Sittepä oli aika polokasta äkeksen puuhastelu käyntihi. Joha tätä on tullu tuumailtua ja suunitelmat kerinny muuttua monehe kertaha.
Tällä haavaa ajatuksena on kunnostaa nykyne sampon ja kronoksen yhteenliittouma ja muuttaa se hinattavaks. Huomattihi epäkohta tänä keväänä, että äes jää pikkase nokka pystyhy ku sitä vejetähä 399:llä. Ilimeisesti siitä johtu, että äes rupes pomppihi. No jospa näillä muutoksilla sais homman pelittähä paremmi.
Osien luovuttaja numero yksi. Isosta lajosta piti käyä vanaha nostolaite tume hakemasa. Ensinnä aattelin, että pilikkis sen kourakuormaajalla poikkes. Vaan isä totes, ettei se jaksa nostaa varsi pitkällä nuin painavaa taakkaa. No ei muutako päkäpässi räjäyttää käyntihi ja sillä siirrellä ensi eesä ollehet paalain ja apulanna levitin pois eestä.
Täytyy kyllä oikee näin kirijallisesti ja sivujuonteena tojeta, että sai vanaha sotaratsu massikka uuen ja tärkiän tehtävän elämänpolullansa. Etukuormaimella varustettuna siitä on ollu kovasti hyötyä. Vaikka se vähä kankia on vekslata ahtaisa paikoisa nii silti luottokampe siitä on tullu. Joka kerta tärähtää ilosesti käyntihi ja päksättää vaikka maailiman tappihi asti. Pitää josaki välisä keritä kunnolline takapaino värkätä ja puuhastella hytti takasi paikoillensa.
Sittepä alotettihi purkajaiset. Vantahat tuosta on purettu jo vuosikymmen sitte pois ja laitettu toiseen koneesehe. Täsä ku oli aikanansa kiekkovantahat. Sillo tuntu, että kiekot on ainuat ja oikiat näille maille. Vaan ihan hyvimpä nuo laahavantaatki on siemenet maaha pujottanu. Nyt riisuttihi vielä siemenvantaitte kannattimetki pois ja säilöttihi muitte aarteitte kans samaha läjähä.
Renkahat, aisoineen ja akseleinee purettihi. Yhtäkkiä ku näitä kahtelin niin tuntu, että menee suoraha sellasenaan äkehe renkahiks. Mutta voi olla, että aisoja pitää pikkase jatkaa. No aika näyttää...
Loppu hylsy mikä jäi jälelle vietihi takasi samaha paikkaha mistä haettihinki.
Jostakiha äkeesehe pitää vetoaisaki olla. Sitä pähkättihi moneltaki kantilta. Sitte yhtäkkiä isä muisti, että sillähä on josaki yhe vanahan kärryn aisa tallesa. Ja niihä se jostaki aarreläjästä löyty. Aisa on aikanaha ollu puusta tehty ja menny poikki. Pitää tuota vähä värkätä, että saa semmosen ku haluaa, mutta onpaha aihio mistä alakaa tehä.
Alakuperäne ajatus oli, että koukusta sitä äestä vejetähä. Mutta jotenki miellyttäny kylyvökonetta käsitellesä tuo saranapisteen paikka vetovarsien pääsä. Kääntyy mukavan ketterästi. No joka tapauksesa lajosta löyty tämmene vanaha vetovarsikiinnitin. Tämä on ollu alunperin JF:n sivupuimurisa. Vähäse tuollekki pitää rälläkkää ja hitsiä näyttää, mutta aihio erittäin hyvä.
Aisalla on kärryä vejetty vissii enemmä ja vähemmä. On nimittäin tuo koukun reikä kulunu melekose palio. Mutta sen pystyy täyttähä hitsillä.
Sitte osien luovuttaja numero kaksi. Oikiasti näitä osien luovuttajiaha o palio usiampiki, mutta kokonaisina koneina ei ollu ku nää kaks. Vanaha kongskilden s-piikki äes. Tämmesen ostin periaatteesa iha vaa piikkien takia. Ja saahan tosta lattarautaaki.
Sitte pelastin aikanaha työpaikalta romuks menemästä tommosia sylintereitä. Noita pitempi oli vielä kaks ja toine tommone kaksosane. Josko näistä olis jotai hyötyä täsä rojektisa. Aikapa näyttää...
Nyt rupiaa pitkälti olehe enimmät tavarat kasasa. Jotai varmaa vielä matkan varrella tulee etehe. Mutta sepä on sen ajan murhe. Nyt pitää vaa terottaa rälläkän laikat teräviks ja ruveta lämmittähä hitsikolovia sopivaha lämpötilaha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti