Tuli yhtäkkiä semmone tunne tuosa yks ilta, että toimiikoha se saranointi systeemi mitä oon aatellu käyttää. Eli ajatuksisa ollu laittaa saranapiste noin 45 senttiä rungon reunasta sisäpuolelle. Tällä olis tarkotus saavuttaa kapiampi kuletusleveys. Aikasemmi saranapiste oli rungon reunasa ja tällä tavoin kuletusleveys huiteli josain yli kolomesa ja puolesa metrisä.
Epäilyksen aiheutti se, että sivusiiven runko on matalempi mitä keskirungon. Joten runkojen alareunat tulee samalle tasalle. Mulle tuli semmone kalavava tunne, että ylösnoustesaan sivusiiven runko karahtaa keskirungon yläreunaha. No otin avuks kynää ja paperia. Piirtelin jonkinmoisen hahamotelman rungoista ja saranoinnista. Sitte harppi kätehe ja eiku piirtähän kaarta sivusiiven liikkeelle. Ja voila. Eipä ota rungot toisiinsa kiinni. Kyllä se vaan lähtee erkanehe toisistaan.
Piti sitte vielä poitsun kans tehä pikku testi. Hetki kaivettihi legolaatikkua ja sieltä rupes löytyhy sopevia palikoita. Ensinnä lähtöasentoon.
Ja sitte pykälän verran nostettuna. Täsä vaiheesa viimestään tuli varmuus, että kyllä se hienosti tulee toimihi. On kyllä hienoja apuvälineitä nuo lasten legot. Niistä on apu monehe pulumahan kunha vaa löytyy sopevia palikoita.
Mutta tämmeset mietinnät tällä kertaa. Josko ens kerralla ku puuhastelee konkreettisesti äkehe parisa nii pystys ruveta jo saranointia oikiasti valamistaha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti