Nestepeittain Osa 3

Sittepä piti tarttua ihte ruuvin korjaukseen. Alotin korjauksen tarttumalla puhelimeen. Soittelin eri paikkoihin mistä aattelin vastaavaa ruuvinkierrettä löytyvän. Joka kerta tuli vesiperä. Joko minkäänlaista ruuvia ei ollu saatavilla tai kierre oli väärän kätistä. Ajattelin sitten jo, että onkohan tää ihan tuhoon tuomittu ajatus korjata koko ruuvi. Kahtelin jo netistäkin käytettyjä ruuveja. Aina tuli kuitenki takaraivoon ajatus, että nytkö ostan käytetyn ruuvin niin se o kuitenki samanlainen. Kysäsin jopa uudenkin hintaa. Mutta se oli jo sillä tasolla, että olis ollu parempi lyyä tämän rojektin kans hanskat tiskiin.

No sitte päätin kokeilla josko netin ihmeellinen maailma auttas. Nappasin pari kuvaa ruuvin pätkästä ja runoilin tunnetulle osto- ja myyntipalstalle ostoilmoituksen. Se kerkes olla reilun päivän verran näkösällä, kun kotipaikkakunnalta soitti kaiffari ja totes, että hällä ois myydä mulle sopivaa ruuvia. Mulla meni ensin ohi paikkakunta mistä soitti ja mietinkin jo, että tulee kovat rahtikulut. Mutta sitten kun tajusin, että soittaja asuu muutaman kilometrin päässä nii eipä tarvinnut muuta kuin sopia hinta ja hakupäivä valmiiksi. 

Lasten kans käytiin hakemassa ruuvin pätkät kotia ja niitä kotona tutkaillessa tulikin hyvä mieli. Suorat pätkät ja oikian kätinen kierre! Nämä on ollut ilmeisesti samassa ruuvissa joskus. Joku haaveri siinä on käynyt, kun keskeltä on vääntynyt poikki. Linjarilla vielä varmistin pätkän suoruuden ja olin tyytyväinen. 

Vaihdoin ensin päätylaakerin. Otin vanhasta laakerista muovisuojat pois. Kummasti se lika ja pöly pääsee pienistä ravoista sisälle. Oli semmosta mustaa töhkää koko vanha laakeri täynnä. No nyt on uusi laakeri paikoillaan. Eiköhän se siellä pyöri toiset nelijäkymmentä vuotta.

Kierreruuvi piti katkaista oikeaan mittaan. Aloitin homman hitsaamalla 1,6 millin puikolla ja pienillä virroilla katkaisukohdasta pätkän matkaa kierrettä kiinni. Sitte katkaisin ruuvin oikeaan mittaan. Ajattelin, että hitsaan ensin niin kierre ei pääse liikkumaan putken päällä eteen eikä taaksepäin. Katkaisun jälkeen porasin reiän liitosruuvia varten. Putken sisälle tulee pätkä pyörötankoa joka lukitaan läpiruuvilla molempiin pätkiin.

Laitoin ruuvin tuonne päätyyn kiinni. Hyvin pyöri käsin.

Herkistelin tuon suppilon säädönkin samalla. Huomasin vaan, että säädön ollessa noin kymmenen senttiä ulkona ei sisäputki ole enää ulkoputken kanssa saman keskeinen. Tiiä pitääkö asialle tehdä jotain. Riippuu vähän siitä tartteeko tuota säätöä käyttää. Jos se saa olla koko ajan täysillä niin sitten tuon asian saa tyystin unohtaa.

Seuraavaks pitää sitten yhdistää ruuvi kasaan ja kokeilla pyörittää. Sitten pitääkin ruveta tekemään suuttimelle paikka ruuviin. Onneks on jo pitkälti mietittynä minkälainen kiinnitys suuttimelle pitää tehdä. Paikotus on vielä aavistuksen hakusalla, mutta eiköhän sekin rupea selvenemään.

Semmoista tällä kertaa. Ens kerralla ehkä jotain muuta...

 

Nestepeittain osa 2

 Sitte tuliki sopiva tilaisuus päästä käsiks ihte ruuvikuljettimeen. Kysäsin täsä kerran isältä, että misäs se koko ruuvi mahtaa lymyillä kun enoo sitä aikoihin nähny. Vastauksena oli, että sielähä se klapiläjäsä köllöttää. No siinähän mulla heti kauhuskenaariot pyöri silimisä, että tähänkö se näppäränsukkela rojekti kaatuki. No eipä mitään. Hanskat kätehe ja kaivelehe klapikasaa. No eihän se oikiasti misää syvyyksisä ollu. Muutama puu vaan siinä päällä. Kannettiin se sitte pois klapikasasta. Nii mainittakoon kuitenki täsä välisä, että kasa on elosäiliön sisällä, joten ruuviki säilytetty sisällä kuivasa. Ensimmäisenä kokeiltiin totta kai ruuvia käytiin ja kuulosteltiin miltä kolina kuulostaa. Yllätys yllätys kolina kuulosti kolinalta. Heti tuli mieleen, että onko kierreruuvi kierosa. Sen verra tärisi ja kolisi. Samalla tsekkasin sen alakupätkä kierrelehen. Kyllä se kulunu oli. Yhestä kohtaa puuttu pieni pala ja yleisesti oli kulunu veihten terälle.

Kannettiin koko ruuvi pänttäämöön tutkittavatks. Tojettiin, että sielä mukavempi puhastella. Mikä on aivan totta.

Alla olevasta kuvasta kylläkin vähän huonosti näkee kierrelehden kuluneisuuden.

Nykästiin putki päältä pois, että nähtiin koko kierreruuvi. Pystyttiin totiamaan härvelin suoruus. Suorahan se oli. Mutta viimesen pätkän jatko oli kulunu löysäks. Siitä se kolina johtu.

Tämähän on toteutettu niin, että Kierrelehti on hitsattu 22 mm putken selkään kiinni. Jatkojen kohdalla putken sisällä on 18 millin akseli ja putken kiinnitetään M6 ruuveilla akseliin. Näitä pätkiä tässä kuljettimessa on kolme kappaletta.

Otin viimesen pätkän mukaan, että saan kunnolla rauhassa mitata harjan korkeuden ja kierteen nousun. Kuulin villin huhun, että näihin saisi vielä ihan varaosiakin jostakin. Pitää varmaan ensin kokeilla niiden osalta onnea. Jos ei löydy niin sitten koittaa löytää sopivaa putkea ja kierrelehteä.

Tuo metrin mittanen lehti on hitsattu putkeen neljästä kohtaa noin 4-5 sentin mittaisilla pätkillä. Lehteä ei lujemmin tarvitse eikä saakkaan hitsata. Vetelee vaan sisusputken mutkille. Tuskin tuollaisen tekeminen mikään ameriikan temppu on vaikka sille tielle joutusikin lähtemään. Mutta kokeillaan ensin varaosa etsintöjä.

Semmosta puuhastelua tällä kertaa. Ens kerralla jatketaan.

Nestepeittain osa 1

 Heräs halu ruveta peittaamaan siemenet. Tähä asti menty joko osto siemenellä tai sitte omilla peittaamattomilla. Jotenki tuntunu, että peitattu siemen kestäis paremmi vallitsevia olosuhteita. Tiiä sitten onko vaikutusta, mutta kun itse voi peitata siemenet niin sitten voi pitemmällä aikavälillä seurata onko vaikutusta. Samalla pääsis ihte valitsemaan aineet millä peittaa siemenet.

Asiaa toki edesauttaa, että varastosta löytyy valmiina noin 3,5 metrin viljaruuvi. Isä muisteli kylläkin, että sitä pitäisi entrata alkupätkän osalta. Muisteloissa esiintyi huonoa kuljetuskykyä. Epäili, että ruuvinlehti olis kulunu. Mutta siitä enemmän jahka kerkiän vähä tutkailla ruuvia.

Tarkoitus tehdä ruuville jonkinlainen runko renkaitten päälle. Näin pystyn liikuttelemaan ruuvia helposti peittauspaikalle ja saan ruuvin aina samaan suotuisaan asentoon. Tai siis samasa asennosahan se tulee vastaisuudessa sitten säilöttyä ja käytettyä.

Aikani nettiä selaillessa löysin kohtuu hintaisen setin missä oli pumppu, paineensäädin, pohjaventtiili, suutinrunko ja muutama vaihtosuutin. Pumppu toimii 12 voltin tasasähköllä, joten hankintalistalle tuli vielä virtalähdekkin. Omista varastoista ei tällä kertaa sopivaa poweria löytynyt. Tällä kertaa päätin kokeilla kiinalaista poweria.

Päätin sijoittaa laitteet yhdelle levylle jonka voin nopeasti laittaa peittaimen runkoon ja ottaa siitä myös pois ja varastoida lämpimässä. Näin pysyy pumppu ehjänä eikä jäädy pakkasilla.

Paineensäädintä kiinnittäessä meinasi tulla tenkkapoo. Ajattelin alunpitäen, että sellasella putkikiinnikkeellä laitan sen kiinni levyyn. No sitten kun putkikiinnikettä tarttis niin niitähän ei mistään löydä. No onneks sattui löytymään hyllystä pakoputkiklemmari, pätkävesiletkua ja jatkomutteri. Hitsasin jatkomutterin klemmariin kiinni ja letkua klemmarin ja paineensäätimen väliin. Avot ku tuli hyvä. Ilman letkua välisä ei paineensäädin olisi kiristynyt klemmarilla vaan jäänyt hölskymään.

Poweriin nappasin johdon rikkinäisestä ledi-valonheittimestä. Sitte sommittelin osaset levylle. Nurkkiin pitää vielä porata kiinnitysreiät joista saa kiinnittää aikanaan putkirunkoon kiinni. Yllättävästi saa tommoseen sommitteluunkin menemään aikaa. Vaikka lopputulosta kahtomalla aattelee, että no eihän siinä mitään muuta vaihtoehtoa ees oo. Mutta kylläpä sitä monehe eri paikkaha tuli noitaki kolmea palikkaa kokeiltua.

Kokeiltiin ihan vedellä tuota pumppua niin kylläpä se mukavasti vettä ruutas ulos. Pitää varmaan vähän ruutata vettä suuttimenkin läpi. Näkee viuhka kuvion ja voi siitä vähän laskeskella ja päätellä minkälaisen kiinnityksen rakentaa ruuvin kylkeen.

Mutta nyt olis tämä tsydeemi polkastu alulle. Aika näyttää mite homma tästä jatkuu. Mutta nyt sitten seuraaavaks pitää siirtyä ruuvin kimppuhu. Mutta siitäpä sitte ens kerralla jahka kerkiää sen kimppuhu.

Husku ja sen pöytä

Tommone husku tullu aikaan ostettua. Pihaa leikattavana jonnin verran. Ei mitään hirveitä määriä, mutta kuitenkin sen verran, että peräsä juostavalla menee aikaa meleko monta tuntia koko pihan leikkaamiseen. Peräsä juostava mallikin löytyy talosta, mutta jäänyt meleko vähälle käytölle. Nykyään tulee parsittua akkutrimmerillä ne mitä huskulla ei pääse leikkaamaan.

Huskuhan on jostain vuosituhannen vaihteesta. Eli ikää rupiaa olemaan jo jokseenkin. Mutta hyvinhän tuo toimii. Ei siinä mitään. Viime talvena pikkuisännän kanssa tehtiin pikku moottoriremppa. Käynistyminen oli niin huonoa, että meinasin jo koko moottorin vaihtaa, mutta purkaesa huomasin venttiilien kantavan ja rajusti. Varren päästä vinkutin semmosella sähköhiomakoneella sen verran, että venttilit tiivistyivät paremmin. Samalla vielä hiomatahnalla hioin venttiilit. Sen jälkeen rupesi käynistymään tosi nöyrästi.

Hommasin kerran tarjouksesta tommoset skeittirampit. Kohtuu nätisti pystyy pöydän pesemään tarvittaessa. Vähän saisi korkeammalle nousta, mutta parempi kun ei mitään.

Ken mahtaa tietää mistä tarrat koneen kyljissä ja leikkuupöydän suojamuovissa...

Nyt sitten rupesi tympäsemään leikkuupöytä. Tässähän on sellainen perinteinen taakseheittävä pöytä. Ei silppuamisominaisuutta. Pihalle jää hirmumäärät leikattua ruohoa. Lapset onkin kesällä leikkinny rehuntekoa. Mutta haravoiminen ei kiinnosta alkuunkaan, joten jotain piti keksiä.

Aloin sitten katselemaan tori.fi:stä pöytiä. Heikostihan niitä tarjolla oli. Jonkin aikaa etsiminen tuotti tulosta, kun myynttiin tuli Bioclip 103 mallin pöytä. Pöytä on noin viistoista vuotta tuoreemmasta koneesta kuin mikä mulla on. Joten kiinnikkeet ei ainakaan suorilta sovi. Mutta eipä soveltamista kannata ruveta pelkämään.

Asennus aloitettiin uuden pöydän purkamisella. Purin kaikki teräakselit pöydästä irti.

Laakeroin jokaisen teräakselin. Totesin, että tässä kohtaa järkevin tehdä. Myöhemmin ei tule avattua ennen kuin jostakin räjähtää. Laakerit on kuitenkin verta halpoja ettei tässä kohtaa kannata ruveta säästelemään. Vanhat laakerit oli semmoset puolimelekoset. Olisi niilläkin varmasti alkuun päässyt, mutta mukava alottaa uudella pöydällä uusilla laakereilla.

Yksi laakeri oli jumahtanut niin tiukkaan ettei totellu vasaraa, lekaa eikä ulosvetäjää. No rälläkkää totteli kuitenki. Siinäpä saa lapset opiskella nyt kuulalaakerin sisälmyksiä.

Pikkuisäntä otti omaksi hommakseen purkaa vanhan pöydän pois. Ja sen myös tekikin. Mukava nähdä miten silläkin taidot kehittyy ja innostusta piisaa. Pitää vain ihte olla herkällä, että tekeminen on turvallista ja menetelmät sillälailla oikeita ettei riko itseään.

Vanha pöytäkin on vielä ihan ryhdillään. Eikä sinänsä siinä mitää vikaa ole. Jääkööt nyt viettämään varapöydän roolissa eläkepäiviä.

Sitten pientä mallailua uudelle pöydälle. Vähäsen joutuu retusoimaan leikkurin omia kiinikkeitä, mutta ajattelin että mahdollisimman vähän. Jos tulee vielä tarve laittaa vanha pöytä jostain syystä takaste niin sekin on sitten mahdollista.

Katkasin tuon putkikaaren sivuilta poikki ja käänsin vain ympäri. Jouduin lisäämään putken pätkät väliin, ettei kaari ottanut koneen runkoon kiinni ylös nostaessa.

Seuraavaksi vuorossa oli uusien kiinnikkeiden tekeminen. Päätin käyttää 6x50 lattaa. Jälkikäteen huomasin, että 60 leviä olis ollu parempi valinta. Mutta ainahan latan voi kääntää toisin päin ja hitsata vaikka useamman vieretysten. Alapuolen kuvassa näkyy vasemmalla puolen leikkuupöytää etukiinnike. Siitä näkee miten päin jouduin latat laittamaan. Tämä johtui siitä, että kiinnitysreikien jako on 40 mm enkä halunnut niitä ruveta muuttamaan. Hankala olisi ollut lähes tyhjän päälle porata reikiä.

Näyttää ensi sovituksen jälkeen siltä, että syvyyssäädön pari alinta mittaa joutuu jättämään pois käytöstä. Tosin se ei palio haittaa jos vain löytyy se sopiva sängenmitta. Tähänkään asti enoo ku yhtä korkeutta käyttäny.

Pöydän kiinnikettä joudun vielä retuseeraamaan, koska pöydän noston kiinnitys tuli väärään kohtaan. 

Siirsin nostoketjun kiinnikkeen latan oikeaan kohtaan. Kun rupesin sängen säätöä kokeilemaan enemmälti niin huomasin, että kuvassa näkyvä putki ei mahtunut kääntymään säädön mukaan. Tein kiinikkeisiin pienen notkon alaspäin. Näin sain säädön toimimaan toivotusti.

Keulan kannatin pyörille kiinnikkeet tein hytikkaputkella ja jenkatankolla. Latasta taas pyörän kiinnikkeet jotka hitsasin kierretankoon kiinni. Vähän raskashan tuosta tiesti tuli, mutta hyvin sen jaksaa silti nostaa ylös.

Vetoremmi vielä tässä vaiheessa tuotti ropleemia. Ensimmäineen remmiin mittasin vain siivapyörän paikan muutoksen ja ajattelin, että vertaamalla sitä alkuperäiseen remmiin saan oikean mitan. No ei mennyt aivan niin. Eli ensimmäinen remmi tuli reilusti lyhyt (2665mm). Seuraavan kerran mittasin jatkojohdolla pituuden. Nyt tuli vähän liian pitkä (3050mm). Linksautin joka kiristää remmin ja sillä käynnistää pöydän meni pohjaan eikä kiristänyt remmi tarpeeksi. No kolmatta remmiä en enää mitannu mitenkään. Hajin vain kymmenen senttiä lyhemmä remmin. Tällä sain jo  pöydän pyörimään, mutta remmi ei tahdo pysyä paikoillaan.

Päätin kuitennii vielä kokeilla vanahaa remmiä. Tuli nääs semmone ajatusmalli mielehe josko lyhempi remmi onki sitte liika lyhyt ja terät pyörii koko aja. No siinä vielä menin nöyrästi kontilleen leikkurin alle ja totesin, että moottorin siivapyörän taakse tuleva tukipanta oli jääny laittamatta paikoilleen. Laitoin sen vielä takasi kiinni ja eiku kokeilehe.

Nyt oli kokeilun hankaluutena pitkä ja märkä ruoho. Kävin paria päivää aikasemmi kokeilemasa ja sillo leikkas sen mitä kerkesin kokeilla varsin nätisti. Nyt ruoho oli huomattavasti märempää. Pitkisä ja märisä kohisa brigsi kävi meleko vaikiasti, mutta niisä kohisa misä oli normaali ruoho nii ei ääni ees koneesa muuttunu. Joten näin jäläkikäteen voi ainaki aatella ettei laakeriremppa ollu ihan turha. Muutenki leikkurin ääni oli varsin sievä, entiseen betonimyllyyn verrattuna. Nyt rällätään tällä ja ollaan tyytyväisiä. Rojekti onnistu lopulta aiva hyvi. Ei ehkä kaunein, mutta toiminnaltaa iha hyvä. Tähän pätee taas kulunu vanaha sanonta: "Eihä siitä hieno tullu, mutta semmone mukava..."

Kylvöt 2020

Hetkisen kesti saaha tämä juttu kirijotettua. Kaikenlaista kiirettä oli tähänkin väliin. Lähinnä työkiireitä. Mutta eipä niistä sen enempää.

Toukokuun loppupuolella alotettiin kylvöjen puuhastelu tänä vuonna. Ensi työksi laitoin kouhkeutin piikit paikoilleen kylvökoneeseen. Uusi ja hieno nimi perinteisille s-piikeille. 😉

Sitte oli aika laittaa kylvöraktoriin näyttö paikoilleen. Ostin myös kännykälle telineen. Panostin tällä kertaa pikkasen arvokkaampaan telineeseen. Ja olihan se joka euron arvoinen. Pysy puhelin paikoillaan. Ei tarvinnut kertaakaan ehtiä kapulaa lattialta.

Sitte vielä tupakinsytytinkin tuli asennetua. Ei sillä, että tupakkia polttasin vaan ihan puhelimen latausta varten. Alkaa tuon motorolan akku olemaan aika selvää kauraa. Vaihdoin siihen akunkin reilu puoli vuotta sitten, mutta kiinan akku ei, yllätys yllätys, ollutkaan alkuperäisen veroinen. Mennyt puolessa vuodessa samaan jamaan kuin alkuperäinen kolmessa vuodessa. No jospa sillä vielä hetken pärjäisi...

Ekan kokeilun jäläkee ainaki silmärääsesti tarkasteltuna näytti, että kuohkeuttimet toimis aiva kivasti. Myöhemminhä sitte näkee kasvustoista paremmi oliko apua vai ei. Tuskin haittaa ainaskaa oli.

Uusi Murtaja äes oli liikaa vanhoille sivurajoittimen kiinnitys pulteille. Meni vasemmalta puolen poikki kierteen alusta.

Tein pulttiin jatkon ja hitsasin lattaraudan pätkästä pään. Korjaus kesti aikansa. Viimesten hehtaarien aikana meni vielä uudelleen poikki ja pultti tippu jonnekkiin peltoon. Sidottiin rajotin kettingillä vetovarteen kiinni. Myöhemmin löyty sattumalta ikh:n valikoimasta varaosa.

"Uusi" äeskin pääsi ekaa kertaa töihin. Oli muutaman vastoinkäymisenkin jälkeen positiivinen vekotin. Muokkausteho nousi useamman napsun entisestä. Oli kyllä yllätys kuinka paljon vaikuttaa muokkaustehoon yhden piikkirivin lisäys. Massikkakin jaksoin oikein hyvin vetää rohjaketta peräsä. Vastoinkäymisistä ja mietteistä tarkemmin voi lukea tuolta äestä käsittelevästä tekstistä.

Vanhan massikan vanha pötkötartti sano keväällä työsopimuksen irti. Otettiin sitten 265 massikasta tartti tähän ja hommasin uuen tartin tuohon 265:een. Jostain syystä virta-avain ei enää suostunut yhteistyöhön uuden tartin kanssa. Pitää jossain kohti perehtyä tähän tarkemmin. Mutta kylvöjen ajan virta-avaimen virkaa toimitti halvat pihdit. Ja toimiihan se noinkin. Mutta pitää tuo oikea käynnistysmuoto laittaa toimintaan jossakin kohtaa.

Työn tiimellyksessä löytyi kuohkeuttimille myös toinenkin työmuoto. Kivien kantoteline. Loppupeleisä jopa aika kätevää, kun pelloilla ei enää paljon kiviä ole. Tämäkin kivi nousi vanhan talon paikan kohdalta.

Sadepäivän välihommina tekasin lannoitevantaisiin uudet kulutuspalat. Hommasin ne jo varmaan vuosi sitten. Nyt vain sattui sopiva hetki

Kuvassa vasemmalla näkyy korjaamaton yksilö. Ero korjattuun on melkoinen. Olishan nuo voinut korjata jo aikaa päivää sitten. No parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Nelisatasta hardoxia nuo uudet kulutuspalat. 

Kuvasta näkee, että nyt ollaan taas kunnon syvyksisä. Nyt on taas kolome säätöreikääki käytettävisä. Voi laskia vantaitte kärkiä taas alemmas ku kuluvat.

Samalla ku käytin lannote vantaat irti niin tsekkasin niitten kunnon. Oli tullu joskus hommattua muutama vannas hyllyyn varaosiks. Nyt pari huonointa vaihoin ja tarkotus olis korjata nuo kuluneet hyllyyn varaosiks. Siinäpä on taas talvelle pikku puuhasteltavaa.

Oliko lie uusien kärkipalojen syytä, mutta meni yks lannotevantaan jousi poikki melekeen heti, ku pääsin seuraavana päivänä pellolle. Tuliko lie liikaa vääntyä jouselle. Se oli jo joskus aikasemmin hitsattu kasaan entisen omistajan toimesta. 

No onneks ei tarvinnut kovin pitkäksi aikaa kylvöjä keskeyttää. Pika keikka pänttäämölle. Vähän hiontaa ja riskillä virralla hitsaus. Edellisen korjauksen vierestä meni tällä kertaa poikki. Joten siitä varmaan katkiaa seuraavallakin kerralla. Pitää varmaan hommata pari jousta hyllyyn varaosiksi. Saa heittää kylvöjen aikaan uuden tilalle ja korjata vanhan sitten talvisaikaan. Vaikka eipä työt varmaan tuntia pitempään ollut nytkään seis.

Vanhan talon paikalta nousi yllättävästi kiviä vaikka auratessa oli jo keräilty esiintymiä pois. Onneks on talon kapeimmassa äkeessä perunalaatikko kiviä varten. Mukava käyä nakkomasa kiviä tonne ja purkaa pellon kulmaan.

Oli kylyväesä sen verta komiat maisemat, että piti pysähtyä valokuvaahan.

Vielä viime vuonna tuossa kuvasa näkyis vanha hirsitalo. Nyt se o purettu ja loppu se iänikunen kiertäminen. Juhulakasta rällätä menehe.

Ja tämä pässi se jaksaa säkkejä nostella. Luotettava työjuhta. Pelittää varmaan seuraavat viiskyt vuotta taas, kun sai uuen tartin.

Tällä kertaa hommasin uutta lajiketta ja oikein sertifioitua siementä. Mukava nähä onko Vertistä vastus Bragelle. Bragesta on kyllä pitkältä ajalta hyvät kokemukset. Mutta pitäähän sitä kokeilla välillä jotain uutta, että tietää missä mennään muitten lajikkeiden osalta. Tästä Vertistä kuulin hyviä kokemuksia sitä kokeilleilta viljelijöiltä tästä lähialueilta.

Kylvöyksikkö pelasi jokseenkin hyvin. Aluksi tuntui, että apulanta tulee vantaista solkenaan ulos. Sitten tuli väläys jostain. Täytin säiliötä ja hoksasin, että raekoko on tosi pientä. No kokeilin laittaa pohjaläpän pykälän pienemmälle ja tein kiertokokeen uusiksi. Pelkona oli tietenkin, että apulanta alkaa murskaantumaan syöttöteloille ja tukkii koko koneen. Pelko oli turha sillä homma toimi aivan komiasti.

Mutta laskupää ei pelannut. Yhdelle lohkolle meni kaikestaan viissataa kilua liian vähän apulantaa. Siinä tuumattiin, että mitä tehdään. Yhtäkkiä tuli mieleen, että onhan tuolla lajosa edelleen vanaha Elho. Kysyin isältä mahtaako se vielä toimia. Isä totes, että toimivana, pestynä ja öljyttynä 

Ja kappas. Nivelakseli kiinni ja kokeilemaan. Toimii!!!

Mörssäri pääsi lopuks jäähyttelemään jyrän eteen. Mukava tuolla on rällätä vaikka vejätystä oliskaan. Oikeen makia vetää pellolla isolla vaihteella rallia.

Sitte vielä muutaman viikon takaset tunnelmat. Kävin ruiskaamassa viljat. Tämä oliki nyt eka vuosi, kun oli ihtellä tutkinto suoritettuna. Tähä asti menty isän tutkinnolla. Suoritin verkkokurssina ja homma toimi iha hyvi.

Tämän vertaset ruiskaamiset menee komiasti tuolla Hardilla. 8 metrin puomistoki on aikas riittävä. Kuitenki osa lohkoista sen verta pieniä, että isompaa sinne ei palio kannata viejä. Massikan koppi on taas sitä mallia, että kunnon hengityssuojain on ehoton. Mutta onneks semmonen löytyy. Mutta kun meinasin ruiskutusten jälkeen hakia uudet patruunat oottamaan niin eipä saanutkaan. Kauppa möi eioota. Kuulemma maaliskuun jälkeen kaikki hengitysuojaimet myyty ja patruunat kans. Kiitos koronan...

Mutta näin meni tällä kertaa kylvöt. Jos lukasee edellisen kirjotuksen äkeen osalta niin näkee mitä vastoinkäymisiä oli. Mutta sillälailla säät suosi, että ressi ja paniikki ei missään kohtaa iskeny. Ihan rauhasa saatiin hommat tehtyä. Siinä oikiastaan enemmän hermo lepäs ja sai niiltä osin jopa rentoutua. Ja onhan tuo raktorilla ajelu vaa mukavaa puuhaa!!!

Äjes osa 19: MURTAJA 540

No nii nyt päästiin siihe tilanteeseen, että koitti kevään tärkeimmät tapahtumat eli toukotyöt. Ja ekaa kertaa lähettiin viemähä äjestä pellolle. Sitä enne laitettiin kannatin renkaat paikoillensa ja kokeiltiin pari vetoa pottumaalla. Mutta sillo ei ollu siivekkeet käytösä vielä olleskaa. Eli keskirungolla vaa vejettiin. 

Sitte oliki aika lähtiä kokeilehe miltä meno tuntuu pellolla. Pikkase kyllä jänskätti mite tää kestää pellolla retuuttamista. Mutta töihinhä tämä on tehty eikä näyttelykappaleeks.  Nokka kohti ensimmäistä peltolohkua ja ei ku kokeilehe.

Pellolla päästiin varmaan kymmenisen metriä etiäpäin nii ensimmäine takaisku tuli. Kongskilden vanha vanne anto periks. Kuvasta näkee, että meno oli sille liia rajua. Samalla otettiin yks piikki pois viimesestä piikkirivistä. Keräs kovasti multaa. Ajettiin kerra peltoympäri ja päätettiin lähtiä sitte takasi pänttäämölle. Tarkotuksena oli vaihtaa vanha silippurin vanne hajonneen tilalle. Pois lähtiesä huomattiin siipien takasaranoiden antavan kovasti periks.

Päänttäämön pihalla isä alotti vanteen vaihdon ja minä rupesin värkkäämään lisätukia saranoille. Laitoin putket saranoiden perästä rungon keskelle. Näin sain sidottua vedon tukevasti. Isä sai vaihdettua kumin toiselle vanteelle, mutta asentaessa huomattiin, että "uuden" vanteen akseli on erilainen ja vanhaa akselia ei sellaisenaan pysty laittamaan. No molemmat akselit poikki ja pätkät hitsillä yhteen. Ja taas kokeilemaan.

Takasin pellolle päästyä huomattiin, että uuden vanteen akseli oli pikkasen liika lyhyt ja ylös nostaesa rupeaa hinkkaamaan kiinnikkeiseen. No otettiin rengas pois ja kokeilemaan. Nyt joitain kymmeniä metrejä myöhemmin isä palas takasi ku oli toinenki kannatinpyörä antautunu. No seki irti ja päätettiin kokeilla sellaisenaan. Kierros kierrettiin ja otettiin vielä yksi piikki pois takarivistä. Se vielä tukki äestä.

Käytiin potkimasa muokkausjäläkiä ja vähä käsin kaivelemasaki. Ja olipa iso yllätys mitä äkeen lisäpaino ja yks piikkirivi tekee muokkaavuuelle. Multavan maan saa kerta ajolla siihen kuntoon, että pääsee kylyvökoneella pärtsäilehe.

Isä jäi vielä äjestään ja minä lähin laittamaan muita koneita valmiiksi koitoksiin. Tunteroisen päästä isä tuli takasi ja totes, että ompa hyvä että raktorisa on push/pull-pikaliittimet. Oli menny vetotappi poikki ja letkut totta kai irronnu. No täsähän on se onkelma, että aisasa on isompi reikä kuin vetopalkisa. Joten tein uuden tapin hitsaamalla. Ja takasi pellolle kokeileen.

Tappi meni vielä saman iltana uudelleen poikki. Sitte tehtiin tappi hiomalla toinen pää piennemmäksi. Pitää jossain vaiheessa talvella ottaa aisa ja vetopalkki irti ja hitsata isommat holkit ja laittaa kerralla sen kokonen tappi, että varmasti kestää repiä perässä.

Seuraavana päivänä oli vasen sivusiipi tarttunut jonnekkin ja runko mennyt siivestä poikki. Sehän piti hitsata kasaan. Päivää myöhemmin tarttui oikea siipi juurakoihin ja siiven molemmat reunat meni poikki. Eipä siinäkää muutakuin hitsata runko kasaan ja laittaa lisä vahvistuksia.

Ihme ja kumma, että runko oli pysynyt ylipäänsä mukana. Roikkui enää pelkän diagonaali tuen varassa. 

Eipä päivää ilman korjauksia. Yhdeltä pellolta purettiin vanha talo pois ja talon paikan läheisyyteen oli tietenkin jäänyt maakivi. Ja totta kai äes siihen osui. Isä sanokin, että kuulu vaan kova kolahus. Hetken päästä oli käynyt kahtomassa mitä tapahtui. Oikean sivusiiven peräpää oli noussut ylös ja taaempi sarana palkki näytti olevan mutkalla. Sitäpä taas ihmeteltiin. Seuraavana aamuna aloin korjata vahinkoja. Jotenki aatteelin, että nyt ei taida enää päästä ihan millään pikkukorjauksilla. Sarana palkki näytti olevan taipunut pystysuunnassa pelkästään.

Otin ison rälläkän käteen ja ajattelin, että pistetäämpä ensinnä tuo saranapalkki poikki ja katsotaan miten jatketaan. Palkki meni poikki, siiven runko romahti alas ja laikka tarttu kiinni. Repäs kyllä kovasti käsivarsia. Meni laikka käyttökelevottomaks samantien. MUTTA. Runko putkos omalle paikallensa ja palkkikin oli silmin nähden asemassaan. Hetken piti kierrellä äestä ja tuumata, että mitäs tässä nyt oikein tapahtui. No kun kaikki näytti olevan kunnossa ja linjassa ei muuta kuin ensin hitsata palkki takasi yhdeksi puuksi.

Päälle laitoin vielä 30x30x3 rhs palkin. Ajattelin etteipä siitä haittaakaan ole ja mahtu vielä hyvin olemaan sylinterin alla. Kävi sekin mielessä, että kerran vääntynyt rauta ei ole enää entisensä. Hyvä laittaa vähä lisätukia. Olisi varmaan aiheellista vahvistaa toisenkin puolen taaempi saranapalkki.

Pellolla huomasi kyllä, että raktorikin joutui jo vähän töihin. Enää ei vejetty äestä miten päin vain. Mutta marssivauhti oli siellä 10 km/h tienoilla. Mikä on varsin sopiva. Lujempaakin olisi päässyt, mutta tuolla vauhdilla muokkaus oli kuitenkin tehokasta. Piikit toimi niinkuin piti ja ajaminen oli rentoa.  Ja onhan se mahtava kuunnella kun turpokuutosta pikkasen vejätetään.

Se on jännä huomata mitä eroa on nostolaite koneella ja hinattavalla. Hinattavan äkeen kanssa pystyy oikeasti kääntymään pellolla eikä vastusta samallalailla kuin nostolaite kone. Muokkaavuus tosiaan oli itselle iso yllätys. En olisi ikimaailmassa uskonut kuinka paljon tehokkuus sillä saralla parani. 

Aikasemmin kuuluttelinki nimen perään. Kaverin kanssa (jäljempänä Bobo, ei liity mitenkään yheksänkytluvun DJ Boboon) palloteltu kaikenlaisilla nimillä. Bobo ehotti joskus Möyhentäjää, Muussajaa, Mureuttajaa. Mun vastaehotukset oli vieraskielisiä esim. Fieldslayer, Groundslayer tai Fieldquaker. Jotenki sitte Bobon kans yhesä kehiteltiin Tuo kuvasa oleva Murtaja. Mietin sitte ihan tarrojen tilaamista, mutta se tuntu kuitenki loppuje lopuks vähä liia fiiniltä touhulta. Hyllyllä ollehia maalipurkkeja siinä hetken kahtoin ja nappasin mustan hammerite purkin kouraha ja jostaki laatikosta löyty pikkune pensseliki. Ei muute päästähä sisäine taiteilija irti.

Siinä se sitte on MURTAJA 540. Kertaalleen koestettu vehes. Lopputulokseen oon ihte ainaki tyytyväinen Nyt semmonen äes millä saa maat muokattua tehokkaasti ja saa 399 Mörkömassikan reserviäki käytettyä hyöjyks. Vaikka vähä piti kylyvöjen aikana tehä remonttiaki niin silti kerta korjauksiin ei varmaan palio tuntia kahta enempää mennyt kerralla. Varmasti syy siihen, että mitään isompaa haaveria ei sattunu löytyy kuskin penkiltä. Isä kun vuosikymmenien kokemuksella äesteli peltoja niin tulosta tuli ja äes säily ilman suurempia remontteja.

Jos jotain haluaa vielä parantaa niin aiemmin mainittu vetotappi pitää suurentaa ja sivusiipien varpajyrille säädöt. Niihinkin on jo omasta takaa vermeet hyllyssä. Pitää jossain vaiheessa laittaa paikoilleen niin on niiltäkin osin sitten valmis.

Isot kiitokset projektin aikana Isälle avusta neuvoista ja juttuseurasta! Kiitokset myös muille eri osa-alueilla osallistuinelle. Teitä on paljon!