Niihä siinä kävi, että suunitelmat alakuperäsestä vähä muuttu. Kourakuormaajan käyttö ei enää tuntunukkaa nii miellyttävältä, ku sattu sopivasti ja edukkahasti torisa olehe tommone pika james myytävänä. Siihe oli joku etellisistä omistajista oli laittanu tuohon jo varustelevyn. Tavallisestihan pika jameksesa kauha tulee suoraan aisojen nokkaha kiinni ja kauhan kääntö on mekaaninen.
Kuormaja löyty Kuusamosta ja sehän vähän latisti tunnelmaa, ku aattelin eten nii kaukaa vihti lähtiä hakehe. No mutta puhelinta kuitenki kouraha ja soittaha myyjälle. Kaupat saatihi sovittua ja hintaneuvottelut käytyä. Myyjä lupas tulla Ouluhu vastaha nii ei siinä sitte muu auttanu ku laittaa kärry avenikse perähä ja suunnata nokka kohti Oulua. Kauppaha kuulu myös jonkilaine yleiskauhaki. No siitä myyjä soitti aamusella ettei saa sitä tuotua. Sovittiin, että pujottaa kauhan hinta pois köntästä nii saahaa homma etehepäin.
Lopulta Bilteman pihalla siirrettihi kuormaaja kärrystä toisehe.
Hommasin iha uutta 20x200 lattarautaa sovitteita varten. Työpaikalla porasin kylykikiinnityksen reiät. Sittepä alakoki se mukavin osa. Eli kuormaajan aisojen mallaaminen kohilleen. Eipä siinäkään hirviästi mittanauhaa käytetty. Silimällä kahtottihi aisat suoraha ja laualla konepellin päältä korko niin, että molemmat päät ois yhtä korkialla. Sitte vaa kylykiin lattarautaa kiinni ja hakaksesa virrat kaakkoho.
Rällän laikkoja täsä kulu vähintäänki riittävästi. Nii ison rällän ku pienenki. Mutta sehä nyt on selevä ku kaikki lattojen ja muutki katkonnat tehään rällällä. Monesti käyny mielesä, että olispa vannesaha, olispa plasma, olispa sitä ja tätä. Vaan eipä oo tullu hommattua. No sitä päivää ootellesa ku semmoset pänttäämöstö löytyy...
Sovittehet tuli taka-akselihi asti kiinni hytin etureunasa menee sopivasti palakki raktorin massun alta. Hitsuutelin siihenki sovittehet kiinni. Ettei oo pelekästään pitkittäisiä tukia. Sen verra rautaa tuli tuoho käytettyä, ettei yhtää hirvitä nostella kuormia. Ja niihä se pitää ollakki!
Tulipa tähä hommattu iha uutta osaa. Kaks karanen venttiini, yks toimine kara ja muutana nippa. Löyty reippaita kasaajia kotua nii mikäs siinä.
Parempi opettaa muksut pienestä pitäe roplaaha. Varsinki ku intua piisas. Annoin kasata tuon ristivipu ohojaukse. Näppärästi meni ku vaa ohojas mikä palikka menee mihinkäki...
Sittepä rupes hitsuuttelut olehe valamiit ja sai siirtyä hytikoitte parihi. Vejin runkolinjat 12 millisellä putkella ja sitte letkut löyyy osittain jämävarastosta. Kauhankäännön sylinteri mikä seuras kuormaajan mukana ei ollu ikupäivänä etukuormaajaa nähänykkää. Lukkoventtiililline sylinteri ku oli. No nyt o iso pytty nurkasa oottamasa uusiokäyttyä. Riisuu siitä sen lukkoventtiilin vaikka pois ja tirruuttaa nipat kiinni lähtöihi. Löyty kuitenki valamispytty työpöyän alta. Empä kyllä muista mistä vehkeestä jääny ylimääräseks...
Venttiiliä passuuttelin monehe paikkaha. Oikian käjen puolelle sitä heti kaavailin. Ensinnä sen pistinki nostolaite vipuje lähimaastoho. Sitte hoksasin, ettei mahu olehe siinä josjakun joskus hytin laitan takas paikoillensa. Ja asiaa tarkemmi mietittyä totesin, että pikkase riskialtis nyttenki jos takapyörä vaanii parin sentin pääsä rystysistä. Sitte käyttöhö perusvarma paikka kojetaulun vieresä oikialla puolella.
Siihempä sitte vaa tarvittavat kiinitykset ja avot. Problem solved.
Sitte seuraavat etappi oliki käyä ulukoiluttamasa vanahusta ens kerran kuormaajan kans. Oliha se aika mellevä hetki vaikka ihte sen sanonki. Ja kokeilla, että toiminnot toimii. Ja toimiha ne. Nousi, laski ja kauhankääntö pelitti molempihi suuntihi.
Sitte seuraavahan kapineesehe. Apulantasäkkejähä mun tällä oli tarkotus nostaa. No siihehä tartti vähä apuvälinettä tuoho kuormaajahan. Uus tuntu hirviän kallihilta ku nettiä ja tarjouslehtiä selas. Käytettyjä vähän tarijolla ja mitä löyty sopuhintaha oliki maailman äärisä. No eipä siinä. Rautaahan se vaan on. Putket poikki sopivista kohin ja muuta tirruuttaa yhtehe. Ihte ku teki nii tuli just semmone ku sattu tulehe...
Sittepä jännittävä ensi nosto. Säkki koukkuhu ja kohti taivaita. Perä nimittäin. Hetken pihaa kiikaroitua huomasin perälevyn. Se perähä ja uus yritys. No sitte rupes säkkiki nousehe. Mutta eturenkaat melekee lutusa ja kummastutti ku ei noussu ku pikkuse maasta ilimaha. No säkki tskasi maaha ja nokka kohti päänttäämyä. Renkahat pullollensa ilimaa ja tutkihi peräölijyn mittatikkua. Oliha sielä ölöppää. Kokonaine tippa tikun pääsä. Eipä auttanu ku lähtiä törpön kans ölijytynnyrin tykö ja laittaa perähä lisää ölijyä. Sitte rupeski säkit jo komiasti nousehe.
Sittepä yhistelmällä onnistunehesti nosteltiinki säkki poikinensa kylyvöjen aikana. Vaikkei kyse oo tuon kummemmasta kamppehesta nii kyllä oli hurja apu nuitte säkkien siirtelysä. Enää ei tarvinnu lähtiä pellolta toisella raktorilla nostaha peränosturilla säkkiä tai ruveta ihte öysäähä ämpärillä säkistä apulantaa koneesehe. 800 kilua ku ämpärillä öysää nii siinä tulee hikiki. Sen vielä ku tekee usiamma kerran päiväsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti