Aattelimpa tästäki tänne vähä rustata. Ei sinänsä suoranaisesti liity maataloustouhuiluhu. Mutta liippaa kyllä nii läheltä jo, että parempi rustata ku jättää unholaan.
Pikkuisäntä kyselly jo pitkähä konehia polokuraktorin perähä. Onha sillä siinä se mukana tullu peräkärry, kummisetänsä tekemä mehtäkärry ja mää tein viime kesänä vielä lietekärryn. Mutta pitäähä sitä polokuraktorihi olla kylyvökone. Mitenkäs sitä muute mitää saa kylyvettyä jossei sitte konehella.
Ja näin talavisyjännä o hyvä värkätä koneita kevät kylyvölle ku ei oo tulipalo kiire pellolle.
Homma alotettihi tietenki purkutöillä. Saatihi lahajotuksena vanahat matkarattahat joittenka kankaisihi oli iskeny ilikiästi homepilikut kiinni. No niitä kankaitaha ei kylyvökoneesa hirmusesti tarvita. Nii ne otettihi pois ja hävitettihi. Välihuomiona hävitys tapahtui asianmukaisesti ja asianmukaisella tavalla. Purettihi nuo rautaosatki paloiks. On sitte helepompi niitä käpistellä.
Tojettihi siinä tiimellyksesä, että mikäs kylyvökone semmone oikee o misä ei oo välipyöräpakkeria. (Omasa Tumettimesakaan ei oo moista lisävarustetta...) No nyt näitä renkaita oli sitte riittämihi nii aateltiin tehä seki samalla.
Kasaamine alotettihi säiliöstä. Meillä jäi leviähkyä paneelia entisen keittiön purusta. Siitäpä tuli tällä kertaa säiliön pohoja.
Viime kesän rutistuksesta eli leikkimökistä jäi havuvanerin paloja jonnimoine läjä. Niistähä sai näprättyä säiliön seinät. Jotaki rimaaki löyty nurkista. Niitäpä sitte tuli ripoteltua kiinnityste helepottamiseks.
Nii tuli säiliön runko tehtyä.
Sivusta kahtoe tuli lopulta iha näppärän näkönenki. Säiliöhä pitää vielä jakaa kahtia, että mukailee oikiaa. Lannotepuoli ja siemenpuoli eriksehe. Kannet totta kai tehään. Jostaki pitäs vaa saranoita keksiä...
No nii pikkuisännälle rupes tulehe kova kiire ekalle koeajolle jahka saatihi aisa paikoillensa. Runko rupiaa olehe kehillähä. Vielä vähä ulukonäöllisi detaljeja, välipyöräpakkerin kiinnitys, säiliön viimeistely ja aattelin vielä josko maalaiski tämän komeuen.
Mukavintaha näisä touhuiluisa on yhesä tekemine jäläkikasvun kans (pätee kyllä oikiastahan kaikkehe puuhasteluhu). Vielä seki kun näkee kuinka intopinkiänä on mukana touhuilusa. Koittanu pitää mielesä, että yhesä tehään ja tulee just semmone ku sattuu tulehe. Jos laps haluaa samalla toteuttaa ihtiään laittamalla reikänauhaa jonnekki nii sitte laitetaha. Pääasia, että on mukava touhuta ja vanaha tavara, joka ois kaatikselle ollu menosa saaki uuen elämän.
Eipä ois matkarattahat tehtaalta lähtiesä tienny mihi käyttöhö lopulta päätyvät.
Nyt vejetään hetki henkiä, pengotaha varastoja sopivie osie toivosa ja sitte kääritähä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti