Tämmene vanhus tuli ostettua syksyllä 2017. Tällä on oma tarinansa sinänsä, että isä kahden veljensä kans ostanu uutena maatalouskäyttöön ja parkkuukoneen eteen. Eli samassa suvussa pysyy hamaan tappiin asti. Tätä puhuteltiin jo mun lapsuuesa (80-luvulla) vanhana massikkana. Silti ikäähän tällä ei sillonkaan ollu ku alle kakskytvuotta. Ostin tosiaan isän veljien osuudet tuosta. Sillonen tarkotus oli valjastaa mehtäkärryn eteen ja nostella apulantasäkkejä kylyvökoneesehe. Nuilta sijoiltaan ei oo pariinkymmenehe vuotehe liikkunu. Ajamalla kuitenki paikoillehe ajettu.
Tähänhä on tehty moottiremppa joskus seitkytluvulla, kun imupuolelta vejetty lehemänlirit moottori sisälle. Todellisista tunneista ei käsitystä. Mittari pysähtyny jonnekki 9000 tunnin kantturoihi. Taka-akseliin vaihettu josaki vaiheesa stefa. Akku tästä oli kajonnu, mutta naftaa oli kuitenki tankisa. Eipä siinä muutako akku paikoilleen ja kokeilehe. Ihime ja kummastus. Laakista käyntihi. On se perkinssi vaa kone! Kytkin ei irrottanu olleskaa, joten hinattihi vajaa viis kilsaa pänttäämölle. Kyyti oli kylymää ja ohojauksesa klappia vähintäänki riittävästi. Hyttiki tuohon on, mutta riisuttu pois joskus männävuosina.
Sittepä alako varsinaise vaivankorijaus. Piti tekasta hallitunki alle tommone rullakko, että pysty siirtähä keulaa. Oma turaaminensa se o aina kaikista apuvälineistäki. Yleensä vielä luonteen hätäsyys johtaa apuvipstaakien rujoon ulukonäköhö. Joskus jopa siihe, ettei ensimmäine versio ees toimi tai hajuaa samantien.
Rumista apuvälineistä, kun pääsi yli nii saatihi näkösälle jo ihte vaivanenki. Katkasusa sinänsä mitää ihimeellistä ollu. Jännitystä, hikikarpaloita ja hillitöntä ähellystä. Eli ei mitää uutta auringo alla.
Asetelma ihtesäänki oli aika jukelisa. Yleensä ku sen irrottaa vauhtipyörästä nii kolina kuuluu lattialta jos ei millä än ota möykkyä kiinni. No ei tällä kertaa. Voiman käyttö sallittihi ja sorkkaraualla enemmän ja vähemmän keviästi vääntämällä lähti asetelma irti. Toisiolevy lähtiki sitte raakasti ruuvimensseli-vasara menetelmällä.
Vastinpinnat putsailtiin iha hiekkapaperilla keviästi. Sitte oliki hoppu saaha massikka läjähä.
Ja läjähä se saatihinki. Vaan ähellystä riittiki koko päiväks. Tuli tehtyä semmone virhes, että liikutuksen alasen oli keula eikä perä. No eihä meinannu osua palaset kohilleensa. Saati sitte vaihteiston booriakseli kytkinlevyje booriholokkeihi. No aikakamma isän kans viriteltiin jos jonkin moista puristin symbioosia ja liinavetoja ristiinrastiin. Lopulta kytkinkoppa kohtas moottorilohkon ja saatihi ruuvattua net tiukasti kiinni toishiinsa. Mutta nyt pysty vaihteet vaihtaha iliman soraääniä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti