Semmone maantiekiitäjä tuli aikansa hommattua. Eli vuosi oli 2007. Mulla oli jo pitemmä aikaa pyöriny mielenpäällä, että vanaha rakvaattori. Mielesä sillo pyöri just kolomivitoset ja harmaaverkut. Harmajia ei tuntunu löytyvä tiisselinä millää (sillä saralla mikää ei oo yhesätoista vuojesa muuttunu miksikää), eikä hirviämmi ollu näitä kolomivitosiakaa nimenomaan kolomipyttysellä perkinsillä tarijolla. Olisinko vajaan vuojen verra luikkinu nettikonetta ja keltasta pörssiä. Mutta tämän vekottime ilimotus oli muistaakseni vaasan ikkuna-nimisesä paikallislehesä.
Sinneppä sitte puhelimella yhteyskokeiluja tekehe. Aikamma asiasta ja tavoille kovin uskollisesti myös asian vierestä rupatellessa tuli sovittua tutkimuskäynti rakvaattoria kahtomaan. Yllättäen puhelinkeskustelua en käyny myyjän kans vaan jonku sukulaismiehen kans. Syy tähä oli myyjän huono suomenkielen taito. No eipä siinä, empä ihte voi hirviämmi kehuskella omalla ruohtinkielen taijolla. Joten tasoisa oltiin.
Jokatapauksesa rakvaattoria piti lähtiä kahtoho. Ostohousut pyöri siihe mallihi jalasa, että koin tarpehelliseks ottaa jonnimoise jarruvoiman mukaha matkalle. Pyysinki yhe luokkakaverin mukaha ja tehtävänantona oli yrittää pitää järki pääsä ja hillitä ostajan tunteita.
No paikalle päästihi ja myyjän kans solokattihi jotaki suomen ja ruohtin välimaastua. Tuskin kumpikaan toisen puhetta hirviästi ymmärsi, mutta käsimerkein, savumerkein ynnä muitte yleismaalliste signaalien (muistettakoho, että tuollon ei ollu vielä mitää kuukkelikääntäjää apuna) saatihi kauppa sovittua ja hintaneuvottelut käytyä. Hintaneuvotteluisa käytettihi kuitenki kännykkää hyväks. Eli tarijottu hinta viestikenttähä ja euron merkki perähä ja sitä rataa jatkettihi. Hyvin ymmärrettihi toisiamma ja lopuks paiskattihi kättä päälle. Mainittakoho, että Massikkaki tuli kierrettyä kunnolla läpi ja koeajollaki käytyä. Elikkä paikalla käynti oli myös muutaki ku vaan pikane vilikasu katoksehe ja kättä päälle.
Seuraavaks vuorosa oliki rahtin hommaamine. Eli kyseltiin kotopaikan tutulta josko sais auton perähä autorailerin lainaha. No pientä korvausta vastaha saiki. Isä lupas lähtiä hakehe pakulla. Nii se puoli oliki sitte selevä. Mää hajin rahat pankista ja luovarilaput katsurikonttuurilta. Sitte nokka kohti Massikan sillosta lötköttely paikkaa.
Myyjä oli pyytäny vävynsä välimieheks eli tulukiks. Muvaka kaveri oliki. Siinä yhesä täytettihi paperit ja maksusta tehtiin myös asianmukane kuitti. Isähä oli siinä samalla kierrelly nii raktorin joka puolelta ja käyny koeajollaki. Tuli kuulemma oma satanelikasi kovin mielehe. Ihimekkös tuo, periaatteesa sama kone uusisa kuorisa. No rakkori lavetille ja kunnolline sijonta vanttiruuveilla ja liinoilla.
Juotihi mun tykönä uuen hankinnan kunniaks kaffit ja kastamistaki oli pöyäsä. Sitte isä lähti hurruuttelehe iltaa vaste kotia päin ja meikäläine lähti ansaihtehe pennosia yövuoroho.
Semmone oli ensi askelmat kolomivitosen kans. Jatkua seuraa tästä taas joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti