Aamun ensi auringonsäteitte vielä uupuesa taivalsin tällä kertaa iha pikkupakkasesa kohti pänttäämyä. Pesäsä oli ollu jo hetke valakia ja puuhastelutila oli kerinny sen verra lämmetäkki, ettei tarvinnu talavirukkaset käjesä ruveta puuhastelehe.
Totesin jo pänttäämön ovia aukastaesa, että hitsuuttelu kerta se taas taitaa olla. Ja niihä se pitkälti oliki. Vaa kyllä sitä piti jo vähä ruveta mietiskelehe seuraavia koitoksia.
Keskimmäisiin runkopalakkeihin alunperin oli sakkeleilla kiinni kettingit minkä varasa äes pysy suorasa nostettaesa. Kettingit meni muistaakseni toissa keväänä poikki ja ne korijattihi ruuvivirityksillä ja vejettihi toiset ketjut iha äkehe perästä. Mutta nuo molemmat runkopalakit oli jo ihtesään säröillä hitsasin molempiin levyn palat päälle ja kylykiin. Jospa runkopalakit rupiais nyt taas kestähän.
Jokseenki huonosti näkyy kuvasta, mutta palakin päältä on poltettu osa poiski joskus. Ilimeisesti sakkeli kiinnitys ketjulle on jotain myöhempää tuotantua. Ja tuossa palkin särmäyksesä oli jo pitkähkö murtuma. Rälläköihtin sen auki ja täytin. Sitte samalla lailla kylki- ja päälypalat kiinni.
Rupes jossain kohtaa kuuluisa kontakten olehe huono ja kummastelin ku maakaapelin johosta näytti niinkö ois eriste pikkase palanu. Ensinnä aattelin, että ompa nyt tullu paasattua isosti. Mutta samalla ku sain maskin silimien etehe nii aattelinki, että onha tuota ennenki ja enemmältikki. Tarkemmi tutkittua huomasin, että oli kiristysmutteri syystä tai toisesta löystyny eli sielähä se huono kontakteni oliki. Loppu lämpenemine ja räpsimine konsanaha ku kiristin mutterin.
Vääntövarsi piti keksiä kans jostaki. Sopivaa työntövarttahan ei tuohon löytyny nii omasta takaa ku kaupastakaan. Päätin sitte ostaa vaan jonku mittasen ja jatkaa tarvittava määrä. Näin myös tein. Työntövarsi poikki ja vanahaa lypsykonehe ilimaputkia välihi. Hyvä tuli. Kulumarauan päällä hitsasin nii sain jokseenki suoran vääntövarren aikaseks.
Aisaan hitsasin yhestä vanahasta osien luovuttaja äkehestä työntövarren korvakon. Sai siitä valamiin systeemin. Ja vääntövarsi paikoillehe. Aisan puolen korvakon reikiä pitää pikkase vinkulla suurentaa, että saa normaali työntövarren tapin paikoillehe. Nyt pistin vaa kakskymppisen pultin tapiks, että pääsi kokeilehe onko varren mitta lähellekkään oikia. Iha hyvä siitä tuli säätyä on molempiin suuntiin.
Vetokolomion taakse laitoin latat runkon tueksi, ettei nitkahda ylös nostettaessa. Voi olla, että latat pitää sitoa vielä toisiinsa kiinni. Mutta pitää tehdä muita juttuja välissä ettei sidoslatta tule niitten eteen.
Seuraavana vuorosa onki sitte varpajyrän korkeuen säätö systeemi ja hytikkasylinterin asennus ja kokeilu renkaille.
Tuo korkeuen säätö "varastettihi" vanahasta welgerin niittokonehesta. Se o toimittanu siinä työntövarre virkaa. Aattelin josko sen istuttais kiikkuhu tuoho varpajyrähä. Leikkais päästä irti sen nullikan ja hitsais tilalle pätkän siitä vanahasta varpajyrän joustoelementistä. Pitää tuo kiikku kiinnitys vielä miettiä kuinka sen tekee.
Tuolle sylinterille pitää korvakkeet tehä. Siinä on vielä kysymysmerkkinä riittääkö iskun pituus. No se jää nähtäväks. Toine mitä mietein on voima. Tuosahan on kaks sylykkyä peräkkäin niin tulin siihe tuloksehe, että voimahan tuplaantuu kun on kaks sylinteriä. Eikös juu....
Taas pitää antaa iso kiitos isälle ku vihtii olla apuna ja katkua kappaleita ja on välillä niin sanottuna järjen äänenä. Ei kait siinä muutako, seuraavaan kertahan taasen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti