Nuori isäntä sai Pappalta vanhan lykättävän ruohonleikkurin. Poitsu purki moottorin pois siitä päältä ja kopisteli ruoste kohat auki. Siinä aikamma kahteltiin ja ihimeteltiin mitä siitä enää sais aikaseks. Joskus aikasemmin ollu puhetta, että kaivuri tarttis vaihtokauhan. No semmoneha se päätettiin kopasta.
Tehtiin ensinnä kartongista malli. Leikottiin pellisaksilla palat ja teipattiin ne ilmastointiteipillä läjähä. Sillälailla oli helppo ensinnä hahmotella miten passaa kaivuriin kiinni ja sen mittasuhteisiin.
Sitte teipit irti ja pysty ruveta kahteleen mistä kohti runkua sais sopivat pellin palat otettua. Kyllähä sieltä lopulta löyty sen verran tervettä peltiä, että sai tarpeet yhteen kauhaan.
Sitte kun oli pellit leikottu niin nehän piti liimata jollakin tapaa toisiinsa kiinni. Onneks on tuo puikkohitsi millä saa liimailtua metalliosia toisiinsa. Heppailin ensinnä levyt toisiinsa kiinni. Isoin työmaa oli saaha kaarevat osat istumaan toisiinsa nätisti. No puristinta, käsivoimia ja vasaraa apuna käyttäen homma luonnistu.
Puikolla vaan tuommonen parin millin paksunen pelti ei ole mikää nautinto hitsuutella. Mutta kärsivällisyyellä saa palio aikaan.
Hitsauksen jälkeen vähä rujoimpiin kohtiin näytin hiomakonetta ja porasin kiinnitysreiät. Ja a'vot. Lapsukaisilla on kaivurisa uus kauha.
Pakkasista johtuen vielä ei oo päästy kokeilemaan hiekkalaatikolle tätä keksintyä, mutta eiköhän se toimi toivotulla tavalla. Ens kesänä voivat sitte halutessaan maalata sopevalla sävyllä.
Mitäpä tästä tuli taas opittua. Mitään vanahaa ei kannata heittää pois. Niistä voi aina saaha kaikenlaista kivaa värkättyä ja jos epäonnistuu nii materiaalien takia ei ainakaan harmita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti