien luovuttaja numero yksi. Isosta lajosta piti käyä vanaha nostolaite tume hakemasa. Ensinnä aattelin, että pilikkis sen kourakuormaajalla poikkes. Vaan isä totes, ettei se jaksa nostaa varsi pitkällä nuin painavaa taakkaa. No ei muutako päkäpässi räjäyttää käyntihi ja sillä siirrellä ensi eesä ollehet paalain ja apulanna levitin pois eestä.

Täytyy kyllä oikee näin kirijallisesti ja sivujuonteena tojeta, että sai vanaha sotaratsu massikka uuen ja tärkiän tehtävän elämänpolullansa. Etukuormaimella varustettuna siitä on ollu kovasti hyötyä. Vaikka se vähä kankia on vekslata ahtaisa paikoisa nii silti luottokampe siitä on tullu. Joka kerta tärähtää ilosesti käyntihi ja päksättää vaikka maailiman tappihi asti. Pitää josaki välisä keritä kunnolline takapaino värkätä ja puuhastella hytti takasi paikoillensa.

Sittepä alotettihi purkajaiset. Vantahat tuosta on purettu jo vuosikymmen sitte pois ja laitettu toiseen koneesehe. Täsä ku oli aikanansa kiekkovantahat. Sillo tuntu, että kiekot on ainuat ja oikiat näille maille. Vaan ihan hyvimpä nuo laahavantaatki on siemenet maaha pujottanu.  Nyt riisuttihi vielä siemenvantaitte kannattimetki pois ja säilöttihi muitte aarteitte kans samaha läjähä.

Renkahat, aisoineen ja akseleinee purettihi. Yhtäkkiä ku näitä kahtelin niin tuntu, että menee suoraha sellasenaan äkehe renkahiks. Mutta voi olla, että aisoja pitää pikkase jatkaa. No aika näyttää...

Loppu hylsy mikä jäi jälelle vietihi takasi samaha paikkaha mistä haettihinki.

Jostakiha äkeesehe pitää vetoaisaki olla. Sitä pähkättihi moneltaki kantilta. Sitte yhtäkkiä isä muisti, että sillähä on josaki yhe vanahan kärryn aisa tallesa. Ja niihä se jostaki aarreläjästä löyty. Aisa on aikanaha ollu puusta tehty ja menny poikki. Pitää tuota vähä värkätä, että saa semmosen ku haluaa, mutta onpaha aihio mistä alakaa tehä.

Alakuperäne ajatus oli, että koukusta sitä äestä vejetähä. Mutta jotenki miellyttäny kylyvökonetta käsitellesä tuo saranapisteen paikka vetovarsien pääsä. Kääntyy mukavan ketterästi. No joka tapauksesa lajosta löyty tämmene vanaha vetovarsikiinnitin. Tämä on ollu alunperin JF:n sivupuimurisa. Vähäse tuollekki pitää rälläkkää ja hitsiä näyttää, mutta aihio erittäin hyvä.

Aisalla on kärryä vejetty vissii enemmä ja vähemmä. On nimittäin tuo koukun reikä kulunu melekose palio. Mutta sen pystyy täyttähä hitsillä.

Sitte osien luovuttaja numero kaksi. Oikiasti näitä osien luovuttajiaha o palio usiampiki, mutta kokonaisina koneina ei ollu ku nää kaks. Vanaha kongskilden s-piikki äes. Tämmesen ostin periaatteesa iha vaa piikkien takia. Ja saahan tosta lattarautaaki.

Sitte pelastin aikanaha työpaikalta romuks menemästä tommosia sylintereitä. Noita pitempi oli vielä kaks ja toine tommone kaksosane. Josko näistä olis jotai hyötyä täsä rojektisa. Aikapa näyttää...

Nyt rupiaa pitkälti olehe enimmät tavarat kasasa. Jotai varmaa vielä matkan varrella tulee etehe. Mutta sepä on sen ajan murhe. Nyt pitää vaa terottaa rälläkän laikat teräviks ja ruveta lämmittähä hitsikolovia sopivaha lämpötilaha.

Tumen modernisointi osa 2

Sittepä tuli seuraavan touhu hetken aika.

Näyttö ja kameratha tarttee sähkyä toimiakseen. Sarjan mukana tullehet johot ei pituuesa päätä huimaa. Eikä varmaan niitten oo tarkotuskaan. 

Tekasin sitte jatkon virta ja maajoholle. Saa näin iskiä kiinni akkuhu. Liittimet on sitte kameroille ja näytölle. Saa johotukset jäähä raktorihi kiintiästi.

Lattiasa sattu olehe valamiina pari reikää. Oisko lie joskus ollu etukuormaaja asennettuna ja nuista rei'istä menny vaijerit ulos venttiilille. Kolomesataa sarjan suunittelija on kyllä saanu älyväläyksen, kun on laittanu akut hytin alle. Ei oo oikein suojanen paikka ja akunkengät o hirviän hankalat irrottaa. Sai taas tuusata oikee urakalla, että sai näytön johot liitettyä akkuhu. Mutta kärsivällisyys palakittihi ja homma onnistu iha hyvi.

Johot laitoin hytin reunusta pitki nousehe ylös. Porailin sopivasti kiinnitysreiät ja nippusitehillä sijoin kiinni. Rupiaa tuo sisusta olehe meleko kauhtunu. No onha sillä kohta kolkyt vuotta ikääki. Ehkä pitäs joskus tehä tällekki asialle jotai.

Välihi ollu pienenä onkelmana, että vetävä ketju on hypänny pois pyörältä ja sitä ei oo heti huomannu. Tuosta pinta-alamittarin ketjupyörästä oon koittanu sitte aina pönttyä laskiesa kahtua, että lähtee pyörihi. Vaa eipä sitä aina taho nähä. Laitoin nyt sitte kameran, että näkee näytöltä suoraan. Keväällä sitte näkee oliko hyvä systeemi ja haittaako pöly kuinka palio kameran näkyväisyyttä. Tarkotus tehä vielä ketjulle oma mekaanine haittansa joka estäis rattahalta pois hyppäämise. Muttei vielä oikein auvennu kuinka sen oisin tehenny.

Sitte tuliki aika testata mite näkyy. Ja näkyhä se. 

Ja yllättävän hyvi näky säiliöitte sisällekki. Kuvanoton jäläkee kameraa kallistettihi pikkuse alaspäin nii näky pohojaluukut. Kyllä nyt kelepaa rällätä pellolla ja kylyvää.

Huomattu joka vuosi, että orahat tunkee raktorin renkaitte kohilta eri aikaa ku muuhalta. Ilimeisesti siemenpuolen laahavantaat ei painu riittävän syvälle. Oon koittanu painatusta lisätä, mutta siitä ei oo ollu apua. Yleensähä välipyöräpakkerilla hoijetaan kykyvöalustan tasaisuus. Mietin sitäki vaihtoehtua, mutta totesin ettei oo iha helepoimmasta päästä toteuttaa. Pitäs aisaa jatkaa jonni verra jatkaa ja ruveta siihe sitte pakkeria värkkäähä nii ei tuntunu mun jutulta. Päätin sitte lähtiä eri raiteille ja kokeilla josko kuohkeuttimista ois apu vaivaha.

Tuumasin, että laitan äkeheen s-piikit koneen keulille. Kolome kappaletta puolellensa. Tarkotuksenahan on möyhentää kylyvettävää maata sen verra, että siemenvantaat menee riittävän syvälle. Jos kerta vannas painatuksen muuttamine ei tuottanu toivottua tulosta, nii ois kylyvöalustan kuohkeittamine parempi ratkasu.

Kuvasta saa pikkasen osviittaa mitä ajatuksisa. Eli tuoho keulille tarkotus istuttaa kolome piikkiä per puoli.

Ei kait siinä sitte muutako intua puhkue ja rälläkkää laulattae kohti uusia taistoja. Vanahoja koneita siliputen ja varastosta sopivia paloja kaivellen. Siihenpä se kuohkeuttimie runko rupes muojostuhu.

Molemmille puolille laitoin nelikymppisestä rhs:sästä töröttimet joittenka nokkaha latat s-piikkie kiinnitystä varte. Sitte vinosivutuet ettei taivu piikit kylyvökonehe alle kylyväesä.

Sattu löyty punasta hammer maalia nii on mekekee sävysävyhy tumen kans.

Laitoin piikitki hollille. Täsä kohtaa ei vielä maalipensseli ollu sutinu. Oli sen verra kiire päästä vähä näkehe mite piikit tuoho asettuu.

S-piikkit möyhii muutaman sentin syvemmällä mitä vantaat. Aattelin että se vois olla hyvä. Jos käytäntö osoittautuu muuksi nii sitte pitää laittaa tuo kiinnitys latta toiselle puolen törötinputkia.

Keväällähän pitää sitte kahtua nuitte piikkien tarkemmat paikat. Mutta eipä ne varmaa hirviästi tuosta muutu. Mielenkiintosta nähä onko näistä toivottu apu. Oottavan aika on pitkä...

Tumen modernisointia osa 1

Tullu täsä touhutesa muutama idea mielehe mite vois vähä parannella tuota Tumen kylyvökonetta. Osa ideoista tullu ihan suoraan koneen parantamisehe ja osa taas käytön helepottamiseks. 

Täsäpä nyt ensimmäine osa tätä lajia.

Pitää heti kärkehe tojeta, että kun tämän idean sain nii kuvittelin ettei kukaa muu oo keksiny tämmestä. No nettiä vähä selatesa on vastaavia sovelluksia tullu sittemmi etehe ja jopa aika palio. Mutta eipä tuo haittaa. Ihtellehä näitä tehään ja siks, että työn teko olis tehokkaampaa tai mukavempaa. Tai sitte siks, että ihte värkkäämine ihtesää o mukavaa...

Elikkäs hommasin tommosen peruutuskamera setin kahella kameralla ja yhellä näytöllä. Tarkotus tosiaan istuttaa kamerat kylyvökoneen säiliöihin, että näkee minkä verra tavaraa vielä jälellä. Ei tarvihtis joka välisä juosta ulukona availemasa kansia. Näytösä on vielä optio yhelle lisänäytölle. Sen voi sitte laittaa heinäsiemen säiliöhö tai jos sille keksii jotai muuta käyttyä. Mutta lähetäämpä ensinnä näillä kahella liikkehelle.

Pallottelin ensinnä langattoman setin ja tämän välillä. Pääjyin tähä langallisehe lähinnä niistä kahesta syystä. Ensimmäine oli se, ehkäpä jo vanahanaikanenki ajatus, että langalline olis toimintavarmempi. Ja toine mahollisuus kytkiä vielä kolomaski kamera samaha näyttöhö.

Sitähä tuli oltua nii täpinöisähä tämän systeemin kans, että pitihä se päästä kokeilehe mite tämmene toimii. Kytkin tietenki ensimmäisehe akulla varustettuhu laitteesehe mikä sattu etehe tulehe. Eli ruohonleikkurihi. Oli kyllä heleppo asentaa. Näytön virtajohto ja joka kameralle oma virtajohtonsa plussaha ja maajotus miinuksehe. Kameran piuha näyttöhö kiinni ja voilaa kuva näkyy. Iha tyytyväine olin kuvanlaatuhu. Arvotuksena vielä on mite tommone näyttää pimiäsä. No sempä näkee sitte aikanansa. 

Sitte tulikin aika asentaa kamerat kylyvökoneesehe kiinni. Asennusha meni iha iliman ylimääräsiä hikipisarehia. Vähä paikan hakemista ja asemoimista. 

Sitte eiku tussilla merkit ja porata kiinnitysruuveille reiät. Virtajohon läpiviennille tein 22 millisellä rasiaporalla reiät. Yllätyin kyllä mite hyvi makitan akkuporakone jakso ykkösvaihtehella kairata reiät. Ei ollu minkää valtakunna onkelmia.

Sitte oli vuorosa näytön asentamine hyttihi. Halusin sen tehä heleposti irrotettavaks. Joten pääjyin tekehe näytölle kiinnityslevyn ja poraava hytin palakkihi kierre reiät. Näin saan heleposti irrotettua näytön raktorista.

Johotukset pitää vielä vetää akulta nätisti johonki tuoho lähimaasto ja miettiä siihenki joku hyvä liitin systeemi. Tätä raktoria kuitenki käytetähä mehtäajosa ja kaikisa muisaki hommisa. Nii siks haluan tuon  näytön irrotukse oleva heleppua.

Nyt ois ensimmäine osio modersointia tai pitäskö ennemmi puhua vaa pikkupäivityksestä takana. Tästä taas jatketaha ku saa jotai tehtyä ja rustattua tänne luettavakski.