Kasvukausi 2021

Ollu mukamaste nii kiire tai sitte vaa laiska, ettei oo kerinny kylvöistä tai muustakaa rustailemaan. Mutta nyt ku sai kaivurijutun rustattua nii iskiki hirviä piikki runosuonehe josta rupes puluppuamaha juttua. Täsä sitä nyt sitte tulee...

Tämän vuoden kylvöt pääpiirteittäin meni hyvin. Vastoinkäymiset pysy maltillisina. Aluksi tuntui, että pääsee kohtuu aikaisin pellolle. Mutta niin vain alotus veny tänäkin vuonna touko-, kesäkuun vaihteeseen.

Etukäteen korjailin vähän niinkö varastoon muutaman apulantavantaan. Vaihdoin pari kappaletta jo viime vuonna koneeseen ja otin nyt kunnostuksen alle nämä irrotetut. Kuvasta voi todeta, että aika ja maaperä on syöny peltiä.

Oli vielä muutama vantaankärkipala korjaamatta. Niin samalla nekin turasin. Ylempänä näkyy vantaat korjattuina. Maalasin kunnostetut vantaat vielä, kun sattuis sopivasti olemaan purkki maalia.

Kuvasta näkee kuinka paljon lyhentyny. Minusta erikoisinta tuosa on, että tuo vinopintaki on kulunu samaa tahtia.

Pari lohkoa tuntui kuivavan ihan käsiin. Niin ne käytiin tasaamasa ennen puolen kuun sateita. Tiiä sitte oliko virhe vai ei, mutta tuntui ne lohkot mitkä jäi kynnökselle kuivavan nopeammin. 

Tasasin tänä vuonna kaikki tuolla kutos mörssärillä. On sillä kyllä ilo tehä töitä. Voimaa riittää omiin tarpeisiin vähintäänkin riittävästi. Aikanaan sanoin, että 390 oli helppo tehä tasaukset, kun verrokkina oli takapotkut (265 ja 675) Massikat. Mutta kyllä 399 menee vielä nöyremmi minne kuski haluaa.

 

Tää Potilan tasausäes on siinä mielessä hyvä, että rikkoo vain pinnan eikä vielä möyhennä syvemmältä. Kuitenki tällä pystyy helposti liikuttamaan maata ja täyttämään esim. vesivaot. Aikanansa ollu loistava hankinta. Tämän levynen tasurihan liikkuu jo 60 heppasellakin rakvaattorilla.

Välillä piti maisemiakin ihailla ja kuvailla. Tämä on sitä sielun maisemaa. Näitä kuvia on mukava sitten katsella syksyllä ja talvella. Samalla voi muistella tehtyjä töitä.

Reunat tavattu käydä ajamassa Kronoksen lapiorullaäkeellä. Nätisti myöheentyy reunat ja siitä on hyvä lähtiä kylvämään. 

Savisin lohko kuvassa. Se kumma juttu miten oma ajatus ja tuntemus muuttuu ajan saatossa. Jos ajattelee, että ihtekki on rällännyt näillä pelloilla ainaki neljännesvuosisajan verran. Silti vasta viimeisen seittemän vuojen aikana oppinut minkälaiset maalajit kullakin lohkolla on ja miten niiden kanssa toimitaan. Ennen sitä oli vaan apumies vailla vastuuta. Nyt tilanne on toinen, kun vastuukin on itsellä.

Aikanaan jäi äkeen vetotappi vähän alimittaseks nii poltin plasmalla vanhan holkin pois ja hitsaisin uuden paikoilleen.

Samalla laitoin vetopalkin alle karahkan, että veto tulee tapin keskelle eikä vinoon. Kuvanoton jälkeen lisäsin vielä pystyn levyn tuonne keskelle. Varmasti kestää. Ja niin kestikin.

Sitte päästiin äestyksen makuun. Kävi pikku nolous, kun alotin äestämisen. Ihmettelin miksi äes kulkee vinosa. Kerkesin jo säikähtää, että runko olis vääntyny viime keväänä. Isän kans asiaa ihmeteltiin puhelimessa. Sitte yhtäkkiä keksittiin syy. Kallistuksen säätö oli toisessa ääripäässä. Toista vetovartta laskemalla laski äkeen toinen reuna alas. Pienestä se vaan on joskus kiinni.

Nuori isäntä ja pappa hoiti tänäkin vuonna pitkälti äestyksen. Mää äestin käytännössä kahtena päivänä. Muutoin parivaljakko hoiti homman.

Laitoin yhdelle lohkolle nurmensiemeneksi valkoapilaa. Tarkotus kokeilla miten onnistuu ensi vuonna viherlannoitus. Eli 2022 tältä lohkolta tarkotus ottaa vaan yks heinäsato ja murskata loput peltoon. Jos sais typpeä sidottua peltoon tällä konstilla.

Apilan kaveriks pikkasen timppaa.

Uusi ohralajike kokeiluun. Alvari. Bragea ollu pitkän aikaa ja viime vuonna testisä oli Vertti, mutta se ei oikeen ottanut tuulta alleen. Nyt Alvaria tuli koko alalle. Näkee jos menestyy jollain lohkolla paremmin kuin toisilla.

Tämän kauden investointi. Säkkiventtiili. Tämäki ois pitäny ostaa jo iät ja ajat sitte. Kallisha se oli. Jos aattelee, että reipas sata eurua muovitötteröstä. Mutta sitä joku kuitenki vähäse miettiny mite se toimii. Täsä mallisa tykkäsin siitä, että voi laskia maaha vaikka venttili on kiinni.

Varovaine pitää vaa olla, kun avaa venttiiliä. Sillohan on periaatteesa taakan alla.

Sitten päästiinki jo Tumea ulkoiluttamaan. Vaikka kone on jo vanaha niin toimii kuitenki vähintään kohtuu luotettavasti. 

Ja heti perään todettava, että saman apulantavantaan jousi meni poikki kuin viime vuonnakin. Kerkesin vajaan hehtaarin kylyvää nii jotenki kuulosuojainten sisälle asti kuulin vaimian "ping" äänen.

No eihä siinä auttanu ku hurauttaa pajan etehen ja ruveta pajottamaan. Tein tällä kertaa riskit seevit ja 3,25 puikolla tirruutin kiinni. Puikolla siks ku isot pojat on sanonu, että puikolla tulee tiukempi sauma. Mene ja tiiä, mutta ulukona hitsuu onnistuu helepommi mitä migillä.

Josko se siinä nyt kestäis

Ja matka jatku taas...

Tänä keväänä ketjumurheita sattu tasan yhen ainuan kerran. Nyt ku on kamera kuvaamassa pinta-alamittarin ketjupyörää ja näyttö kopisa niin, kun vaan tsekkaa näytön aina pönttöä laskiessa huomaa kyllä pyöriikö kone vai ei.

Nykysellään oppinu tuon ketjun laittamaan kohtuu nopsaan paikoilleen. Päälle laitossa menee vain noin viis minuuttia. Pitää olla vaan kaks 10 millin avainta ja yks kolmentoista millin avain. Tai sitten knipexet.

Välillä voi nousta pöntön päälle maisemia ihailemaan. Sinänsä tällä hetkellä sopivasti pinta-alaa, että on hommaa, mutta ehtii myös nauttia maisemista ja siitä tekemisestä.

Vanhan massikan ohjaustehostimen korvake antoi periksi säkin nostelun tiimellyksessä. Taisi käydä ne perinteiset, että oli kasatessa niin hoppu ettei ehtiny järjellistä saumaa tinaamaan tuohon. Nyt sitten uusi yritys.

Hitsasin samalla korvakkeen myös takaa kiinni. Puikko on siinä mielessä kätevä laitos, että puikkoa voi taivuttaa ja hitsata sen avulla kulman taakse. Migillä tämmenen kikkakakkonen ei olis onnistunukkaa...

Siinäpä se sitten kököttää. Kesti ainakin tämän rykäyksen. Ohjaustehostimesta sen verran, että toimi aivan hyvin. Sylinteri vaan pitää vaihtaa pitempi iskuiseen. Renkaat ei kääntyny riittävästi ja aiheutti aika paljon vekslaamista. No pitää vaihtaa kunhan sopiva sylkky sattuu näköpiiriin. 

Omia vehkeitään kun aina saa kehua niin tämä yhdistelmä on kyllä kuin nenäpäähän. Sopii käteen ja vikavalot ei vilikuta. Polttoaineen kulutustakin näinä aikoina seurasin. Reilu viis litraa tunnille vei kaikkine siirtymineen ja kylvöineen. Eli ei minusta ollenkaan liikaa. Ottaen huomioon, että tekniikka periytyy kuuskytluvun lopulta.

Kevään onnistunein kuva. Olin just saanu viimeset kylvettyä ja koneen tyhjäksi. Kun kutosen mörinä tuli kuulostimien läpi. Jotenki se oli hieno hetki. Hyppäsin pöntön päälle seisomaan ja nappasin sarjan kuvia. Tämä kyseinen kuva ainakin omasta mielestä onnistui vallankin hyvin.

Tuossa kohtaa tunnelma on kyllä hieno. Olo on kuitenkin aika väsynyt ja kroppa hellittää stressistä. Sen takia osin varmaan tunnetilakin on sanoinkuvailematon. Mutta joka vuosi sen tuntuu yhtä hyvältä. Saa jäädä oottamaan mitä maa tuottaa...

Muutama viikko väliä ja olikin ruiskutusten vuoro. Oraat oli hyvin lähteny kasvuun ja kasvusto oli muutoinkin tasaista. Näytti jopa siltä, että vuosi sitten tehyt kuohkeuttimet ajavat asiansa. Ei ollut eroja orastumisessa niillä kohdin missä raktorin rengas oli mennyt.

Vanha hardin ruisku se vaan toimii. Tälle vuodelle ei tarvinnut suuttimiakaan vaihtaa. Ensi vuonna edessä on sitten ruiskun tarkistus.

Tuossa on 8 metrin mekaaninen puomi. Riittää näille pinta-aloilla vallan mainiosti.

Elokuun alussa kävin viimeksi tarkistamassa tilannetta. Kuvassa kahdelta eri lohkolta näytteet. Vasemman puoleisessa tähkässä jyviä oli 56 kpl ja oikean puoleisessa 72 kpl. Isommassa tähkässä jyvät olivat myös huomattavasti isompia. Aika näyttää mitä laariin varisee...